Avainsana: saamelaiset

Muddusjärven hakkuut pysäytettävä

Metsähallituksen uudistamiseen liittyneet pelot ovat osoittautumassa todeksi nopeammin kuin uskoimmekaan. Lapin arvometsiä ollaan hakkaamassa Muddusjärven saamelaispaliskunnan alueella. Metsähallitus uhkaa aloittaa hakkuut jo ensi viikolla. Tämä on järjetöntä.

Nämä upeat metsät ovat satoja vuosia vanhoja. Niiden hakkaaminen on taloudellisesti kannattamatonta, uhkaa porojen laiduntamista ja tuhoaa luontoarvoja. Lapin menestys lepää luonnossa ja siitä tulevassa matkailussa.

Kymmenen vuotta sitten Lapin metsäkiistoissa sovittiin, että iso osa Ylä-Lapin metsistä rajataan hakkuiden ulkopuolelle. Valitettavasti hakkuut ovat lisääntyneet näiden rajojen ulkopuolella ja neuvottelut niistä eivät ole olleet todellisia. Tilanne on myös muuttunut taloudessa. Silloin metsätalous vielä työllisti ja Ivalossa oli saha. Nyt kaikki hakatut puut viedään kauas etelään sellupuuksi. Siis satoja vuosia vanhoja arvometsät sellunkeittoon!

Luonnontilaisina nämä metsät antavat poroille kovan lumen aikoina (kuten nyt) tarvittavan lupon josta saada ravintoa. Luontomatkailun ja luontoarvojen kautta nämä metsät ovat paljon arvokkaampia pystyssä – myös taloudelle, paikallisten ihmisten maisema-arvoista ja luonnosta puhumattakaan.

Metsähallituksen on pysäytettävä nämä älyttömät hakkuut. Ei anneta pilata Lapin korvaamattoman kauniita metsiä.

Sipilän hallitus vaarantaa Lapin metsärauhan

Nyt on Suomen luonnolla paha paikka. Näyttää siltä, että Sipilän hallitus on valmis vaarantamaan Lapin metsärauhan. Tämän seurauksena Lapin henkeäsalpaavan kauniit maisemat, pohjoisten jokien rannat ja saamelaisalueiden aarniometsät ovat uhattuna.

Sipilän hallitus päättää tänään esityksestä, jossa kymmeniä tuhansia hehtaareja valtion metsiä siirrettäisiin luontopuolelta kaupalliselle puolelle. Se tarkoittaa sitä, että arvokkaita metsiä, jotka ovat tähän saakka olleet turvassa hakkuilta, voi alkaa hakkaamaan ja myymään tonteiksi.

2000-luvun alussa Lapissa käytiin vuosia suuria ja kipeitä kiistoja korvaamattomien aarniometsien hakkaamisen takia ja suomalaisen metsäteollisuuden maine kärsi tästä maailmalla. Puhuttiin jopa metsäsodasta. Vuosia kestäneen tappelun jälkeen asiat saatiin sovittua ja nämä arvokkaat metsät, paikallisten ihmisten rakastamat maisemat, saamelaisten oikeudet ja metsätalous sovitettiin yhteen metsärauhassa. Tämä oli arvokas sopu, enkä olisi koskaan kuvitellut kenenkään haluavan aloittaa kiistaa uudelleen.

Sipilän hallituksen esitys on erityisen paha myös siksi, että se osoittaa todeksi ne pelot, joita on epäilty toteutuvan Metsähallitusta koskevassa uudessa laissa. Uudistuksessa hallitus haluaa mahdollistaa sen, että se voi jatkossa siirtää valtavia määriä metsiä luonnonsuojelupuolelta taloudelliseen hyödyntämiseen ilman eduskunnan päätöstä. Nyt tämä voidaan vielä pysäyttää: se vaatii eduskunnan luvan. Puolustetaan Suomen luontoa ja pohjoisen ihmisten asukkaiden oikeuksia aarniometsiinsä, jokiinsa ja maisemiinsa.

Onko todella Sipilän hallitus halukas vaarantamaan Lapin metsärauhan – ja myymään kansallisomaisuuttamme?

Saamenmaan tragedia

Saamelaisten asema on vaiettu häpeäpilkku Suomen historiassa. Kauhistelemme koulun historian tunneilla tarinoita Australiasta, jossa aboriginaalilapset vietiin perheiltään eurooppalaistumaan. Sama tehtiin Suomessa saamelaisille. Tätä ei kuitenkaan opeteta kouluissa. Tiedämme enemmän Amerikan intiaanien kohtalosta kuin saamelaisista.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset ovat asuttaneet Lappia jo ennen valtioiden rajojen syntymistä. Nykyisin saamelaisperheitä ei enää hajoteta ja saamen kielen asema on lailla turvattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi kunnossa.

Ihmisoikeuspolitiikallaan ylpeilevä Suomi ei ole vieläkään ratifioinut YK:n ILO-sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Tätä on arvostellut kovin sanoin niin YK:n ihmisoikeuskomitea kuin Euroopan neuvosto.

Ratifiointia on vitkuteltu pitkään. Toivo asian etenemisestä heräsi uudelleen, kun hallitus lupasi parantaa saamelaisten oikeuksia. Valmistelu käynnistettiin oikeusministeriössä, mutta Kiviniemen noustua pääministeriksi, keskusta kaatoi sopimuksen ratifioinnin. Syy tähän on se, että sopimus edellyttäisi saamelaisten maaoikeuksien ratkaisemista.

Maanomistus on ollut saamelaispolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä jo 1960-luvulta lähtien. Valtio on aikoinaan ottanut saamelaisten käytössä olevia maita haltuunsa. YK:n sopimuksen hyväksyminen palauttaisi saamelaisille päätösvaltaa heille kerran kuuluneista maista.

Tehtyjä syntejä voidaan aina pyydellä anteeksi. Anteeksi pyytäminen ei korjaa mitään, jos saamelaisten asemaa ei olla samalla valmiita parantamaan. Anteeksipyytelyä tärkeämpää on muistaa, mitä on tapahtunut. Vain niin voimme varmistaa, ettei samaa käy enää uudelleen.