Tekijä: Emma Kari (Page 38 of 40)

Kallio käy kapinaan

Tämän päivän Helsingin Sanomissa toimittaja Matti Mielonen kuvasi hämmennystään ja turhautumistaan lisääntyvän vihapuheen ja viharikosten edessä. Mielonen puki monien ajatukset sanoiksi: Nyt riittää.

Vapaus ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestään selviä asioita, niitä on myös puolustettava.

Keskiluokkaisen nimbyilyn, suomalaisen nationalismin ja punaniskaisen rasismin edessä ei voida enää vain naureskella. Ihmiset, jotka vastustavat vastaanottokeskuksia, leipäjonoja ja asunnottomien tukiasuntoja, ovat jo pitkään pitäneet suurinta ääntä. Eivät enää. Nyt järjestäytyvät myös vapaan ja avoimen Helsingin puolustajat.

Viime viikon bloggauksessani Hurstin leipäjonon häätöyrityksestä totesin, että ilmapiirin kiristyminen Kalliossa on huolestuttava ilmiö. Kallio on tähän saakka ollut paikka Helsingissä, jossa on ollut tilaa kaikille ja jonka luonteeseen kuuluu tietty rosoisuus. Onneksi monet kalliolaiset tuntuvat olevan samaa mieltä.

Eilen ilmestyi Facebookkiin Kallio-liike -niminen ryhmä, jossa kalliolaiset kokoontuivat yhteen puolustamaan kaupunginosansa värikkyyttä ja avoimuutta. Nämä ihmiset eivät halua häätää Hurstin leipäjonoa, huumeneulojen vaihtopistettä tai vastaanottokeskusta. He haluavat elävän ja suvaitsevaisen kaupungin. Ryhmään liittyi hetkessä yli pari tuhatta ihmistä ja joukko kasvaa jatkuvasti.

Kallio-liikkeen kuvailussa todetaan:

“Kalliossa ja sen liepeillä asuu, harrastaa ja viihtyy valtava määrä ihmisiä, meitä, jotka itse asiassa pidämme baareista, terasseista ja kaupunkifestivaaleista – eikä meitä häiritse leipäjonot, vastaanottokeskukset, graffitit tai kodittomien asuntolat niiden lomassa. Oletko sinä yksi meistä?”

Jos olet yksi meistä, liity joukkoon!

Solidaarisuuden loppu

Aina kun köyhyys halutaan siivota katukuvasta, ollaan vaarallisilla vesillä.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään yrityksistä häätää Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelu Helsingin Kalliosta. Ruokajonosta ovat valittaneet niin alueen asukkaat kuin yrittäjätkin. Ruokajakelupisteen aiheuttamien häiriöiden pelätään laskevan asuntojen arvoa ja taloyhtiö antoi Hurstille varoituksen ennen pääsiäistä. Nyt ruokajakelu uhkaa joutua taivasalle.

Poliittisen ilmapiirin koventuminen näkyy myös siinä, että kaikkien ihmisryhmien vastustaminen on nyt sallittua. Helpoimpia kohteita ovat aina maahanmuuttajat, sitten seuraavat päihdeongelmaiset, asunnottomat ja köyhät. Solidaarisuus loppuu ensin valtion rajoille, sitten luokkarajoille.

Suomessa on köyhyyttä ja asunnottomuutta, joka ei katoa poistamalla köyhiä katukuvasta. Meidän on pyrittävä eroon köyhyydestä, ei köyhistä. Ihmisten häätämisen sijaan on pistettävä paukut niihin toimiin, joilla heidän asemaansa parannetaan. Tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä on edelleen täysin mahdollista saavuttaa. Tarvitsemme lisää niin tukiasuntoja kuin edullisia vuokra-asuntoja.

Huolestuttavinta on lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen, sillä köyhyys periytyy entistä useammin. Kun 1995 viisi prosenttia lapsiperheistä oli köyhyysrajan alapuolella, nyt luku lähentelee 15 prosenttia. Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistumiseen on pystyttävä puuttumaan. Alhaisemman tulotason alueilla sijaitsevien koulujen luokkakoot on saatava pienemmiksi ja lasten harrastusmahdollisuuksia on lisättävä. Lisäksi köyhien lapsiperheiden tulonsiirtoja on korotettava ja vanhempien työmarkkinatilannetta on helpotettava.

Kallio on tähän saakka ollut paikka, jossa on ollut tilaa kaikille elämän rönsyille. Kallioon mahtuvat galleriat, kahvilat, päiväkodit, huumeneulojen vaihtopisteet, vastaanottokeskukset ja asunnottomien tukiasunnot. Tästä sekamelskasta on rakentunut alue, jonka asukkaat rakastavat sen säröjä ja ajatusta siitä, että täällä on tilaa kaikille.

Ja kun ilmapiiri alkaa kiristyä Kalliossa, on aika huolestua. On puolustettava sitä säröisyyttä ja moninaisuutta, jotka tekevät Kalliosta Kallion ja maailmasta paremman.

Mitä on tehtävä?

Huomenna alkaa eduskuntavaalien viimeinen kampanjaviikko. Viikon päästä sunnuntaina äänestetään siitä, millaisen suunnan Suomi ottaa seuraavan neljän vuoden aikana. Mitä pitäisi tehdä seuraavalla vaalikaudella?

1) Luonnonsuojeluun on pistettävä vauhtia. Sukupuuttoaallon tilalle tarvitaan elämän suojelua. Monesti sanotaan, että luonnonsuojelu tulee kalliiksi, joten taloudellisti vaikeina aikoina kannattaakin aloittaa siitä, ettei makseta luonnon tuhoamisesta.

Maataloustukia maksetaan, vaikka viljely saastuttaisi vesistöjä tai eläimiä kohdeltaisiin ala-arvoisesti. Tällaiset tuet pitää joko lakkauttaa tai suunnata maksettavaksi pelkästään luomutuotannolle.

Samoin turkistarhauksen alasajo on hyvä aloittaa lopettamalla kaikki tuet.

 Sama pätee turvetuotantoon. Tällä hetkellä valtio tukee turpeenpolttoa, vaikka se lämmittää ilmastoa ja vaarantaa arvokkaan suoluonnon monimuotoisuuden.

2) Tuloeroja on ensi vaalikauden aikana pystyttävä kaventamaan. Tähän on kolme selkeää keinoa.

Ensinnäkin nostetaan pääomatulojen verotusta. On outoa, että miljoonien pääomatuloista maksetaan pienempi osuus veroja kuin mitä tavallinen palkansaaja maksaa tuloistaan.

Toiseksi pienimpien tulojen verotusta on kevennettävä. Tämä on järkevää, koska se vähentää köyhyyttä ja parantaa työnteon kannattavuutta. Pienestäkin palkasta jää enemmän käteen.

Kolmanneksi perusturvaan on edelleen tehtävä tasokorotuksia. Kiireisimmin korotusta kaipaa työttömien peruspäiväraha. Lisäksi opintotuki on vihdoin saatava indeksisuojan piiriin, mieluiten tietysti taitettuun indeksiin.

3) Aletaan vihdoinkin tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja työelämää. Se, että isät käyttävät vain pienen osan vanhempainvapaista, on merkittävä tasa-arvo-ongelma. Se on ongelma nuorille naisille, joita työnantajat eivät halua palkata raskauden pelossa. Mutta aivan yhtä suuri ellei inhimillisesti jopa suurempi tämä tasa-arvo-ongelma on isille, jotka usein tekevät eniten töitä juuri silloin kun lapset ovat pieniä.

Ongelmaan on olemassa selkeä korjaus – vanhempainvapaiden pidentäminen ja korvamerkintä niin, että 6 kuukautta kuuluvat äidille, 6 kuukautta isille ja 6 kuukautta perhe jakaa itse.

Maan tunti

Tänään vietetään WWF:n maailmanlaajuista Earth Hour -tuntia. Miljoonat ihmiset sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Suomessa valot sammuvat klo 20.30-21.30.

Valojen sammuttaminen on symbolinen teko, mutta tempauksen takana oleva tavoite elintärkeä. Tuotamme valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmasto muuttuu, eikä tämän muutoksen seurauksien laajuutta pysty ennustamaan kukaan. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Suurimmat päästöjen aiheuttajat eivät ole suurimpia kärsijöitä. On turha hokea, että meillä kaikki hoidetaan jo mallikkaasti. Suomessa ja muissa rikkaissa teollisuusmaissa on opittava tekemään asioita toisella tavalla.

Ilmaston kannalta suurin vaikutus suomalaisten elämäntavassa syntyy lämmityksestä, liikkumisesta ja ruuasta. Jokainen meistä voi laskea huonelämpötilaa, jättää auton kotiin ja vaihtaa naudanlihan pihvin soijapihviin. Ilmastonmuutoksen torjumista ei voi kokoomuksen toiveista huolimatta kuitenkaan jättää ainoastaan yksittäisten ihmisten tekemien valintojen varaan.

Energiansäästön mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä, ja energiatehokkuutta voidaan lisätä jokaisella talouden sektorilla. Suomen on sitouduttava EU-tavoitteen mukaiseen energiatehokkuuden parantamiseen vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Rakentamisen energiatehokkuusvaatimuksia on edelleen tiukennettava ja päästöjen vähentämiseen tähtäävää energiaverotusta lisättävä.

Suomen on siirryttävä ilmastopolitiikan jarruttelijasta sen edelläkävijäksi. Energiatehokkuuden parantaminen on asetettava päästöjen vähentämisessä etusijalle kaikilla sektoreilla. Hiilineutraali Suomi on ainoa ilmaston kannalta kestävä tavoite.

Antiziganismin ytimessä

Eilinen oli kummallinen päivä.

Ilmojen lämmettyä Helsinkiin on jälleen saapunut Romanian romaneja, kuten joka kesä vuodesta 2008 lähtien. Sosiaaliviraston arvioiden mukaan romaneja on Helsingissä 50 henkeä. Osalle ihmiset ovat tarjonneet mahdollisuuden yöpyä kotonaan ja osa nukkuu autoissaan. Sosiaalikeskus Sataman pihalle oli vielä eilen aamulla leiriytynyt 26 romania.

Pelastuslaitos oli aikaisemmassa tarkastuksessaan todennut Sataman leirin turvattomaksi asuinpaikaksi romaneille ja se haluttiin purkaa. Sataman romanit olivat valmiita nukkumaan yönsä kylmissä autoissa. He olivat valmiita luopumaan sähköstä ja lämmityksestä. Romanit olivat valmiita oikeastaan mihin tahansa, heidän ainoa toiveensa oli, että he saisivat olla rauhassa. Läpi päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin väliaikaiseen kompromissiin. Romanit asuvat maanantaihin saakka Sosiaalikeskus Sataman alakerrassa.

Tilanne oli ajoittain melko absurdi. Paikalla olivat pelastuslaitos, kaupunginvaltuutettuja, ihmisoikeusaktivisteja, korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, Nelosen uutiset ja Mtv3. Kaiken keskellä seisoi 26 hämmentynyttä romania, joille tulkki yritti selittää, mitä ympärillä tapahtuu.

Sataman piha-alueeseen tutustunut ei voi olla kuin pelastuslaitoksen kanssa samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi elää näin. Oikeastaan en voi edes ymmärtää, miten kukaan voi selvitä niissä oloissa.

Romanit selviytyvät, sillä heidän on pakko. He joutuvat systemaattisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi kaikkialla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet toistuvasti romaneihin kohdistuvia viharikoksia ja pakkohäätöjä eri puolilla Eurooppaa. Romanien asunnot ovat usein huonokuntoisia ja jopa asumiskelvottomia, heitä syrjitään systemaattisesti työmarkkinoilla eikä romanilapsia aina päästetä tavallisiin kouluihin. Lisäksi monilta romaneilta puuttuu henkilötodistus, mikä vaikeuttaa pääsyään palveluihin ja perusoikeuksien toteutumista. Sama tilanne on jatkunut jo satoja vuosia.

Romaneja kohtaan koettu viha elää vahvana myös Suomessa. Romanit nähdään pelkkinä rikollisina ja loisina. Ihmiset puhuvat mieluummin järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin köyhyydestä. Monelle on aivan sama mitä näille ihmisille tapahtuu, kunhan he katoavat katukuvasta. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Maailma on muuttunut ja oikeus vapaaseen liikkumiseen koskee myös meidän hyväosaisten lisäksi huono-osaisia. Ihmisiä ei voi käännyttää rajalla ihonvärin tai kansallisuuden takia.

Romanit eivät katoa, vaikka heidän olonsa tehtäisiin kuinka kurjiksi tahansa. Ja koska he eivät tule häviämään Helsingistä, on heille varmistettava ihmisarvoiset olot. Eivätkä olot parane hajottamalla leiri toisensa jälkeen ja ajamalla romanit taas taivasalle.

Amnesty on toistuvasti vaatinut Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ryhtymään toimiin, jotta romaneihin kohdistuva rasismin ja köyhyyden kierre saataisiin katkaistua. Meidän on oltava mukana parantamassa romanien oloja, ei kurjistamassa niitä. Tämä tarkoittaa toimintaa niin EU:n tasolla kuin Helsingissäkin.

Opintotuki ehkäisyvälineenä

Lasten tekeminen opiskeluaikana kannattaa. Kun nainen synnyttää opiskeluaikana, tulee hän yhteiskunnalle edullisemmaksi ja työnantajat pysyvät tyytyväisinä. Nuoret synnyttäjät pitävät huoltosuhteen kunnossa ja tekevät terveempiä lapsia. Kaikki siis voittavat.

Tästä syystä opiskelijoita kehoitetaankin toistuvasti tekemään lapsia. Montaa opiskelija odottaa kuitenkin lapsen saannin jälkeen yllätys. Lapsen synnyttyä opintotuesta saattaa tippua lähes puolet pois.

Sillä hetkellä kun opiskelijasta tulee perheellinen, hän menettää oikeutensa opintotuen asumislisään ja siirtyy yleisen asumistuen piiriin. Yleiseen asumistukeen taas vaikuttavat puolison tulot, asunnon sijaintikunta, pinta-ala, valmistumisvuosi, lämmitysjärjestelmä, tähtimerkit ja kuun asento. Lopputuloksena suurella osalla opiskelijoista asumisen tukeminen lakkaa lapsen saannin myötä kokonaan. Käytännössä tämä tekee opiskelun ilman puolison taloudellista tukea täysin mahdottomaksi.

Opintotuki asumislisineen on henkilökohtainen, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Se on selkeytensä vuoksi sosiaaliturvan perustuloa lähimpänä oleva muoto. Opiskelijat ovat jo pitkään vaatineet perheellisille opiskelijoille oikeutta valita haluavatko he lapsen synnyttyä jäädä opintotuen asumislisän piiriin vai siirtyä yleiseen asumistukeen. Jostain syystä ketään ei tunnu kiinnostavan.

Herää siis kysymys, että jos opiskelijoiden halutaan tekevän lapsia, niin miksi siitä rangaistaan? Samalla kun mahdollisuudet käydä töissä opiskelun lomassa vähenevät, myös opintotukea heikennetään. Muissa Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla tilanne on päinvastainen. Perheellisiä opiskelijoita tuetaan erillisellä opintotuen lapsikorotuksella. Suomessa korotuksesta hankkiuduttiin eroon yhdeksänkymmentäluvun alussa, eikä siitä olla sen koommin kuultu.

Opiskelijoita ei voida käskeä synnyttämään. Lapsi tehdää silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Se mitä voidaan tehdä, on rakentaa opiskelijaperheille tuki, joka mahdollistaa lasten hankkimisen, ei rankaise siitä.

Turkistarhauksesta, silmämääräisesti arvioituna

Pakkoliikkeitä, ientulehduksien turvottamia suita, silmätulehduksien sokeuttamia silmiä, märkiviä haavoja, puuttuvia raajoja… Eläinaktivistit paljastivat jälleen kerran turkistarhojen todellisuuden julkistamalla tarhoissa salaa kuvattuja videoita. Mikään ei ole muuttunut, päinvastoin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran viimevuotisten tarkastusten mukaan tilanne turkistarhoilla on selkeästi heikentynyt.

Sertifikaatit eivät auta: pahimmat tapaukset tallennettiin arvostetulta, sertifioidulta tarhalta. Eläinsuojeluviranomaiset eivät pysty huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, sillä Evira on todennut vuosittaisten tarkastusten olevan mahdottomia. Lisäksi Eviran tarkastuksista ilmoitetaan useita päiviä etukäteen, joten tarhoilla ehditään varautua tarkastajien tuloon.

Onneksi eläinten hyvinvoinnista huolehtivat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä turkistarhaajat ovat itse luvanneet tarkastaa tilat, joissa kärsiviä eläimiä oli kuvattu. Tahattomasti mieleen tulee sanonta pukista kaalimaan vartijana.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila on poikkeuksellisesti myöntänyt, ettei nykyinen laki huomioi tarpeeksi eläinten hyvinvointia. Ministerin mukaan kysymys on kuitenkin “vain senteistä ja tietyistä virikkeistä”. Anttilasta turkiseläinten hyvinvointia voidaan arvioida silmämääräisesti.

Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät eläimet voi hyvin suomalaisilla turkistarhoilla. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät kituvat eläimet ole turkistarhoilla harvinainen poikkeus. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, ettei turkistarhausta voida harjoittaa ilman kohtuuttoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille.

Turkikset eivät ole ihmisille välttämättömyys, vaan pahimman luokan turhake. Me emme tarvitse turkiksia, joten niiden takia tuotettu kipu ja kärsimys on turhaa. Villieläimet eivät kuulu häkkeihin, eivätkä kettujen hännät trendipipojen tupsuiksi. Turkistarhauksesta on luovuttava.

Keskiviikkona eläin- ja ympäristöjärjestöt vaativat turkistarhauksen täyskieltoa. Kulkue lähtee klo 15 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta.

Tule mukaan.

Talousarvioaloite lastenruokailun luomuohjelman rahoituksen turvaamisesta

Kaupunginhallitus hyväksyi 28.6.2010 ehdotuksen Helsingin ruokakulttuurin kehittämisestä. Päätöksellä haluttiin parantaa ruuan laatua ja makua sekä pienentää julkisen ruokapalvelun ja helsinkiläisten ruokaketjun ekologista jalanjälkeä ja torjua ilmastonmuutosta.

Yksi päätetyistä kärkihankkeista oli lastenruokailun luomuohjelma. Helsinkiläisten päiväkotien ruokailussa asetettiin tavoitteeksi nostaa luomuruoka-aineiden osuus 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, ja lisätä asteittain luomun käyttöä myös peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Samalla kaupunki sitoutui WWF:n kalojen suosituslistan ohjeistukseen ja julistautui GMO-vapaaksi vyöhykkeeksi. Lisäksi kasvisten syönnin lisääminen nähtiin yksinkertaisimpana tapana vähentää ruokaketjun ympäristörasitusta.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa ruokaketjulla on merkittävä rooli, sillä yleisesti ottaen ruokaketjun osuus kasvihuonekaasujen muodostuksesta arvioidaan jopa 30 prosentiksi, joka on suurempi kuin liikenteen aiheuttamat kokonaispäästöt. Ruuan tuotantotavalla on väliä, sillä arvioiden mukaan 83 prosenttia ruuan ilmastorasituksesta syntyy jo maatilalla. Vesistöjen rehevöitymisestä elintarvikeketjulla on suurin, yli 50 prosentin osuus. Siksi kaupunginhallituksen hyväksymän ohjelman toteutuminen on varmistettava.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2012 talousarvioon
varataan ja korvamerkitään tarvittavat varat lastenruokailun luomuohjelman toimenpiteiden toteuttamiseen.

Helsinki 16.2.2011
Emma Kari

Halpa, halvempi, autopaikka

Helsingissä halutaan suojella ilmastoa, mikä tarkoittaa väistämättä muutoksia myös liikennepolitiikkaan. Nyt asiaa on lähdetty tekemään nurinkurisesti. Valtuusto päätti tänään myöntää vähäpäästöisille henkilöautoille 50 prosentin alennuksen pysäköintimaksuista sekä asukas- ja yrityspysäköintitunnuksien hinnoista. Ilmastonmuutosta torjutaan tekemällä autoilusta halvempaa.

Helsingin autopaikat ovat nykyisin todella halpoja. Kantakaupungissa asuvat autoilijat voivat hankkia asukaspysäköintitunnuksen vuodeksi 100 eurolla, mikä tarkoittaa, että autopaikalle tulee hintaa alle 30 senttiä päivässä. Tämä on kuitenkin parannus, jolloin tunnus maksoi ainoastaan 36 euroa vuodessa eli alle 10 senttiä päivässä. Yrityksille pysäköintitunnus irtoaa 360 eurolla ja yleiset pysäköintimaksut ovat 4, 2 tai 1 € tunnissa, riippuen maksuvyöhykkeestä.

Kaupunkitilaa tarjotaan siis halvalla, ainakin autoille. Autoilun aiheuttamia ongelmia ei vähennetä laskemalla sen kustannuksia. Autojen ainoa ongelma ei ole niiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Autot vievät suuren määrän kaupunkitilaa, aiheuttavat ruuhkia ja melua sekä huonontavat hengitysilman laatua. Ja ihmiset, jotka eivät omista autoja, joutuvat jatkuvasti maksamaan autopaikkojen alihinnoittelun omien asuntojensa hinnoissa.

En usko, että päätökseen ostaa auto vaikuttaa se, maksaako pysäköintimaksu Helsingissä euron vai kaksi tunnissa tai maksaako pysäköintitunnus 30 euroa vai 15 senttiä päivässä. Jos autoista halutaan ekologisempia, on vaikutettava autojen ostohintaa. Hyvä alku tähän on tehty autoverouudistus, jossa autoverotusta muutettiin päästöperustaiseksi. Tämän seurauksena uusien autojen keskipäästöt on saatu laskemaan jopa 20 prosenttia.

Hyvä tapa suojella ilmastoa on luoda kokonaan autottomia alueita kaupunkiin, parantaa pyöräilymahdollisuuksia ja kannustaa ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä edullisten hintojen ja ruuhkamaksujen avulla.

Ihminen on sudelle susi

Suomen susien tilanne on hälyttävä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen eilen julkaisemassa lausunnossa Suomen susikannan kooksi arvioitiin 135-145 yksilöä. Vuosi sitten susia arvioitiin olevan 150-160.

Suomen susi on erittäin uhanalainen laji, joka on ollut rauhoitettuna lähes 40 vuotta. Silti kantaa ei saada elpymään. Syy tähän on selvä – kannan ei halutakkaan elpyvän.

Suden tappaminen ilman maa- ja metsätalousministeriön myöntämää poikkeuslupaa on laitonta, silti metsästys on merkittävin syy suden uhanalaisuuteen. Vaikka kannan voidaan sanoa olevan hälyttävän pieni, ministeriö myönsi tänäkin syksynä 22 uutta kaatolupaa.

Suomi on ajamassa susiaan sukupuuttoon. EU-komissio on yrittänyt puuttua susivainoihin vaatimalla, että Suomessa on oltava vähintään tuhat sutta, ennen kuin lajin suojelua voidaan lieventää. Komissio on pitänyt Suomessa myönnettyjä kaatolupia luontodirektiivin vastaisina, sillä suden suojelun taso ei Suomessa ole suotuisa.

Kaatolupien on sanottu ehkäisevän salametsästystä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Susia katoaa jatkuvasti enemmän kuin niitä on luvallisesti kaadettu. WWF arvioi salametsästyksen olevan edelleen suurin yksittäinen susien kuolinsyy Euroopassa.

Susi on suojelukohteena hankala, sillä susia pelätään ja niiden tappamiselle on laaja hyväksyntä. Suomessa suden ei kuitenkaan tiedetä tappaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen ja tämänkin tapauksen aiheuttajaa on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi. Ihmisen paras ystävä onkin hyvä vertailukohta, sillä Suomessa koiran hyökkäyksen seurauksena on menehtynyt ainakin kymmenen ihmistä vuosien 1998-2006 aikana.

Ihminen on suden ainoa vihollinen. Susi kuuluu Suomen luontoon ja on meidän tehtävämme turvata sen elinmahdollisuudet. Susien aiheuttamat vahingot on korvattava täysin poromiehille ja karjanomistajille ja asiallista susivalistusta on lisättävä. Susien kaatolupien myöntäminen on lopetettava, kunnes tiedämme, että tämä hieno laji säilyy metsissämme.

« Older posts Newer posts »