Avainsana: lapset (Page 3 of 9)

Puhe perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta eduskunnassa 12.4.2016

Arvoisa puhemies,

Läpi viime vuoden Suomessa puhuttiin siitä, miksi nyt autetaan vain miehiä, miksi ei auteta naisia ja  lapsia.

Nyt kun meillä on vihdoin mahdollisuus auttaa naisia ja lapsia, hallitus pamauttaa oven kiinni heidän nenänsä edestä.

Me tiedämme, että tänä vuonna Eurooppaan paenneista ihmisistä suurin osa on naisia ja lapsia.

Heitä on aikaisemmin ollut vähemmän, koska turvallisia reittejä suojaan ei ole. Isät, veljet ja pojat lähtivät vaaralliselle pakomatkalle ensin, koska heillä oli parhaat mahdollisuudet selviytyä. Naiset ja lapset tulivat perässä. He tulevat kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Ja he tarvitsevat suojaa nyt.

Arvoisa puhemies,

Suomen hallitus on juuri ollut mukana solmimassa sopimusta Turkin kanssa, jossa on hylätty kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeudet. Ainoaksi syyksi tähän järjettömyyteen on annettu se, että nyt halutaan torjua ihmissalakuljetusta.

Me kaikki tiedämme, että paras tapa vähentää ihmisten salakuljetusta on vähentää epätoivoa ja luoda turvallisia reittejä pois sodan jaloista.

Perheenyhdistäminen on tällainen turvallinen reitti.

Tämän reitin sulkeminen lisää epätoivoa, se lisää turvattomuutta, se jättää perheet rikollisten armoille.

Koska jokainen isä tietää, että tekisi mitä tahansa saadakseen perheen luokseen. Jokainen äiti ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista rahasummaa, jota ei olisi valmis maksamaan, jotta saisi oman lapsensa taas syliinsä.

Jokainen ihminen tajuaa, että vanhemman vieminen lapselta on julminta, mitä ihminen voi tehdä.

Ja sitä tämä esitys on. Se on julmaa. Se on epäinhimillistä.

Ja se on väärin.

Arvoisa puhemies,

Hallitus rakentaa esityksellään kovaa maailmaa. Maailmaa, jossa oikeus omaan lapseen on kiinni lompakon paksuudesta.

Hallituksen maailmassa lähihoitajan, lastentarhanopettajan, tai bussikuljettajan työtä tekevällä ei ole oikeutta saada puolisoaan ja lapsiaan luokseen Suomeen.

Kun samaa tulorajaa esitettiin suomalaisille kaikki olivat raivoissaan. Koska jokainen ymmärtää, ettei tässä maassa oikeus perheeseen kuulu vai rikkaille.

Käytännössä pakolaisten perheenyhdistäminen on jo tehty mahdottomaksi. Erityisen hirveä tilanne on yksinäisten lasten kohdalla, joita sisäministeri aikaisemmin kutsui “ankkurilapsiksi”. Sodan kauhuja paenneen lapsen mahdollisuus saada oma perhe luokseen Suomeen on olematon.

Siksi keskellä historiallista humanitaarista kriisiä humaani hallitus esittäisi täällä perheenyhdistämisen helpottamista eikä sulkisi viimeistäkin ikkunaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa hallitus,

Teihin vetoavat nyt kaikki ihmisoikeusjärjestöt Unicefista Amnestyyn, Pelastakaa lapsista YK:n pakolaisjärjestöön.

Teihin vetoavat nyt kaikki tämän maan uskontokunnat, evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispasta juutalaisten seurakuntien johtoon,  ortodoksikirkon arkkipiispasta Islam-seurakunnan johtoon ja katolisen kirkon piispaan.

Mutta jos mikään ei saa hallitusta heräämään ja näkemään tämän esityksen julmuutta, Suomessa eletään aidosti synkkiä aikoja.

Teihin vetoavat nyt kaikki ihmisarvoa ja perheitä puolustavat.

Olkaa inhimillisiä.

Älkää rikkoko perheitä.

Perukaa tämä esitys.

Hämeentien muutos etenee!

Iloisia uutisia helsinkiläiset! Kaupunginhallitus päätti juuri esittää Hämeentien muuttamista joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kaduksi! Pyöräkaistoja vastustaan venkoilivat ainoastaan kokoomus ja perussuomalaiset. Onneksi Helsingissä nämä puolueet ovat vähemmistössä.

Muutos tekee tästä Helsingin tiheiten asutusta alueesta turvallisemman ja Kallion ilmasta tulee helpompaa hengittää. Itse asun Hämeentien varrella kahden pienen lapsen kanssa ja tien turvattomuus on minulle tuttu. Täällä muutokselle on suuri vankka tuki. Ainoastaan 20 prosentissa tämän alueen kodeista on auto. Lapsiperheiden määrä kasvaa, autojen ei.

Hämeentietä ei koskaan suunnitelti läpiajokaduksi, siitä vaan tuli sellainen. Uudistus nopeuttaa bussien ja ratikoiden liikkumista huomattavasti. Ja jokainen Hämeentiellä koskaan pyöräillyt ymmärtää kuinka tarpeeseen pyörätiet tulevat. Tulevaisuudessa tiellä uskaltavat pyöräillä kaikki.

Hämeentien muuttaminen joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kaduksi tekee tästä kaupungista paremman, turvallisemman ja terveellisemmän kaupungin. Vihreät ovat tehneet asian eteen valtavasti töitä. Ihanaa, että näinä päivinä myös hyvät uudistustukset etenevät.

Valtuusto ratkaisee asian lopullisesti 27.4. Silloin on helppoa äänestää ”Kyllä”!

Eläinmuseon puolesta

Meillä jokaisella on kotikaupungissamme paikkoja, joita rakastamme. Rakennuksia, joista tunnemme jokaisen nurkan ja halkeaman, jonka ilman tutusta tuoksusta tulee turvallinen olo. Minun lapsilleni se on eläinmuseo. Nyt museo on Sipilän hallituksen koulutusleikkausten uhri.

Taas tänään saimme ihmetellä valtavaa mammuttia, pelästyä sillan alla vaanivaa alligaattoria, torua tuhmia susia ja juosta ekosysteemistä toiseen. Nyt sen tutun ilman hengittämisessä oli haikeutta. Museo joutuu irtisanomaan ison osan työntekijöistään ja sen on jatkossa vaikeuksia pitää edes vakituista näyttelyään auki nykyisin aukioloajoin. Nyt esillä olevan ilmastonmuutoksesta kertovan vaihtuvan näyttelyn kaltaista tarjontaa se ei enää jatkossa voi tarjota. Tuhansien lasten rakastama museo ja Suomen luonto kärsivät myös koulutusleikkauksista.

Luonnontieteellisen keskusmuseon remontin jälkeen sen kävijämäärät ovat kasvaneet yli kaksinkertaisiksi ja viime vuonna siellä oli jo 170 000 kävijää. Se on kävijämääriltään Helsingin kärkimuseoita Kiasman ja Ateneumin rinnalla. Luonnontieteellinen keskusmuseo on myös tutkijoille tärkeä: sen tehtävänä on kerätä ja koota yhteen Suomen lajien tietokantaa. Se on korvaamaton kumppani kaikille Suomen luonnosta tietoa tarvitseville tutkijoille luontodokumenttien tekijöistä yliopistojen tutkijoihin.

Mutta suomalaiset puolustavat rakastamiaan asioita Sipilän hallituksen lyhytnäköisyydeltä. Museolle on jo tulvinut avuntarjouspyyntöjä tavallisilta suomalaisilta. Nyt museo miettii miten se voisi ottaa lahjoituksia vastaan. Onneksi ihanat suomalaiset puolustavat sitä mikä tässä maassa on arvokasta, jos hallitus ei sitä tee.

Perheenyhdistämisen vaikeuttaminen on epäinhimillistä

Hetken ajattelin, että Sipilän hallituksen epäinhimilliset esitykset on jo nähty. Nyt saimme eteemme esityksen, jolla vaikeutetaan sotaa paenneita ihmisiä saamaan perhe luokseen turvaan. Tämä on esitys, jolla estetään naisia ja lapsia pääsemästä turvaan. Jatkossa vain kovapalkkaisen työpaikan saanut ihminen saisi perheensä Suomeen. Tämä on epäinhimillistä.

Miksi laki osuu juuri naisiin ja lapsiin? Yleensä perheestä lähtee ensimmäisenä liikkeelle isä, sillä hänen mahdollisuutensa selviytyä vaarallisesta matkasta on suurin. Kun isä pääsee turvaan, hän tekee kaikkensa saadakseen perheensä luokseen. Tämän takia turvapaikanhakijoista ensin saapuvat miehet, sen jälkeen naiset ja lapset. Nyt Sipilän hallitus läimäsee oven kiinni naisten ja lasten edestä.

Alunperin esityksen oli tarkoitus koskea myös suomalaisia, joiden perhe olisi ulkomailla. Kritiikki oli valtavaa, kun tajuttiin, kuinka moni suomalainen ei saisi puolisoaan tai jopa lastaan luokseen. Kritiikin seurauksena hallitus poisti suomalaisia koskevat rajoitukset. Mutta hädänalaisten ihmisten kohdalla armoa ei tunneta.

Jos toimeentuloedellytys oli vaikea suomalaisille, sotaa paenneille ihmisille se on mahdoton. Ymmärtääkseni perheenkokoajan pitäisi tienata kuukausittain nettona 2 600 euroa tuodakseen Suomeen esimerkiksi puolison ja kaksi lasta. Turvapaikan saaneet työllistyvät usein matalapalkka-aloille, jolloin suuria kuukausituloja on mahdotonta saada kokoon. Tietyt ryhmät voivat välttää tulorajan, jos ovat tarpeeksi nopeita, mutta aikarajat ovat todella tiukkoja. Hallitus on kuitenkin jo nyt ilmoittanut selvittävänsä muitakin keinoja vaikeuttaa ulkomaalaisten perheiden pääsemistä yhteen.

Välillä Sipilän hallituksen politiikan epäoikeudenmukaisuus saa vaipumaan epätoivoon. Mutta periksi ei saa antaa. Tämä on vasta hallituksen esitys ja aion tehdä kaikkeni, jotta esitys kaatuu. Mutta siihen tarvitaan meitä kaikki. Me emme saa jättää sotaa pakenevia perheitä pulaan.

Vihreiden ryhmäpuhe koulutuksen puolesta eduskunnassa 6.4.2016

Arvoisa puhemies,

Tämän maan tarina, on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.

Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun.

Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, se mursi koulukavereiden isän, se hajotti koteja, se jätti haavan jokaiseen perheeseen.

Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus.

Nyt minun poikani aloittaa koulua ja se sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.

Keskustan Tuomo Puumala kuvasi vuosi sitten kauniisti sen, miten Suomi kampesi itsensä ylös laman synkkyydestä. “Me onnistuimme, kun panostimme tutkimukseen ja koulutukseen. Se oli tietoinen arvovalinta. Uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.”

Näin sanoi nykyinen pääministeripuolue koulusvälikysymyksessä juuri ennen vaaleja.

“Me uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.” Viisaita sanoja.

Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.

Arvoisa puhemies,

Nyt sivistysporvarit ovat hylänneet sivistyksen. Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä.

Kyse on suuren tulevaisuuslupauksen rikkomisesta.

Lupaus joka Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille, että me teemme työtä, jotta teillä on  paremmin, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Arvoisa puhemies,

Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien.

Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa.

Tämä hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies,

Opintotuki on Suomen lupaus tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei tässä maassa määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen.

Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi.

Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?

Arvoisa puhemies,

Suhtautumisessa korkeakouluihin hallituksen koulutusvihamielisyys on avointa.

Opetusministeri kutsuu korkeakoulujamme “keskinkertaisiksi” ja “tehottomiksi”. Leikkausten takia työnsä yliopistolla menettävät ihmiset saavat anteeksipyyntöjen sijaan kuulla pääministerin syytöksiä muutosvastarinnasta, ja että niukkuus lisää luovuutta.

Nyt hallitus kehtaa täällä juhlia sitä, ettei tullut leikattua enempää, ja että keksittiin tällainen kertaluokan laastari. kun teidän olisi pitänyt perua tekemänne koulutusleikkaukset.

Sormeen laitettu muumilaastari ei paranna sitä että käsi on murrettu. Eikä sen tarkoituskaan ole parantaa. Sen tarkoitus on peittää ja piilottaa.

Arvoisa puhemies,

Pakkoa ei ole.

Ongelma on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä.

Hallitus, jolle kehittäminen on kurjistamista, jolle uudistaminen on romuttamista.

Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta.

Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, meidän lapsille annettu lupaus on liian arvokas siihen, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille, että me antaisimme periksi.

Arvoisa puhemies,

Vihreät eivät ole antaneet periksi.

Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä mikä on kaikkein arvokkainta.

Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan. Ja siksi vihreä eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Henrikssonin tekemää epäluottamuslausetta.

 

EU-Turkki -sopimus rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia

Kuvasta katsoo pieni poika. Iho on likainen, tukka takussa, jaloissa on äidin aivan liian isot tossut, housuja ei ole, päällä on ainoastaan resuinen Adidas-paita. Mutta pojan katse on aivan samanlainen kuin oman pienen poikani, joka nyt pelaa minecraftia ja syö Star Wars -jugurttia keittiönpöydän toisella puolella. Toinen syö aamiaista Helsingissa, toinen Atman pakolaisleirillä Syyriassa lähellä Turkin rajaa. Osat voisivat olla toisinkin päin.

Tällä viikolla EU alkaa palauttaa tänne paenneita syyrialaisia Turkkiin. Nyt me tiedämme, että Turkki rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia joukkopalauttamalla sotaa paenneita ihmisiä takaisin Syyriaan. Perheitä on rikottu, lapset on erotettu vanhemmistaan, raskaana olevia naisia ja pieni lapsia on kuljetettu takaisin Syyriaan. Eli sinne, mistä he olivat alunperin paenneet. Eli EU palauttaa sotaa pakenevia ihmisiä Turkkiin, Turkki palauttaa heitä Syyriaan. Tämä kaikki on niin järkyttävän epäinhimillistä, että sitä on vaikea uskoa.

Tällä viikolla on kysytty paljon kysymyksiä Stubbin paimenkirjeestä, kokoomuksen sisäisestä valtapelistä ja jopa Malmin lentokentästä. Mutta kukaan ei kysy, miten voi olla, että Suomen pääministeri oli hyväksymässä EU:n ja Turkin sopimusta, jonka kaikki ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet. Millä mandaatilla hän sen teki? Missä vaiheessa Suomi lakkasi välittämästä YK:sta ja ihmisoikeuksista? Miksi tämän kaiken annetaan vain tapahtua?

Ihmisoikeusjärjestöjen hätähuudot kaikuvat kuuroille korville. Lääkäreiden järjestö on jo poistunut Kreikan saarilta, koska he eivät suostu olemaan mukana näin törkeässä ihmisoikeusrikkomuksessa. YK kieltäytyy osallistumasta EU:n palautuksiin. Nyt jopa Punainen Risti protestoi ja jokainen järjestön tunteva tietää, että silloin on tosi kyseessä. Me suljemme sotaa pakenevia ihmisiä vankileireille, me viemme heiltä ihmisoikeudet, me karkoitamme heitä epäinhimillisiin oloihin. Tämä on asia, josta historia tulee meidän vielä tuomitsemaan.

Suomen on ajettava turvallisia reittejä Eurooppaan. Iso osa Kreikkaan tulevista naisista ja lapsista pyrkii tänne Eurooppaan aikaisemmin tulleiden perheenjäsentensä luokse. Sipilän hallituksen järjettömät kiristykset perheiden yhdistämiseen on peruttava. Sen sijaan Suomen on haettava naisia ja lapsia Turkin leireiltä Suomeen turvaan. Meidän on oltava ääni inhimillisyyden puolesta aikana, jolloin ne äänet ovat vähissä.

Keskusta syyttää kuntia lasten puolustamisesta

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Vanhanen syyttää nyt hallituksen lisäleikkauksista niitä kuntia, jotka eivät suostuneet toteuttamaan hallituksen päiväkotileikkauksia. Tämä on käsittämätöntä!

Linjasimme Helsingissä heti syksyn alussa, että emme kannata varhaiskasvatukseen kohdistuvia heikennyksiä. Ryhmäkokoja ei kasvateta eikä lapsilta viedä tasa-arvoista oikeutta varhaiskasvatukseen. Helsingin linjaa seurasivat useat kunnat. Lasten kehityksen asiantuntijat ja tutkijat ovat tyrmänneet Sipilän hallituksen leikkaukset lapsia eriarvoistavina ja varhaiskasvatuksen laatua heikentäviksi. Asiantuntijat ohitettiin. Keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset veivät heikennykset eduskunnassa läpi.

Järjestin eilen ”Varhaiskasvauksella lasten luokkayhteiskuntaa vastaan” -tilaisuuden, jossa puhuneita asiantuntijoita oli kunnia kuunnella. Viesti oli kaikilla sama: hallituksen varhaiskasvatusta huonontavat päätökset ovat lyhytnäköistä ja typerää politiikkaa. Se lisää lasten epätasa-arvoisuutta, se huonontaa lasten mahdollisuuksia oppia ja saada tukea, se heikentää tänne muuttavien pienten lasten mahdollisuutta kotoutua, se heikentää naisten työmarkkina-asemaa ja se lisää perheiden köyhyyttä.

Sen sijaan, että pääministeripuolue hyökkää Helsingin ja muiden kuntien kimppuun, jotka yrittävät pitää lasten puolta, heillä on peiliin katsomisen paikka. Typerin mahdollinen paikka säästää on lasten mahdollisuudet oppia ja kasvaa. 1990-luvun lamasta ei opittu mitään. Näiden leikkausten lasku maksetaan tulevaisuudessa korkojen kanssa. Siihen tällä maalla ei ole varaa.

Kirjallinen kysymys varhaiskasvatuksen kehittämisestä

Eduskunnan puhemiehelle

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet laadukkaan varhaiskasvatuksen merkityksen. Siksi on hyvä, että eduskunnan hyväksymässä valtion talousarviossa vuodelle 2016 on kohdennettu 3,7 miljoonaa euroa varhaiskasvatukseen kehittämiseen.

Eduskunnassa käytiin vuoden 2015 loppupuolella laaja keskustelu lasten päivähoito- ja varhaiskasvatusoikeudesta. Keskustelu osoitti, että varhaiskasvatuksen merkityksestä, vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta on olemassa väärinkäsityksiä ja tietämättömyyttä. YK:n lasten oikeuksien komitea suositteli vuonna 2011 Suomelle, että vanhempien tietoisuutta varhaiskasvatusohjelmien vaikuttavuudesta tulee lisätä. Varhaiskasvatukseen osallistuvien osuus alle kouluikäisistä lapsista on Suomessa selvästi OECD-maiden keskitasoa pienempi.

Keskustelussa kävi myös ilmi, että varhaiskasvatuksen ja päivähoidon nykytilasta ei ole olemassa ajantasaista kokonaisselvitystä. Esimerkiksi hallituksen esityksessä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksesta viitattiin yli kymmenen vuotta vanhaan otostutkimukseen. Kaiken laadukkaan päätöksenteon pohjana tulisi olla ajantasainen tieto. Sellaiselle tulisi myös varhaiskasvatuksen ja päivähoidon kehittämisen pohjautua.

Varhaiskasvatuksen neuvottelukunta luovutti syyskuussa 2015 opetus- ja kulttuuriministerille muistion, jossa esitetään keskeiset ehdotukset varhaiskasvatuksen ja tutkimuksen painopistealueiksi. Muistiossa varhaiskasvatuksen kehittämisen painopisteiksi on nostettu laatu, henkilöstön osaaminen, pedagogiikka, tutkimus sekä ohjaus- ja palvelujärjestelmä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus varmistaa, että varhaiskasvatukseen varatut 3,7 miljoonan euron kehittämismäärärahat suuntautuvat tosiasiallisesti varhaiskasvatuksen kehittämiseen eivätkä kuntien perustoiminnan ylläpitämiseen?

 

Helsingissä 25.2.2016

Emma Kari /vihr

Kirjallinen kysymys koulutuksellisesta tasa-arvosta varhaiskasvatuksessa

Elokuussa 2015 tuli voimaan lakimuutos, jolloin lasten päivähoidosta annettu lain nimi muuttui varhaiskasvatuslaiksi. Lakiin tehdyillä muutoksilla varhaiskasvatus määriteltiin ensimmäistä kertaa lain tasolla ja sille asetettiin kattavat ja vaativat tavoitteet. Lain mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Lain mukaan varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäivähoidossa ja muussa varhaiskasvatuksessa.

Käsitellessään hallituksen esitystä eduskunnalle laeiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi sivistysvaliokunta (6.3.2015) totesi muun muassa seuraavaa: ”Tasa-arvon toteutuminen edellyttää, että varhaiskasvatuksesta luodaan sisällöllisesti vahva kokonaisuus, jonka avulla syrjäytymiskehitykseen voidaan puuttua jo varhaislapsuudessa. Tämä tulee ottaa korostuneesti huomioon varhaiskasvatuslain jatkovalmistelussa.”

Lainsäädännön yhteydessä hyväksyttiin eduskunnassa myös lausuma, että hallitus seuraa varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia, vaikutuksia laatuun ja ryhmäkokoihin ja ryhtyy varhaiskasvatuslain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien täsmentämiseksi, jotta turvataan lasten kokonaisvaltainen hoiva, kasvu ja kehitys.

Varhaiskasvatuslaissa säädetyissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa todetaan muun muassa, että tavoitteena on tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellista tasa-arvoa.

Päiväkodeissa tapahtuvan varhaiskasvatuksen laatua säädellään monin tavoin muun muassa henkilökunnan koulutustason ja ryhmäkokojen osalta. Sen sijaan perhepäivähoitajilta ei edellytetä tiettyä koulutustasoa eikä niin sanottua muuta varhaiskasvatusta säädellä juuri mitenkään. Henkilöstön kelpoisuudet, henkilöstön määrä, toiminta-aika ja lapsiryhmän koko ovat pitkälti toiminnan järjestäjän päätettävissä. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen THL:n selvityksen mukaan hyvätuloisten koulutettujen vanhempien lapset ovat päiväkodeissa ja vähemmän koulutettujen lapset perhepäivähoidossa. Kotona oleville lasten vanhemmille osoitetaan pääsääntöisesti ns. kerhotoimintaa eli muuta varhaiskasvatusta, jonka laatua ei ole säädelty mitenkään ja jota tarjotaan vain 2-3 kertaa viikossa. Pedagogiseen varhaiskasvatukseen osallistuminen on siis vahvasti sidoksissa lapsen perhetaustaan.

Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on ongelmallista, että 3-5-vuotiaista lapsista alle 70 % osallistuu päiväkodeissa opettajan johdolla tapahtuvaan varhaiskasvatukseen, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Tämä on selkeästi alle OECD:n maiden keskitason. YK:n lasten oikeuksien komitea huomautti jo vuonna 2011, että Suomen tulisi lisätä lasten vanhempien tietoisuutta varhaiskasvatusohjelmien merkityksestä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten koulutuksellinen tasa-arvo toteutuu varhaiskasvatuksessa silloin, kun eri toimintamuotojen reunaehdot, henkilöstön kelpoisuudet sekä toiminta-ajat poikkeavat suuresti toisistaan?

Helsingissä 25.2.2016

Emma Kari /vihr

Puhe Tapanilan Erän Rajaton ystävyys -tilaisuudessa 14.2.2016

Rakkaat ystävät!

Ihanaa olla täällä vanhassa kotikylässäni Tapanilassa.
Tapanilan Erä on on aina ollut ilon ja yhdessä liikkumisen paikka, joten parempaa paikaa viettää ystävänpäivää ei ole.

Itse ajattelen, että toisista ihmisistä huolehtiminen on meille jotain todella luontaista.
Kun me näemme, että joku kaatuu kadulla, ensimmäinen reaktio on nostaa hänet pystyyn.
Kun me näemme kumiveneet Välimerellä, me toivomme, että nämä ihmiset pelastuvat.
Kun me tiedämme, että naapurissa on hätä, me mietimme, miten me voimme auttaa.

Koska se on inhimillistä. Koska se on oikein.

Me olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa auttamisesta halutaan tehdä syntiä.
Kun turvapaikanhakijat tekee vapaaehtoistyötä läheisessä päiväkodissa,
se joudutaan kieltämään paikallisen vastustuksen takia.
Kun lukiolaiset järjestävät vastaanottokeskukseen lucia-kulkueen,
he joutuvat vihan kohteeksi.
Kun Tapanilan Erä, tämä hieno ja kunniakas urheiluseura,
tarjoaa karatetunteja sotaa paenneille ihmisille,
siitä seuraa vihapostia, uhkauksia ja pelkoa.

Tämä ei ole oikein.

Sain tällä viikolla kuulla eduskuntakeskustelussa kuinka eräs nimeltä mainitsematon hallituspuolueen kansanedustaja totesi, että on turha väittää, ettei maahanmuuttokeskustelussa ole ääripäitä. Että on nämä rasistiset natsit, ja sitten on tämä toinen ääripää, vihreiden Emma Kari. Tämä pysäytti.

Poliitikkojen ja kaikkien suomalaisten pitää tuomita rasismi ja kasvava viha, ei keksiä kuviteltuja vihollisia ja ääripäitä.

Ja sen takia olemme täällä.
Me emme ole ääripää, olemme ihan tavallisia suomalaisia,
jotka uskovat, että on oikein auttaa
ja jotka uskovat, että hyvä yhteiskunta rakentuu inhimillisyydelle.

Eli hyvää rajatonta ystävänpäivää!

Puheen voi katsoa täältä.

« Older posts Newer posts »