Avainsana: vesi

Metsähallituksen uudistus heikentää luonnonsuojelua

Keskustan kansanedustajat syyttävät nyt vihreitä siitä, että suomalaiset pitävät Sipilän hallitusta poikkeuksellisen luontovihamielisenä hallituksena. Vihreiden syyttämisen sijaan keskustalla on peiliin katsomisen paikka.

Käsittelemme eduskunnassa juuri nyt metsähallituksen uudistamista. Ja tämä uudistus ei lupaa suomalaiselle luonnolle hyvää. Yli kaksi miljoonaa hehtaaria suomalaisia vesiä siirretään ympäristöministeriön alaisuudesta maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Sama kohtalo on sadoilla tuhansilla hehtaareilla Lapin luontoa. Ja jatkossa metsiä voidaan siirtää pois luontopuolelta ilman eduskunnan päätöstä. Ja kaikilla on hyvin tiedossa kuinka suuri ero näiden kahden ministeriön suhtautumisella luonnon vaalimiseen on.

Tälle päätökselle hallitus ei ole kyennyt antamaan mitään kunnon perusteita. Ei mitään. Keskustan ainoa vastaus on syyttää vihreitä siitä, että suomalaiset haluavat puolustaa luontoaan.

Hallitusneuvotteluissa yritettiin ajaa alas koko ympäristöministeriö. Suomalaiset eivät antaneet tämän tapahtua. Ympäristöministeriö säilyi, mutta sille ei nimetty omaa ministeriä, vaan salkku annettiin maa- ja metsätalousministerille. Sen jälkeen ympäristöministeriöltä on leikattu valtavasti. Metsähallituksen alaisuudessa on meidän yhteinen luontomme. Siksi sen uudistus on keskustalle mahdollisuus jatkaa ympäristöhallinnon heikentämistä. He ovat yrittäneet junailla äänestyksiä tehtäväksi neljältä aamuyöllä ja toivat valtavia heikennysesityksiä lakiin viime metreillä oman ministerinsäkin ohitse. Tällainen toiminta on vastuutonta ja on ymmärrettävää, että suomalaiset pelkäävät.

Me suomalaiset rakastamme luontoamme. Meille metsät eivät ole vain hakkaamista varten eivätkä vedet ole vain vesiviljelyä varten. Ihmiset ovat nyt huolissaan ja syystä. Sillä ainoa peruste nyt keskustan ajamalle metsähallitusuudistukselle on heikentää suomalaisen luonnon suojelua.

Kokoomus kalastaa liian monilla verkoilla

Itämeren lohi on uhanalainen, vaelluskalojen joet on pitkälti padottu ja useat kalakannat heikolla tolalla. Suomen kalapolitiikka on pitkä sarja epäonnistumisia. Ihmiset ovat viime vuosina heränneet vaatimaan muutosta. ”Ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa”, totesi maatalousministeri Koskinen vuonna 2013 heränneestä aktiivisuudesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Uusi kalastuslaki on nyt tulossa eduskuntaan. Sen sisällöstä käytiin kova vääntö kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpon ja vihreän ympäristöministerin Ville Niinistön välillä. Toimin silloin Niinistön erityisavustajana. Saimme lakiin monia merkittäviä edistysaskeleita kohti kestävämpää kalastuspolitiikkaa. Luonnon kalakantojen suojelu on nyt yksi lain tavoitteista. Silti olisimme toivoneet paljon enemmän. Liian moni tärkeä kysymys jää laissa auki.

Ainakin kolme asiaa on kalastuslaissa muutettava. Jos kalalaji muuttuu uhanalaiseksi, lain pitäisi edellyttää lajin rauhoittamista. Verkkokalastusta on rajoitettava lakiesitystä tiukemmin. Kaloja ei myöskään pitäisi saada kalastaa, ennen kuin ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat ehtineet lisääntyä useammin kuin kerran.

Kalastuslain myötä on valmisteltu myös luonnos uudesta kalastusasetuksesta. Siinä esitetään tärkeitä uusia suojelutoimia. Puutteitakin on. Tärkeintä on varmistaa, ettei kaloja saa kalastaa, ennen kuin niiden on annettu kasvaa tarpeeksi isoksi. Ylämitat ovat tärkeitä, koska isot naaraat tekevät paljon pieniä kaloja ja niillä on iso merkitys kannan elvyttämiselle.

Suurin ongelma kokoomuksen kahden rattaiden politiikassa on kuitenkin energiateollisuuden nuoleskelu, eli tavoite Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Suomi on tuhonnut yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme, mikä on jonkin sortin maailmanennätys. Viimeisiä vapaita koskia suojelee koskiensuojelulaki. Pääministeri ja nykyinen ympäristöministeri ovat väläytelleet koskiensuojelulain tuhoamista. Kollajan allas tuhoaisi lain suojaamat vapaana virtaavat kosket, kalojen kutupaikat ja uhkaisi lukuisia uhanalaisia lajeja Iijoella.

On järjetöntä ensin toisella kädellä tuhota kalojen elinympäristöjä, ja sen jälkeen puhua uhanalaistuneiden kalakantojen elvyttämisestä. Keskusta ja kokoomus saavat halutessaan koskisodan. Sen he tulevat häviämään. Nykyisin kaloillekaan ei voi tehdä mitä tahansa.

Liiat liharuokapäivät imevät meidät kuiviin

Kun Helsingin kouluissa siirryttiin syömään kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, puhuttiin pakottamisesta, totalitarismista, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Ruokapolitiikka on herkkä asia, josta on vaikea keskustella.

Kaksi viikkoa sitten maailman johtavat vesitutkijat julkaisivat tutkimuksen, josta selviää, ettei lihansyönnin jatkaminen nykyisellään ole enää tulevaisuudessa mahdollista. Vesi ei yksinkertaisesti riitä ihmisten ruokkimiseen enää vuonna 2050, jos jatkamme lihansyöntiä nykytapaan.

Nyt ihmisten juomavesi menee rehun kasvattamiseen, sillä lihantuotanto vaatii paljon enemmän vettä kuin kasvinviljely. Kasvisruuan lisäämisessä tavoitellaan sitä, että ihmiset söisivät itse pelloilla viljellyn soijan tai maissin, eivätkä vasta papurehulla ruokittujen eläinten lihaa. YK varautuu nyt ruokakriisiin, sillä etuoikeutetuilla ei ole tapana muuttaa elintapojaan yhteisen hyvän takia.

Kasvisruoan lisäämisellä kuntien joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää suomalaisten kasvihuonekaasupäästöjä ja vesijalanjälkeä. Eikä kyse ole vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä. Tällä hetkellä suomalaisten lasten ja nuorten päivittäinen kasvisten syönti alittaa suositukset. Lihaa ja rasvaa lapset taas syövät liikaa ja yhä useampi suomalainen lapsi on ylipainoinen. Suomalaiset syövät 1,5 kg lihaa viikossa, kun esim. syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Vaikka lihansyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on tapahtunut lyhyellä aikavälillä, emme huomaa muutosta.

Vaikka tutkijat totesivat, että maailman väestön on tulevaisuudessa melkeinpä pakko siirtyä lähes kokonaan kasvisyöjiksi, ei politiikassa kukaan aja tätä. Viime maanantaina vihreät ehdottivat kaupunginhallituksessa lisäysehdotusta silloin käsiteltävään Globaalin vastuun strategiaan, että Helsinki panostaa kasvisruuan laatuun ja määrään. Tämä oli ainoa yli kymmenestä lisäysehdotuksesta, joka hävisi äänestyksen kokouksessa.

Kasvisruuan edistämisessä on aina tärkeintä pitää mielessä se, että ruuan on oltava hyvää. Vaikka monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia, he eivät ajattele ruokalajien olevan erityisesti juuri kasvisruokaa. Lapsille on tarjottava hyvää ruokaa. Tuottajan vastuulla on huolehtia ruuan ympäristö- ja terveysvaikutuksista.