100-vuotiaan Suomen metsät on turvattava!

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari peräänkuuluttaa Sipilän hallitukselta pikaisia toimia Suomen luonnon tilan parantamiseksi. Hallituksen vastauksessa Karin kirjalliseen kysymykseen hallitus ilmoitti, ettei se saavuta kansainvälistä tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä.

100-vuotiaan Suomen luonnon päivänä 26. elokuuta Kari esittää toimenpidepakettia Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

– Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on pysäytettävä vuoteen 2020 mennessä. Kuitenkin hallitus on nyt linjannut, ettei aio pitää tavoitteesta kiinni. Suomalaiset arvostavat maamme luontoa, ja on häpeällistä, että hallitus on valmis rikkomaan antamamme kansainvälisen ympäristölupauksen. Sen sijaan hallitus on leikannut luonnonsuojelualueiden hankinnan rahoista pois kaksi kolmasosaa. Tämä on kestämätöntä, Kari toteaa.

Keväällä 2017 laaja joukko ympäristö- ja ilmastokysymyksiin perehtyneitä professoreita, dosentteja, ja tutkijoita varoittivat, etteivät hallituksen suunnitelmat lisätä tuntuvasti metsien käyttöä ole lainkaan kestävällä pohjalla. Suomen metsäbioenergian käyttöön nojaava ilmasto- ja ympäristöpolitiikka ei tuota lähes lainkaan vaadittuja päästövähennyksiä, vaan pikemminkin uhkaa tappaa sukupuuttoon metsissä eläviä lajeja. Samaan aikaan hupenevat resurssit vesien, metsien ja soiden suojelussa vaarantavat lajien tulevaisuutta.

– Suomalaiset rakastavat tämän maan hienoa luontoa. Sen turvaaminen lapsillemme vaatii poliittisia päätöksiä. Sen sijaan, että Suomen luontoa suojeltaisiin, se joutuu entistä massiivisempien metsähakkuiden kohteeksi. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on vaakalaudalla, lajistojen uhanalaisuuden jatkuessa suomalaisessa luonnossa. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia metsien, soiden ja vesistöjen luonnon turvaamiseksi, Kari sanoo.

Karin pakettiin on kirjattu kymmenenkohtainen lista toimenpiteistä, joilla Suomen luonnon tilannetta voidaan parantaa aina metsien ja vesistöjen suojelusta kestävään ympäristöhallintoon saakka. Tärkeimpinä ehdotuksina Kari esittää luonnonsuojelun rahoituksen nostamista takaisin vuoden 2015 tasolle, laajojen metsien- ja soidensuojelun ohjelmien toteuttamista, metsähakkuiden rajoittamista, vaelluskalojen suojelua, vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämistä sekä ympäristölle haitallisten tukien leikkaamista.

Tutustu toimenpidepakettiin täällä!

Töölönlahden linturuovikot eivät ole vaarassa

Useampi ihminen on kysynyt minulta, ovatko Töölönlahden lintuvedet uhattuina. Aluksi en ymmärtänyt, mistä ihmeestä on kyse. Lopulta kuulin, että keskustalainen ympäristöministeri on lähtenyt kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä ja lupaa kampanjassaan pelastaa Töölönlahden linturuovikot. Asia vain on niin, etteivät kyseiset linturuovikot ole millään tavalla uhattuina. Eivät millään tavalla.

Viimeiset kaksi vuotta olen kuunnellut eduskunnassa keskustalaisten ministerien puhetta, jossa aina ongelmat ovat Helsingissä. Mikään muu puolue ei luo niin paljon turhaa vastakkainasettelua maakuntien ja kaupunkien välille. Tämä vastakkainasettelu ei luo tähän maahan mitään hyvää. Silti on röyhkeyden huippu, että puolue, joka on pistänyt koko maan luonnonsuojelun polvilleen, tekee Helsingissä luonnonsuojelukampanjaa.

Keskustan johdolla on tehty poikkeuksellisen luontovihamielistä politiikkaa. Suhteellisesti suurimmat budjettileikkaukset on tehty luonnonsuojeluun. Keskusta halusi hallitusneuvotteluissa lopettaa ympäristöministeriön, mutta onneksi tämä onnistuttiin torppaamaan. Kymmeniätuhansia hehtaareja hakkuilta suojattua valtion metsiä on nyt siirretty ympäristöministeriön alaisuudesta talouskäyttöön.

Metsien hakkuutavoitteet on heidän halustaan kasvatettu niin järjettömiksi, ettei Suomen metsien monimuotoisuus siitä helpolla toivu. Nämä hakkuut romauttavat Suomen metsien hiilinielun puoleen. Pudotus on niin suuri, että se vie pohjan kaikilta muilta päästöleikkauksilta. Samaan aikaan esim. soidensuojeluohjelma on ajettu alas ja Suomi on lopettanut YK:n ympäristöohjelman rahoittamisen. Ensimmäistä kertaa uhanalaista ahmaa saa nyt metsästää.

Jos ympäristöministeri haluaa suojella tämän maan lintuja, hän voisi suojella Suomen luontoa. Linnut kärsivät soiden katoamisesta, metsien hakkuista ja liiallisesta metsästyksestä. Hakkuiden vähentäminen, soidensuojeluohelman toteuttaminen ja metsästysrajoitukset olisivat ympäristöministeriltä tehokkaampia toimia kuin puhua keksityistä uhista Töölönlahden linturuovikoille.

Aloite Helsingin osallistumisesta Suomi100 – luonnonsuojelukampanjaan

Valtio kannustaa maanomistajia perustamaan luonnonsuojelualueita juhlavuoden kunniaksi. Maanomistajat voivat tarjota omistamiaan maita suojeltavaksi korvauksetta satavuotiaan Suomen kunniaksi. Tarjotuista alueista perustetaan suojelualueita. Valtio sitoutuu omasta puolestaan kampanjaan vastaavalla suojelupanoksella.

Myös kunnat kutsutaan kampanjaan mukaan. Koko maahan tavoitellaan yksityisten maanomistajien, valtion ja kuntien yhteistyöllä merkittävä määrä uusia suojelualueita. Alueista perustetaan pysyviä yksityisiä suojelualueita. Kunnan päätös suojelusta on lahja itsenäiselle satavuotiaalle Suomelle, eikä siitä makseta korvausta. Rauhoituspäätöksiin tulee tieto, että kohde on osa itsenäisyyden juhlakampanjaa.

Suojeltavan alueen täytyy täyttää luonnonsuojelulain mukaiset edellytykset, mutta muita kriteereitä alueille ei ole. Alue voi olla esimerkiksi tärkeä virkistyskohde, kuntalaisten suosima ulkoilukohde tai kaunis maisemallisesti. Helsingissä on paljon arvokasta luontoa. Hienoja suojelukohteita olisivat esim. Paloheinä-Haltialan metsä, Hallainvuori sekä Pikkukosken ja Koskelan väliset lehtovaltaiset metsät. Suojelualueet olisi luontevaa liittää osaksi Helsingin metsäistä suojeluverkkoa. Ulkopaikkakuntien metsistä vuoden 2017 suojelualueiksi sopivia voisivat olla esim. Kauhalan metsäalue (Kirkkonummi) sekä Nuuksion kansallispuistoon rajautuva Ketunkorven palsta (Espoo).

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsinki osallistuu ”Luontolahjani 100-vuotiaalle” – luonnonsuojelukampanjaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi,

Helsingissä 1.2.2017

Emma Kari

 

Eläinmuseon puolesta

Meillä jokaisella on kotikaupungissamme paikkoja, joita rakastamme. Rakennuksia, joista tunnemme jokaisen nurkan ja halkeaman, jonka ilman tutusta tuoksusta tulee turvallinen olo. Minun lapsilleni se on eläinmuseo. Nyt museo on Sipilän hallituksen koulutusleikkausten uhri.

Taas tänään saimme ihmetellä valtavaa mammuttia, pelästyä sillan alla vaanivaa alligaattoria, torua tuhmia susia ja juosta ekosysteemistä toiseen. Nyt sen tutun ilman hengittämisessä oli haikeutta. Museo joutuu irtisanomaan ison osan työntekijöistään ja sen on jatkossa vaikeuksia pitää edes vakituista näyttelyään auki nykyisin aukioloajoin. Nyt esillä olevan ilmastonmuutoksesta kertovan vaihtuvan näyttelyn kaltaista tarjontaa se ei enää jatkossa voi tarjota. Tuhansien lasten rakastama museo ja Suomen luonto kärsivät myös koulutusleikkauksista.

Luonnontieteellisen keskusmuseon remontin jälkeen sen kävijämäärät ovat kasvaneet yli kaksinkertaisiksi ja viime vuonna siellä oli jo 170 000 kävijää. Se on kävijämääriltään Helsingin kärkimuseoita Kiasman ja Ateneumin rinnalla. Luonnontieteellinen keskusmuseo on myös tutkijoille tärkeä: sen tehtävänä on kerätä ja koota yhteen Suomen lajien tietokantaa. Se on korvaamaton kumppani kaikille Suomen luonnosta tietoa tarvitseville tutkijoille luontodokumenttien tekijöistä yliopistojen tutkijoihin.

Mutta suomalaiset puolustavat rakastamiaan asioita Sipilän hallituksen lyhytnäköisyydeltä. Museolle on jo tulvinut avuntarjouspyyntöjä tavallisilta suomalaisilta. Nyt museo miettii miten se voisi ottaa lahjoituksia vastaan. Onneksi ihanat suomalaiset puolustavat sitä mikä tässä maassa on arvokasta, jos hallitus ei sitä tee.

Muddusjärven hakkuut pysäytettävä

Metsähallituksen uudistamiseen liittyneet pelot ovat osoittautumassa todeksi nopeammin kuin uskoimmekaan. Lapin arvometsiä ollaan hakkaamassa Muddusjärven saamelaispaliskunnan alueella. Metsähallitus uhkaa aloittaa hakkuut jo ensi viikolla. Tämä on järjetöntä.

Nämä upeat metsät ovat satoja vuosia vanhoja. Niiden hakkaaminen on taloudellisesti kannattamatonta, uhkaa porojen laiduntamista ja tuhoaa luontoarvoja. Lapin menestys lepää luonnossa ja siitä tulevassa matkailussa.

Kymmenen vuotta sitten Lapin metsäkiistoissa sovittiin, että iso osa Ylä-Lapin metsistä rajataan hakkuiden ulkopuolelle. Valitettavasti hakkuut ovat lisääntyneet näiden rajojen ulkopuolella ja neuvottelut niistä eivät ole olleet todellisia. Tilanne on myös muuttunut taloudessa. Silloin metsätalous vielä työllisti ja Ivalossa oli saha. Nyt kaikki hakatut puut viedään kauas etelään sellupuuksi. Siis satoja vuosia vanhoja arvometsät sellunkeittoon!

Luonnontilaisina nämä metsät antavat poroille kovan lumen aikoina (kuten nyt) tarvittavan lupon josta saada ravintoa. Luontomatkailun ja luontoarvojen kautta nämä metsät ovat paljon arvokkaampia pystyssä – myös taloudelle, paikallisten ihmisten maisema-arvoista ja luonnosta puhumattakaan.

Metsähallituksen on pysäytettävä nämä älyttömät hakkuut. Ei anneta pilata Lapin korvaamattoman kauniita metsiä.

Metsähallituksen uudistus heikentää luonnonsuojelua

Keskustan kansanedustajat syyttävät nyt vihreitä siitä, että suomalaiset pitävät Sipilän hallitusta poikkeuksellisen luontovihamielisenä hallituksena. Vihreiden syyttämisen sijaan keskustalla on peiliin katsomisen paikka.

Käsittelemme eduskunnassa juuri nyt metsähallituksen uudistamista. Ja tämä uudistus ei lupaa suomalaiselle luonnolle hyvää. Yli kaksi miljoonaa hehtaaria suomalaisia vesiä siirretään ympäristöministeriön alaisuudesta maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Sama kohtalo on sadoilla tuhansilla hehtaareilla Lapin luontoa. Ja jatkossa metsiä voidaan siirtää pois luontopuolelta ilman eduskunnan päätöstä. Ja kaikilla on hyvin tiedossa kuinka suuri ero näiden kahden ministeriön suhtautumisella luonnon vaalimiseen on.

Tälle päätökselle hallitus ei ole kyennyt antamaan mitään kunnon perusteita. Ei mitään. Keskustan ainoa vastaus on syyttää vihreitä siitä, että suomalaiset haluavat puolustaa luontoaan.

Hallitusneuvotteluissa yritettiin ajaa alas koko ympäristöministeriö. Suomalaiset eivät antaneet tämän tapahtua. Ympäristöministeriö säilyi, mutta sille ei nimetty omaa ministeriä, vaan salkku annettiin maa- ja metsätalousministerille. Sen jälkeen ympäristöministeriöltä on leikattu valtavasti. Metsähallituksen alaisuudessa on meidän yhteinen luontomme. Siksi sen uudistus on keskustalle mahdollisuus jatkaa ympäristöhallinnon heikentämistä. He ovat yrittäneet junailla äänestyksiä tehtäväksi neljältä aamuyöllä ja toivat valtavia heikennysesityksiä lakiin viime metreillä oman ministerinsäkin ohitse. Tällainen toiminta on vastuutonta ja on ymmärrettävää, että suomalaiset pelkäävät.

Me suomalaiset rakastamme luontoamme. Meille metsät eivät ole vain hakkaamista varten eivätkä vedet ole vain vesiviljelyä varten. Ihmiset ovat nyt huolissaan ja syystä. Sillä ainoa peruste nyt keskustan ajamalle metsähallitusuudistukselle on heikentää suomalaisen luonnon suojelua.

Kirjallinen kysymys arktisen mertensuojelun edistämisestä

Ilmastonmuutos koettelee arktisia ekosysteemejä poikkeuksellisen voimakkaasti, sillä arktinen alue lämpenee noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo kuin maapallolla keskimäärin. Arktinen ekosysteemi on valtavan paineen alla ilmastonmuutoksen sulattaessa merijäätä nopeasti. Tämän vuoden tammi- ja helmikuussa arktinen merijää on ollut pienempi kuin kertaakaan samalla ajanjaksolla mittaushistorian aikana.  

Arktista aluetta on hallinnoitu tähän asti kansainvälisen yhteistyön hengessä, ja merijää on suojannut herkkää ekosysteemiä. Pohjoisella jäämerellä on nykyisellään häviävän vähän mertensuojelualueita. Jään sulaessa ja teollisen toiminnan lisääntyessä kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan, jotta arktisen alueen tulevaisuus voi olla kestävä.  

Vuonna 2013 hyväksytyn arktisen strategian mukaan “Suomi on aktiivinen arktinen toimija, joka osaa kestävällä tavalla sovittaa yhteen arktisen ympäristön reunaehdot ja liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen”.  

Mertensuojelun osalta strategian mukaan Suomi kehittää arktisen alueen suojelualueiden verkostoja sekä erityisesti Pohjoisnapaa ympäröivän, rantavaltioiden talousvyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevan kansainvälisen merialueen suojelua sekä kiirehtii jo tunnistettujen arvokkaiden alueiden suojelutoimenpiteitä. Mertensuojelualueverkoston kehittämistä ja kansainvälisten merialueiden suojelua valtioiden talousvyöhykkeiden ulkopuolella tukee myös Euroopan parlamentin Arktinen päätöslauselma.  

Tänä vuonna näitä tavoitteita on mahdollisuus viedä käytännössä eteenpäin Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koordinoivassa OSPAR-komissiossa. Komissio käsittelee kesäkuussa aloitetta, jonka mukaan sen hallinnoimaan osaan Pohjoisen jäämeren kansainvälistä merialuetta perustettaisiin kansainvälinen mertensuojelualue. OSPAR-yleissopimuksen alainen biodiversiteettikomitea käsitteli aloitetta maaliskuun alussa ja totesi, että suojelualoitteen tieteellinen perusta on vahva.  

Ensi vuonna Suomi ottaa vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Yhdysvalloilta, joka on painottanut mertensuojelualueverkoston kehittämistä oman puheenjohtajuuskautensa ohjelmassa. Neutraalina osapuolena, jolla ei ole suoraa omaa intressiä Pohjoisen jäämeren luonnonvarojen hyödyntämiseen, Suomella on Arktisen neuvoston puheenjohtajana erinomainen asema toimia mertensuojelualueverkoston rakentamisen välittäjänä ja näin edistää arktisen strategian mukaista kestävää visiota Arktiksen tulevaisuudesta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:  

Miten hallitus toimii OSPAR:ssa edistääkseen kansallisen arktisen strategian mukaista tavoitetta pohjoisnapaa ympäröivän kansainvälisen mertensuojelualueen perustamisesta sekä  

miten hallitus aikoo edistää arktisen strategian tavoitetta arktisen alueen suojelualueverkostojen kehittämisestä merialueilla Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden ohjelmassa?  

 

Helsingissä 15.3.2016

Emma Kari/vihr

Sipilän hallitus vaarantaa Lapin metsärauhan

Nyt on Suomen luonnolla paha paikka. Näyttää siltä, että Sipilän hallitus on valmis vaarantamaan Lapin metsärauhan. Tämän seurauksena Lapin henkeäsalpaavan kauniit maisemat, pohjoisten jokien rannat ja saamelaisalueiden aarniometsät ovat uhattuna.

Sipilän hallitus päättää tänään esityksestä, jossa kymmeniä tuhansia hehtaareja valtion metsiä siirrettäisiin luontopuolelta kaupalliselle puolelle. Se tarkoittaa sitä, että arvokkaita metsiä, jotka ovat tähän saakka olleet turvassa hakkuilta, voi alkaa hakkaamaan ja myymään tonteiksi.

2000-luvun alussa Lapissa käytiin vuosia suuria ja kipeitä kiistoja korvaamattomien aarniometsien hakkaamisen takia ja suomalaisen metsäteollisuuden maine kärsi tästä maailmalla. Puhuttiin jopa metsäsodasta. Vuosia kestäneen tappelun jälkeen asiat saatiin sovittua ja nämä arvokkaat metsät, paikallisten ihmisten rakastamat maisemat, saamelaisten oikeudet ja metsätalous sovitettiin yhteen metsärauhassa. Tämä oli arvokas sopu, enkä olisi koskaan kuvitellut kenenkään haluavan aloittaa kiistaa uudelleen.

Sipilän hallituksen esitys on erityisen paha myös siksi, että se osoittaa todeksi ne pelot, joita on epäilty toteutuvan Metsähallitusta koskevassa uudessa laissa. Uudistuksessa hallitus haluaa mahdollistaa sen, että se voi jatkossa siirtää valtavia määriä metsiä luonnonsuojelupuolelta taloudelliseen hyödyntämiseen ilman eduskunnan päätöstä. Nyt tämä voidaan vielä pysäyttää: se vaatii eduskunnan luvan. Puolustetaan Suomen luontoa ja pohjoisen ihmisten asukkaiden oikeuksia aarniometsiinsä, jokiinsa ja maisemiinsa.

Onko todella Sipilän hallitus halukas vaarantamaan Lapin metsärauhan – ja myymään kansallisomaisuuttamme?

Hossaan tulee kansallispuisto!

Hossaan tulee kansallispuisto! Tämä on ilon päivä näille Pohjois-Suomen upeille harjumetsille ja kirkkaille järville, jotka ovat nyt turvassa. Samalla tämä on hyvä uutinen kaikille meille ihmisille, jotka saamme nauttia tästä mykistävän kauniista luonnosta myös jatkossa.

Hossa on luonnonystävien rakastama alue, jossa mieli saa levätä. Näiden arvokkaiden metsien puolesta on jouduttu taistelemaan toistuvasti. Vaikka Hossa kuuluu Natura 2000 -suojeluverkostoon, sen metsistä jopa kolmasosa on ollut hakkuusuunnitelmien kohteena. Vihreät, ympäristöjärjestöt sekä paikalliset asukkaat ja matkailuyrittäjät ovat toistuvasti olleet torjumassa näiden hienojen metsien hakkuita.

Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmässä olimme esittäneet ympäristöministeri Tiilikaiselle kansallispuiston perustamista myös pääkaupunkiseudulle Porkkalaan. Luonnollisesti olen pettynyt, ettei tälle upealle saaristoalueelle vieläkään saada kansallispuistoa. Ministeri on kuitenkin luvannut, että Porkkalaan perustetaan luonnonsuojelualue.

Ympäristöministeriön tiedotteen asiasta voi lukea täältä.

Arktiksesta, öljystä ja rohkeista ihmisistä

Lähes kaksi vuotta sitten nousin Pietarin junaan mieheni kanssa. Emme olleet nukkuneet moneen viikkoon ja huoli painoi. Pietarissa oli ystävämme ja puolivuotiaan pikkutyttömme kummitäti, Sini Saarela. Sini oli juuri päässyt venäläisestä vankilasta, mutta emme vielä tienneet, saammeko hänet pois Venäjältä. Hänen rikoksensa oli venäläisen öljynporauslautalle kiipeäminen, koska hän halusi, että maailma saa tietää, mitä jäämerellä on tekeillä.

Silloin päälimmäinen tunne oli pelko ja huoli siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Miehelleni, joka vastaa Greenpeacessä Arktis-kampanjasta, aika oli erityisen rankkaa. Perheellemme isän työ on tarkoittanut pitkiä työmatkoja ja aikaa poissa kotoa. Minulle se on tarkoittanut unettomia öitä kipeän lapsen kanssa ja väsyttävää lastenhoitajarumbaa. Mutta hetkeäkään en ole toivonut, että hän tekisi jotain muuta. Hänen työssään on kyse siitä, millaisen maailman jätämme lapsillemme.

Nyt sen työn tulokset näkyvät. Shell on lopettanut öljynporauksen Arktiksella ja ilmoittanut, ettei suunnittele palaavansa sinne. Syyksi Shell on ilmoittanut paitsi arktisen öljynporauksen kannattamattomuuden, myös niiden ihmisten toiminnan, jotka ovat väsymättömästi puhuneet arktisen öljynporauksen riskeistä. Lähes kaikki öljy-yhtiöt ovat toistaiseksi luopuneet hankkeistaan alueella.

Ilmastonmuutosta torjutaan öljynporauslautta kerrallaan, sitä torjutaan hiilivoimala kerrallaan, sitä torjutaan moottoritiehanke kerrallaan. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan kohtalon kysymys. Arktisen maan asukkaina juuri meillä suomalaisilla on erityinen vastuu puolustaa tätä kauniin haurasta pohjoista luontoa, jonka haluamme säilyttää lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Ja vaikka paljon työtä on vielä edessä ennen kuin arktiset alueet saadaan suojeltua, on upeaa, että Arktis saa nyt hetken hengähtää. Ja kiitos kuuluu yksilöille, jotka itseään säästämättä taistelivat öljyjättejä vastaan.

Se väsynyt ja pelokas tunne Pietarin junassa on tärkeää muistaa juuri tällaisina hetkinä, kun tavoitteet nytkähtävät eteenpäin. Vaikka maailma tuntuu kuinka synkältä ja muutosta parempaan on vaikea nähdä, tarvitaan vain ihmisiä, jotka eivät luovuta. Siksi ei saa luovuttaa. Ainoastaan niin maailma muuttuu paremmaksi.