Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja nimesi minut eilen eduskunnan salikeskustelussa Suomen maahanmuuttokonfliktin ääripääksi.

Tuntuu surulliselta, että tässä vihan ilmapiirissä hallituspuolue haluaa tehdä näin. Ovatko he tosissaan, että rasistiset uusnatsit, jotka väkivaltaa ja pelkoa aseenaan käyttäen uhkailevat netissä naisia ja heittävät polttopulloilla sotaa paenneita ihmisiä, ovat vain yksi ääripää. Ja toinen yhtä paha ääripää olen minä, kahden lapsen äiti, joka ei ole elämässään kertaakaan käyttänyt väkivaltaa, jonka radikaali poliittinen kanta on se, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ihonväristä riippumatta ja että Suomen pitäisi kunnioittaa YK:n ihmisoikeussopimuksia.

En ole koskaan väittänyt, etteikö Suomella olisi nyt vaikea paikka. Maailmassa on meneillään täysin poikkeuksellinen humanitaarinen kriisi, joka testaa meidän käsitystämme ihmisarvosta ja kykyämme ratkaista ongelmia. Tämä ei ole helppoa, mutta uskon että me selviämme. Minusta poliitikkojen pitäisi kuitenkin tuomita selväsanaisesti rasismi ja väkivalta, eikä vältellä vastuuta keksimällä toista ääripäätä. Kuvitteelliset viholliset eivät auta meitä löytämään ratkaisuja.

Entisessä kotikylässäni Tapanilassa paikallinen urheilukeskus Erä on halunnut tarjota turvapaikanhakijoille maksuttomia karatetunteja. Samaa ovat tehneet useat urheiluseurat eri puolilla maata ja minusta tämä arvokasta vapaaehtoistyötä. Nyt Erä on joutunut vihakampanjan kohteeksi. Samaan aikaan kun eduskunnassa eilen pauhattiin kahdesta ääripäästä, Tapanilan urheilukeskusta vastaan järjestettiin rasistinen mielenosoitus. Tavoitteena oli luoda pelon ilmapiiriä paikkaan, joka on aina ollut keskus ilolle ja yhdessä liikkumiselle.

Sunnuntaina haluamme osoittaa tukeamme Tapanilan Erän työntekijöille ja vapaaehtoisille hyvänmielentapahtumalla. Ja se ei ole minkään ääripään tapahtuma, vaikka kuka mitä väittäisi. Tapahtumaan ovat tervetullut kaikki, jotka kuuluvat siihen valtavaan maltilliseen suomalaisten enemmistöön, joka on kyllästynyt vihaan.