Emma
Synnyin Espoossa, kasvoin omakotitalossa, kahden auton perheessä. Bussipysäkille oli lähes puolen tunnin kävelymatka, juna-asemalle käveli tunnin. Isäni käytti aikansa kokoomukseen ja Lions clubiin, äitini meditoi, hoiti yrttitarhaa ja teki savitöitä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olen looginen tulos tästä yhdistelmästä.
Viisivuotiaana perustin leikkikavereiden kanssa ryhmän taistelemaan roskanheittäjiä vastaan. Leikkimökissäni oli sairaala katkenneille madoille ja jalkansa menettäneille hämähäkeille. Myöhemmin löysin punkrockin, värjäsin hiukseni vihreiksi, lopetin lihansyönnin ja lähdin vuodeksi Englantiin tekemään ympäristötaidetta.
En halunnut ajaa ajokorttia, en halunnut omakotitaloa, en halunnut diplomi-insinööriksi enkä halunnut äänestää kokoomusta. Pakenin autokaupungista Helsinkiin. Järjestin sodanvastaisia mielenosoituksia, työskentelin tehtaassa ja itkin kuullessani balladin toveri Viljasesta.
Aloitin ympäristönsuojelutieteen opiskelun Helsingin yliopistossa. Sivussa opiskelin myös oikeustiedettä ja taloustiedettä. Yliopistossa join liikaa kahvia ja halusin oppia kaiken. Keräsin näytteitä terästehtaan saastuttamasta maasta, derivoin ympäristöveromalleja ja opettelin ulkoa luontodirektiivin luontotyyppejä.
Maailman tilaa ei kannata jäädä suremaan, se pitää muuttaa. Fuksivuonna eksyin Uudella ylioppilastalolla ja päädyin vahingossa HYYn vihreiden kokoukseen. En ollut koskaan ollut erityisen kiinnostunut puoluetoiminnasta, vaan uskon muutoksen tulevan ruohonjuuritasolta. Hämmentävän moni vihreissä ajatteli kanssani samalla tavalla.
Ylioppilaskunnan hallituksessa vastasin sosiaalipolitiikasta ja ympäristöasiosita. Sain tehdä täyspäiväisesti työtä perheellisten opiskelijoiden köyhyyden ja opiskelijoiden asunnottomuuden poistamisen eteen. Vuonna 2008 minut valittiin kaupunginvaltuustoon Helsingin nuorimpana valtuutettuna. Nyt jo toisen kauden valtuutettuna toimin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana.
Helsingissä on voitettu paljon, mutta maailmassa on vielä paljon muutettavaa.
Olen:
- Vihreän kaupunginvaltuustoryhmän puheenjohtaja
- Kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja
- Sosiaali- ja terveyslautakunnan valvoja
- Anni Sinnemäen eduskunta-avustaja
- Luonnontieteiden kandidaatti
- Kolmevuotiaan Otson äiti
Joitain poimintoja matkan varrelta:
- Nuorisolautakunnan puheenjohtaja (2009-2012)
- Vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja (2010-2012)
- Kaupunginhallituksen varajäsen (2009-2010)
- Ensimmäisen aikuijaoston valvoja (2009-2010)
- Helsingin Vihreiden Nuorten puheenjohtaja (2008)
- Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen vastaava (2008)
- Vihreän liiton sosiaaliturvan uudistus -työryhmän jäsen (2008-2009)
- Helsingin yliopiston opintotukilautakunnan varapuheenjohtaja (2008)
- Opiskelijoiden tukikeskus Nyytin hallituksen jäsen (2008)
- Vihreiden nuorten tasa-arvotyöryhmän puheenjohtaja (2007)
- Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn hallituksen jäsen (2007)
- Euroopan vihreiden nuorten (FYEG) hallituksen jäsen, tiedotus- ja tasa-arvovastaava (2007)
- Vihreän edustajistoryhmän puheenjohtaja (2006)
- Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen (2005-)
- Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja (2005)
- Viherlaakson lukion oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja (2001)
