Avainsana: opiskelijat

Vihreiden ryhmäpuhe koulutuksen puolesta eduskunnassa 6.4.2016

Arvoisa puhemies,

Tämän maan tarina, on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.

Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun.

Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, se mursi koulukavereiden isän, se hajotti koteja, se jätti haavan jokaiseen perheeseen.

Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus.

Nyt minun poikani aloittaa koulua ja se sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.

Keskustan Tuomo Puumala kuvasi vuosi sitten kauniisti sen, miten Suomi kampesi itsensä ylös laman synkkyydestä. “Me onnistuimme, kun panostimme tutkimukseen ja koulutukseen. Se oli tietoinen arvovalinta. Uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.”

Näin sanoi nykyinen pääministeripuolue koulusvälikysymyksessä juuri ennen vaaleja.

“Me uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.” Viisaita sanoja.

Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.

Arvoisa puhemies,

Nyt sivistysporvarit ovat hylänneet sivistyksen. Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä.

Kyse on suuren tulevaisuuslupauksen rikkomisesta.

Lupaus joka Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille, että me teemme työtä, jotta teillä on  paremmin, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Arvoisa puhemies,

Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien.

Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa.

Tämä hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies,

Opintotuki on Suomen lupaus tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei tässä maassa määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen.

Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi.

Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?

Arvoisa puhemies,

Suhtautumisessa korkeakouluihin hallituksen koulutusvihamielisyys on avointa.

Opetusministeri kutsuu korkeakoulujamme “keskinkertaisiksi” ja “tehottomiksi”. Leikkausten takia työnsä yliopistolla menettävät ihmiset saavat anteeksipyyntöjen sijaan kuulla pääministerin syytöksiä muutosvastarinnasta, ja että niukkuus lisää luovuutta.

Nyt hallitus kehtaa täällä juhlia sitä, ettei tullut leikattua enempää, ja että keksittiin tällainen kertaluokan laastari. kun teidän olisi pitänyt perua tekemänne koulutusleikkaukset.

Sormeen laitettu muumilaastari ei paranna sitä että käsi on murrettu. Eikä sen tarkoituskaan ole parantaa. Sen tarkoitus on peittää ja piilottaa.

Arvoisa puhemies,

Pakkoa ei ole.

Ongelma on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä.

Hallitus, jolle kehittäminen on kurjistamista, jolle uudistaminen on romuttamista.

Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta.

Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, meidän lapsille annettu lupaus on liian arvokas siihen, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille, että me antaisimme periksi.

Arvoisa puhemies,

Vihreät eivät ole antaneet periksi.

Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä mikä on kaikkein arvokkainta.

Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan. Ja siksi vihreä eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Henrikssonin tekemää epäluottamuslausetta.

 

Hallitus rakentaa koulutusleikkauksilla lasten luokkayhteiskuntaa

Eduskunta keskustelee tänään Vihreiden ja muun opposition koulutusvälikysymyksestä. Vihreät vaatii hallitusta perumaan leikkaukset koulutuksesta ja opintotuesta.

***

Tämän maan tarina on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.

Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun. Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, joka jätti haavan jokaiseen perheeseen. Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus. Nyt poikani aloittaa koulua ja sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.

Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.

Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä. Kyse on tulevaisuuslupauksen rikkomisesta. Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille lupaus siitä, että me teemme työtä, jotta teillä on paremmin, ja että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien. Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa. Hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.

Opintotuki on lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen. Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi. Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?

Valitettavasti meillä on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä. Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta. Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille tai antaisimme periksi.

Vihreät eivät ole antaneet periksi. Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä, mikä on kaikkein arvokkainta. Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan.

Pelastetaan koulutus opiskelijavihamieliseltä hallitukselta

Opintotuen hirvittävä romutusesitys on nyt julkaistu. Opintorahasta leikataan yli neljännes. Opintotukikuukausien määrä pienenee. Opintojen etenemisvaatimusta kiristetään. Opintolainan määrää kasvatetaan ja lainahyvitystä pienennetään. Yhteensä opiskelijoilta leikataan 150 miljoonaa euroa. Tämä on järkyttävää.

Leikkaus opintotuesta on leikkaus tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista ja suomalaisesta osaamisesta. Minkään muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän minimitoimeentulosta ei voitaisi leikata näin järkyttävää summaa. Nämä leikkaukset ovat jatkoa hallituksen koulutusvihamieliselle politiikalle, valtavat koulutusleikkaukset on jo viety läpi.

Opintotuen tarkoituksena on ollut varmistaa, että Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua perhetaustasta tai lompakon paksuudesta riippumatta. Tämän maan vahvuus on se, että duunarin lapsesta voi tulla maisteri ja toisin päin. Näin suuria leikkauksia ei ole mahdollista toteuttaa kestävällä tavalla tai ilman, että koulutuksen tasa-arvo kärsii merkittävästi.

Vielä viime viikolla opetusministeri syytti vihreitä pelottelusta, kun me puhuimme kyselytunnilla opintotuen leikkauksista. Hän puhui opintotuen uudistamisesta. Nyt on selvää, että opintotuen uudistus on puhdas leikkauspaketti. Viesti on selvä: duunareiden lapsista ei haluta enää maistereita.

Tätä ei voi hyväksyä! Esitys voidaan vielä kaataa. Nyt kaikki liikkeelle!

Opintotuki ehkäisyvälineenä

Lasten tekeminen opiskeluaikana kannattaa. Kun nainen synnyttää opiskeluaikana, tulee hän yhteiskunnalle edullisemmaksi ja työnantajat pysyvät tyytyväisinä. Nuoret synnyttäjät pitävät huoltosuhteen kunnossa ja tekevät terveempiä lapsia. Kaikki siis voittavat.

Tästä syystä opiskelijoita kehoitetaankin toistuvasti tekemään lapsia. Montaa opiskelija odottaa kuitenkin lapsen saannin jälkeen yllätys. Lapsen synnyttyä opintotuesta saattaa tippua lähes puolet pois.

Sillä hetkellä kun opiskelijasta tulee perheellinen, hän menettää oikeutensa opintotuen asumislisään ja siirtyy yleisen asumistuen piiriin. Yleiseen asumistukeen taas vaikuttavat puolison tulot, asunnon sijaintikunta, pinta-ala, valmistumisvuosi, lämmitysjärjestelmä, tähtimerkit ja kuun asento. Lopputuloksena suurella osalla opiskelijoista asumisen tukeminen lakkaa lapsen saannin myötä kokonaan. Käytännössä tämä tekee opiskelun ilman puolison taloudellista tukea täysin mahdottomaksi.

Opintotuki asumislisineen on henkilökohtainen, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Se on selkeytensä vuoksi sosiaaliturvan perustuloa lähimpänä oleva muoto. Opiskelijat ovat jo pitkään vaatineet perheellisille opiskelijoille oikeutta valita haluavatko he lapsen synnyttyä jäädä opintotuen asumislisän piiriin vai siirtyä yleiseen asumistukeen. Jostain syystä ketään ei tunnu kiinnostavan.

Herää siis kysymys, että jos opiskelijoiden halutaan tekevän lapsia, niin miksi siitä rangaistaan? Samalla kun mahdollisuudet käydä töissä opiskelun lomassa vähenevät, myös opintotukea heikennetään. Muissa Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla tilanne on päinvastainen. Perheellisiä opiskelijoita tuetaan erillisellä opintotuen lapsikorotuksella. Suomessa korotuksesta hankkiuduttiin eroon yhdeksänkymmentäluvun alussa, eikä siitä olla sen koommin kuultu.

Opiskelijoita ei voida käskeä synnyttämään. Lapsi tehdää silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Se mitä voidaan tehdä, on rakentaa opiskelijaperheille tuki, joka mahdollistaa lasten hankkimisen, ei rankaise siitä.

Kyselytuntikysymys: Asunnottomien opiskelijoiden väliaikainen majoitus

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on vuodesta 2006 lähtien joutunut järjestämään hätämajoitusta vailla asuntoa jääneille jäsenilleen. Tämän jälkeen tilanne on jatkuvasti huonontunut ja tarve majoitukselle on kasvanut. Syksyllä 2008 HYYn järjestämässä hätämajoituksessa asui jo 17 opiskelijaa. Opiskelijat käyttivät hätämajoitusta keskimäärin 17 vuorokauden ajan, pisimmillään majoitusta tarvittiin 39 vuorokautta.

Tänä vuonna HYYn hätämajoitukseen on joutunut turvautumaan jo 25 opiskelijaa. Majoitusta on järjestetty kaupungilta vuokratussa huoneistossa, jossa opiskelijat nukkuvat patjoilla lattialla. Ongelma koskee kaikkia pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntia. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnalla oli 7.9. 14 opiskelijaa hätämajoituksessa ja Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalla seitsemän. Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnalla ei ole tarpeesta huolimatta ollut resursseja järjestää majoitusta. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden asunnottomuustilanteesta ei ole tietoa.

Pahiten asuntotilanne koettelee kansainvälisiä opiskelijoita, joilla ei ole tuttavia tai sukulaisia, joiden luona he voisivat majoittua kunnes asunto löytyy. Hätämajoituksen ulkopuolelle jääneitä kv-opiskelijoita on joutunut yöpymään mm. teltassa ja ravintoloissa.

Ylioppilaskuntien painiskellessa suurten taloudellisten ongelmien kanssa mahdollisuudet järjestää hätämajoitusta tulevaisuudessa ovat epävarmat. Ylioppilaskunnat ovatkin toivoneet Helsingiltä maksutonta tilaa hätämajoituksen järjestämistä varten ja apua majoituksesta aiheutuviin henkilöstökuluihin.

Kysynkin siis, miten kaupunki aikoo varautua syksynä 2010 kantamaan vastuuta vailla asuntoa jääneiden opiskelijoiden väliaikaisesta majoittamisesta?

Valtuutettu Emma Kari (Vihr.)

23.9.2009