Perussuomalaiset ovat julkaisseet maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Ohjelman tavoitteena on maa, joka ei välitä ympäröivästä maailmasta, jonne on mahdoton tulla ulkopuolelta ja jossa ihmiset on jaettu eri kategorioihin syntyperänsä perusteella.

Keskeisenä pyrkimyksenä on uskotella meille, että Afrikasta ja Lähi-idästä vyöryvä maahanmuuttokatastrofi uhkaa. Lähtömaista mainitaan vain nämä kaksi aluetta, mistä ei ihan arvaisi, että suurimmat ulkomaalaisryhmät Suomessa ovat virolaiset ja venäläiset. Ehkä heitä ei mainita, koska he ovat valkoisia?

Ohjelman keskeisenä linjana on maahanmuuttajien erottelu muista suomalaisista:
– maahanmuuttajan saama kansalaisuus voitaisiin ottaa pois
– yhteiskunnan tukia saava maahanmuuttaja ei saisi vapaasti valita asuinpaikkaansa
– tulonsiirtoja ryhdyttäisiin erottelemaan etnisen taustan perusteella

Ohjelma on sisäisesti ristiriitainen:
– maahanmuutosta ei haluta puhua yhtenä kokonaisuutena, mutta silti ongelmana nähdään nettomaahanmuutto
– “ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen”, mutta tätä työtä tekevät ihmiset ovat maahanmuuton ongelmista elävää virkakuntaa, jota halutaan “karsia kovalla kädellä”
– väestöräjähdystä halutaan torjua Afrikan tyttöjen ja naisten aseman parantamisella, mutta kehitysapua ehdotetaan käytännössä lopetettavaksi

Erityisen tärkeää on liioittelu.

Maailman pakolaisista 86 prosenttia on kehitysmaissa. Suurin osa pakolaisista elää evakkoina, eli pakolaisina omassa kotimaassaan. Euroopassa maailman pakolaisista on vain 3,5 prosenttia, Suomessa 0,03 prosenttia. Pakolaisia otetaan vastaan tiukan kiintiön verran. Turvapaikanhakijoiden määrä riippuu pääsääntöisin konflikteista maailmalla ja Suomeen heistä tulee hyvin vähän.

Perussuomalaiset vaativat ohjelmassaan erityisesti tiukennuksia perheenyhdistämiseen, eli siihen, että ihmisellä olisi oikeus saada puolisonsa tai lapsensa luokseen Suomeen ja siihen, että lapsella olisi oikeus kasvaa äitinsä tai isänsä kanssa. He jättävät mainitsematta, että perheenyhdistämiseen on jo tehty merkittäviä kiristyksiä. Tiukentuneen politiikan seurauksena perheenyhdistämishakemusten määrä on romahtanut 70 prosenttia.

Perussuomalaisen maahanmuuttopolitiinen mantra on, että ihmisiä on autettava siellä missä he ovat. Tämä on vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että puolue vaatii jatkuvasti kehitysyhteistyöstä leikkaamista. Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna todennäköisesti vain 0,48% bruttokansantulosta, vaikka olemme sitoutuneet 0,7 prosentin tavoitteeseen.

Suomalaiset ovat historiassa paenneet köyhyyttä, nälkää ja sotaa. Me olemme lähettäneet lapsiamme ulkomaille turvaan ja luottaneet muiden maiden solidaarisuuteen ja inhimillisyyteen. Sotavuosien ihannointiin nojaavilta perussuomalaisilta voisi odottaa tämän muistamista.