Takana on raskas vaali-ilta. Helsinkiläisenä en itse ollut ehdolla, mutta yritin omalta osaltani tukea vaalityötä ja jännitin tulosta kotona. Aluevaaleista uumoiltiin Vihreille vaikeita ja sitä ne myös olivat. Tässä mielessä tulos ei ole aivan odottamaton.
Iso pettymys se kuitenkin on.
Vaalitutkimukset tulevat kertomaan siitä, ketkä näissä alhaisen äänestysprosentin vaaleissa äänestivät. Vaikuttaa siltä, että suuremmissa kaupungeissa äänestettiin pieniä paikkakuntia vähemmän ja nuorten äänestysaktiivisuus jäi matalaksi. Tällaiset tekijät tietysti heikentävät Vihreiden tulosta, mutta demografisten tekijöiden taakse ei voi mennä piiloon.
On syytä kysyä, olemmeko liikkeenä sellainen, että kenen tahansa on helppo sitä tukea ja tulla mukaan, jos jakaa samat arvot. Haluaisin ajatella, että näin on, mutta en ole aivan varma siitä juuri nyt.
Vihreitä työnnetään monenlaisiin lokeroihin: talouspolitiikka on joko liian vasemmalla tai oikealla, puolueessa on liikaa naisia, kaikkien pitää olla vegaaneja ja äideistä ja isistä ei saa puhua. Näitä leimakirveitä riittää, mutta ne eivät kerro totuutta Vihreistä.
Vihreät kaipaa lisää itsetuntoa ja selkeämpää linjaa ja itseymmärrystä. On määriteltävä itse, mitä edustaa, sillä muussa tapauksessa muut tekevät sen puolestamme. Keskitymme toisinaan itse enemmän vatvomaan muiden lyömiä leimoja kuin katsomaan, mitkä ovat vihreille tärkeimmät kysymykset, jotka vaativat vastauksia.
Vihreiden pitää olla liike, joka kutsuu ja saa mukaan kaikki, jotka jakavat samat arvot – riippumatta asuinpaikasta, sukupuolesta, elämäntilanteesta tai siitä, osaako käyttää termejä oikein. Tästä meidän on pidettävä parempaa huolta.
Luonnon varjeleminen ja ilmastonmuutoksen torjunta, koulutus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat vihreyden ytimessä. Me pyrimme muuttamaan maailmaa pala kerrallaan, jotta elämä maapallolla voisi kukoistaa. Kyse on aikamme tärkeimmästä tehtävästä, tämän planeetan pitämisestä elinkelpoisena.
Saastuttamisella pitää olla hintalappu, jotta olemme oikeudenmukaisia niille, jotka toimivat ympäristöä säästäen. Samalla vihreää siirtymää pitää tukea, jotta jokaisella on mahdollisuus valita ympäristöystävälliset toimintatavat. Koulutukseen ja tutkimukseen pitää panostaa, jotta Suomi pärjäisi myös tulevaisuudessa ja ihmisillä olisi hyvä elämä ja mahdollisuus tehdä työtä.
Vihreässä hyvinvointivaltiossa panostetaan vihreään kasvuun ja jokainen pidetään mukana. Ihmisiä nostetaan eikä poljeta, kun elämä heitä kolhii. Jokaisen vapaus olla ja elää omalla tavallaan turvataan, kunhan vapaudella ei rajoiteta toisten oikeuksia – myöskään oikeuksia puhtaaseen luontoon ja elinkelpoiseen planeettaan.
Vihreiden talouspolitiikan kulmakivi on talouden uudistaminen mahtumaan ympäristön kantokyvyn raameihin. Se talouspolitiikka ei ole kokoomuslaista tai sosialidemokraattista, vaan vihreää.
Vihreä talousajattelu ei demonisoi yksityistä eikä julkista sektoria. Se pitää markkinataloutta hyvänä renkinä, mutta huonona isäntänä. Vihreät puolustaa heikoimpien puolta ja usein se tarkoittaa, että linja on ulkopuolisten mielestä enemmän vasemmalla kuin oikealla mutta ei suinkaan aina. Keskiviivasta sen ei pitäisi olla kovin kaukana ulkopuolisenkaan silmissä. Talouden tärkeimmät rajat määrittyvät luonnon kantokyvystä.
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen ovat aikamme suurimpia tehtäviä. Samalla, kun ratkaisemme näitä ongelmia, meidän on uudistettava hyvinvointivaltio entistä paremmaksi. Tähän työhön tarvitsemme mukaan kaikki, jotka jakavat nämä tavoitteet ja arvot.
