Rakkaat ystävät!

Ihanaa olla täällä vanhassa kotikylässäni Tapanilassa.
Tapanilan Erä on on aina ollut ilon ja yhdessä liikkumisen paikka, joten parempaa paikaa viettää ystävänpäivää ei ole.

Itse ajattelen, että toisista ihmisistä huolehtiminen on meille jotain todella luontaista.
Kun me näemme, että joku kaatuu kadulla, ensimmäinen reaktio on nostaa hänet pystyyn.
Kun me näemme kumiveneet Välimerellä, me toivomme, että nämä ihmiset pelastuvat.
Kun me tiedämme, että naapurissa on hätä, me mietimme, miten me voimme auttaa.

Koska se on inhimillistä. Koska se on oikein.

Me olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa auttamisesta halutaan tehdä syntiä.
Kun turvapaikanhakijat tekee vapaaehtoistyötä läheisessä päiväkodissa,
se joudutaan kieltämään paikallisen vastustuksen takia.
Kun lukiolaiset järjestävät vastaanottokeskukseen lucia-kulkueen,
he joutuvat vihan kohteeksi.
Kun Tapanilan Erä, tämä hieno ja kunniakas urheiluseura,
tarjoaa karatetunteja sotaa paenneille ihmisille,
siitä seuraa vihapostia, uhkauksia ja pelkoa.

Tämä ei ole oikein.

Sain tällä viikolla kuulla eduskuntakeskustelussa kuinka eräs nimeltä mainitsematon hallituspuolueen kansanedustaja totesi, että on turha väittää, ettei maahanmuuttokeskustelussa ole ääripäitä. Että on nämä rasistiset natsit, ja sitten on tämä toinen ääripää, vihreiden Emma Kari. Tämä pysäytti.

Poliitikkojen ja kaikkien suomalaisten pitää tuomita rasismi ja kasvava viha, ei keksiä kuviteltuja vihollisia ja ääripäitä.

Ja sen takia olemme täällä.
Me emme ole ääripää, olemme ihan tavallisia suomalaisia,
jotka uskovat, että on oikein auttaa
ja jotka uskovat, että hyvä yhteiskunta rakentuu inhimillisyydelle.

Eli hyvää rajatonta ystävänpäivää!

Puheen voi katsoa täältä.