Fish fight – Erä 1

Näin kesällä Suomen lehdissä kaloja käsitellään pääasiassa ruokaohjeissa. Kalat eivät Suomen mediassa juuri kuohuta, mutta muualla Euroopassa päivä on ollut suuria tunteita täynnä. Tänään komissio hyväksyi esityksen EU:n yhteisen kalastuspolitiikan uudistamiseksi. Mutta jos kalastuspolitiikka ei Suomessa kiinnosta juuri ketään, miksi se on niin tärkeää?

Jopa 75 prosenttia EU:n kalakannoista on ylikalastettu ja kolmasosa niistä on romahtamassa. Tällä hetkellä yli 60 % kalasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, sillä omista vesistämme kalastettu kala ei enää riitä. Komission arvioi, että jos jatkamme kalastusta nykyiseen malliin, vain kahdeksan kalakantaa nykyisestä 136 on enää kymmenen vuoden päästä kestävällä tasolla.

Oikeastaan kysymys kuuluu, miten asiat on voitu mokata näin pahasti? Ja miten tästä kierteestä päästään ulos?

Kalastuspolitiikan on sanottu pohjaavan kestävän kehityksen periaatteeseen, mutta kun vastakkain ovat olleet muutaman kalastajan työpaikan turvaaminen tai muutaman kalakannan pelastaminen, kalat ovat aina hävinneet. Jotta ylisuuria kiintiöitä ei enää ylitettäisi, kalastajat ovat olleet pakotettuja heittämään ylimääräiset tai väärää lajia olevat kalat takaisin mereen. Pahimmissa tapauksissa jopa 80 prosenttia kaloista on heitetty mereen, suurin osa kuolleina. Työpaikkojen turvaamisen nimissä kalastajien elinkeinon perusta on lähes tuhottu.

Ongelman keskiössä ovat olleet jäsenmaiden asenne kalastuskiintiöiden kokoon. Kaikki ovat pyrkineet omien kiintiöidensä maksimointiin, mikä on toistuvasti johtanut kestämättömiin kalastusmääriin. Tähän asti myös Suomen maa- ja metsätalousministeri on keskittynyt kestävän kalastuspolitiikan torppaamiseen EU:ssa.

Nyt komissio yrittää tehdä Euroopassa sen, mitä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on pystytty tekemään. Kalastuskiintiöiden pohjaksi halutaan luonnontieteelliset arviot kalakantojen kooista. Kalojen heittäminen takaisin mereen halutaan kieltää. Kalastusalusten täydellinen ylimitoitus halutaan purkaa. Lisäksi käyttöön halutaan ottaa ostettavat ja myytävät kalastuskiintiöt.

Komission ehdotuksen suunta on oikea. Oikeastaan se on ainoa mahdollinen. Kalat eivät elä maiden aluevesien rajojen mukaan. Siksi kalakantojen pelastaminen on juuri niitä asioita, joissa tarvitsemme kansainvälistä säätelyä. Tavoitteet on asetettava yhteisesti, mutta toteutus on jätettävä paikallistasolle. Kiintiöiden perustaksi on saatava varovaisuusperiaate ja kalakantojen ekologinen kestävyys. Siksi Suomen on siirryttävä kalastuspolitiikan junttiosastosta kalojen kavereihin.

Tilanteessa, jossa kolme neljäsosaa kalakannoistamme on ylikalastettuja, meillä ei ole enää varaa mokata. Kuten kalastuskomissaari Damanaki totesi tämän päivän lehdistötilaisuudessa: “If we don’t do this right, our children won’t see fish on their plates. They will see them only in pictures.”

Jos metsään haluat mennä nyt

Uhanalaisten suurpetojen metsästys on Suomessa jatkuva kiistakapula. Nyt maa- ja metsätalousministeriö haluaa lisätä karhun metsästystä. Ministeriö lähetti maanantaina lausunnoille asetusluonnoksen karhujen metsästysmääristä.

Ministeriö esittää suurimmaksi sallituksi metsästysmääräksi 243 karhua. Viime vuoden metsästyskiintiö oli 198. Erikoiseksi lupamäärien suuren lisäämisen tekee se, että tämä on vastoin asiantuntijoiden suosituksia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut kestäväksi metsästysmääräksi 200 karhua. RKTL:n arvioi karhukannan kasvaneen ja Suomessa elää vähintään 1660–1780 karhua. Vuotta aikaisemmin vastaava arvio oli 1515–1635 karhua. Arvioissa esiintyy suuria heittoja, eikä metsästyskiintiöillä ole tapana perustua varovaisuusperiaateeseen.

Petopolitiikalla on Suomessa helppo saada kannatusta. Edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehdotti alkuvuonna karhujen kevätpyynnin ottamista uudelleen käyttöön. Kevätmetsästyksestä luovuttiin jo lähes 20 vuotta sitten, sillä metsästystä lisääntymiskaudella pidetään erityisen ongelmallisena. Monilla karhuilla on keväällä pienet pennut.

Karhujen aiheuttamia vahinkoja voidaan ehkäistä muutenkin kuin tappamalla karhut sukupuuttoon. Sähköistetyt suurpetoaidat, laumanvartijakoirat, yösuojat sekä haju-, ääni- ja valokarkotteet ovat tähän hyviä välineitä. Karhujen aiheuttamat vahingot pitäisi korvata täysin poromiehille ja karjanomistajille ja Suomeen tulisi perustaa valtakunnallinen suurpetoneuvottelukunta.

Karhu on määritelty uhanalaiseksi lajiksi ja sen uhanalaisuuden ainoat syyt ovat laillinen ja laiton metsästys. On meidän tehtävämme säilyttää tämä hieno eläin metsissämme ja pitää laji elinvoimaisena.

Kallio käy kapinaan

Tämän päivän Helsingin Sanomissa toimittaja Matti Mielonen kuvasi hämmennystään ja turhautumistaan lisääntyvän vihapuheen ja viharikosten edessä. Mielonen puki monien ajatukset sanoiksi: Nyt riittää.

Vapaus ja yhdenvertaisuus eivät ole itsestään selviä asioita, niitä on myös puolustettava.

Keskiluokkaisen nimbyilyn, suomalaisen nationalismin ja punaniskaisen rasismin edessä ei voida enää vain naureskella. Ihmiset, jotka vastustavat vastaanottokeskuksia, leipäjonoja ja asunnottomien tukiasuntoja, ovat jo pitkään pitäneet suurinta ääntä. Eivät enää. Nyt järjestäytyvät myös vapaan ja avoimen Helsingin puolustajat.

Viime viikon bloggauksessani Hurstin leipäjonon häätöyrityksestä totesin, että ilmapiirin kiristyminen Kalliossa on huolestuttava ilmiö. Kallio on tähän saakka ollut paikka Helsingissä, jossa on ollut tilaa kaikille ja jonka luonteeseen kuuluu tietty rosoisuus. Onneksi monet kalliolaiset tuntuvat olevan samaa mieltä.

Eilen ilmestyi Facebookkiin Kallio-liike -niminen ryhmä, jossa kalliolaiset kokoontuivat yhteen puolustamaan kaupunginosansa värikkyyttä ja avoimuutta. Nämä ihmiset eivät halua häätää Hurstin leipäjonoa, huumeneulojen vaihtopistettä tai vastaanottokeskusta. He haluavat elävän ja suvaitsevaisen kaupungin. Ryhmään liittyi hetkessä yli pari tuhatta ihmistä ja joukko kasvaa jatkuvasti.

Kallio-liikkeen kuvailussa todetaan:

“Kalliossa ja sen liepeillä asuu, harrastaa ja viihtyy valtava määrä ihmisiä, meitä, jotka itse asiassa pidämme baareista, terasseista ja kaupunkifestivaaleista – eikä meitä häiritse leipäjonot, vastaanottokeskukset, graffitit tai kodittomien asuntolat niiden lomassa. Oletko sinä yksi meistä?”

Jos olet yksi meistä, liity joukkoon!

Solidaarisuuden loppu

Aina kun köyhyys halutaan siivota katukuvasta, ollaan vaarallisilla vesillä.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään yrityksistä häätää Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelu Helsingin Kalliosta. Ruokajonosta ovat valittaneet niin alueen asukkaat kuin yrittäjätkin. Ruokajakelupisteen aiheuttamien häiriöiden pelätään laskevan asuntojen arvoa ja taloyhtiö antoi Hurstille varoituksen ennen pääsiäistä. Nyt ruokajakelu uhkaa joutua taivasalle.

Poliittisen ilmapiirin koventuminen näkyy myös siinä, että kaikkien ihmisryhmien vastustaminen on nyt sallittua. Helpoimpia kohteita ovat aina maahanmuuttajat, sitten seuraavat päihdeongelmaiset, asunnottomat ja köyhät. Solidaarisuus loppuu ensin valtion rajoille, sitten luokkarajoille.

Suomessa on köyhyyttä ja asunnottomuutta, joka ei katoa poistamalla köyhiä katukuvasta. Meidän on pyrittävä eroon köyhyydestä, ei köyhistä. Ihmisten häätämisen sijaan on pistettävä paukut niihin toimiin, joilla heidän asemaansa parannetaan. Tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2015 mennessä on edelleen täysin mahdollista saavuttaa. Tarvitsemme lisää niin tukiasuntoja kuin edullisia vuokra-asuntoja.

Huolestuttavinta on lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen, sillä köyhyys periytyy entistä useammin. Kun 1995 viisi prosenttia lapsiperheistä oli köyhyysrajan alapuolella, nyt luku lähentelee 15 prosenttia. Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistumiseen on pystyttävä puuttumaan. Alhaisemman tulotason alueilla sijaitsevien koulujen luokkakoot on saatava pienemmiksi ja lasten harrastusmahdollisuuksia on lisättävä. Lisäksi köyhien lapsiperheiden tulonsiirtoja on korotettava ja vanhempien työmarkkinatilannetta on helpotettava.

Kallio on tähän saakka ollut paikka, jossa on ollut tilaa kaikille elämän rönsyille. Kallioon mahtuvat galleriat, kahvilat, päiväkodit, huumeneulojen vaihtopisteet, vastaanottokeskukset ja asunnottomien tukiasunnot. Tästä sekamelskasta on rakentunut alue, jonka asukkaat rakastavat sen säröjä ja ajatusta siitä, että täällä on tilaa kaikille.

Ja kun ilmapiiri alkaa kiristyä Kalliossa, on aika huolestua. On puolustettava sitä säröisyyttä ja moninaisuutta, jotka tekevät Kalliosta Kallion ja maailmasta paremman.

Mitä on tehtävä?

Huomenna alkaa eduskuntavaalien viimeinen kampanjaviikko. Viikon päästä sunnuntaina äänestetään siitä, millaisen suunnan Suomi ottaa seuraavan neljän vuoden aikana. Mitä pitäisi tehdä seuraavalla vaalikaudella?

1) Luonnonsuojeluun on pistettävä vauhtia. Sukupuuttoaallon tilalle tarvitaan elämän suojelua. Monesti sanotaan, että luonnonsuojelu tulee kalliiksi, joten taloudellisti vaikeina aikoina kannattaakin aloittaa siitä, ettei makseta luonnon tuhoamisesta.

Maataloustukia maksetaan, vaikka viljely saastuttaisi vesistöjä tai eläimiä kohdeltaisiin ala-arvoisesti. Tällaiset tuet pitää joko lakkauttaa tai suunnata maksettavaksi pelkästään luomutuotannolle.

Samoin turkistarhauksen alasajo on hyvä aloittaa lopettamalla kaikki tuet.

 Sama pätee turvetuotantoon. Tällä hetkellä valtio tukee turpeenpolttoa, vaikka se lämmittää ilmastoa ja vaarantaa arvokkaan suoluonnon monimuotoisuuden.

2) Tuloeroja on ensi vaalikauden aikana pystyttävä kaventamaan. Tähän on kolme selkeää keinoa.

Ensinnäkin nostetaan pääomatulojen verotusta. On outoa, että miljoonien pääomatuloista maksetaan pienempi osuus veroja kuin mitä tavallinen palkansaaja maksaa tuloistaan.

Toiseksi pienimpien tulojen verotusta on kevennettävä. Tämä on järkevää, koska se vähentää köyhyyttä ja parantaa työnteon kannattavuutta. Pienestäkin palkasta jää enemmän käteen.

Kolmanneksi perusturvaan on edelleen tehtävä tasokorotuksia. Kiireisimmin korotusta kaipaa työttömien peruspäiväraha. Lisäksi opintotuki on vihdoin saatava indeksisuojan piiriin, mieluiten tietysti taitettuun indeksiin.

3) Aletaan vihdoinkin tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja työelämää. Se, että isät käyttävät vain pienen osan vanhempainvapaista, on merkittävä tasa-arvo-ongelma. Se on ongelma nuorille naisille, joita työnantajat eivät halua palkata raskauden pelossa. Mutta aivan yhtä suuri ellei inhimillisesti jopa suurempi tämä tasa-arvo-ongelma on isille, jotka usein tekevät eniten töitä juuri silloin kun lapset ovat pieniä.

Ongelmaan on olemassa selkeä korjaus – vanhempainvapaiden pidentäminen ja korvamerkintä niin, että 6 kuukautta kuuluvat äidille, 6 kuukautta isille ja 6 kuukautta perhe jakaa itse.

Maan tunti

Tänään vietetään WWF:n maailmanlaajuista Earth Hour -tuntia. Miljoonat ihmiset sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Suomessa valot sammuvat klo 20.30-21.30.

Valojen sammuttaminen on symbolinen teko, mutta tempauksen takana oleva tavoite elintärkeä. Tuotamme valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmasto muuttuu, eikä tämän muutoksen seurauksien laajuutta pysty ennustamaan kukaan. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Suurimmat päästöjen aiheuttajat eivät ole suurimpia kärsijöitä. On turha hokea, että meillä kaikki hoidetaan jo mallikkaasti. Suomessa ja muissa rikkaissa teollisuusmaissa on opittava tekemään asioita toisella tavalla.

Ilmaston kannalta suurin vaikutus suomalaisten elämäntavassa syntyy lämmityksestä, liikkumisesta ja ruuasta. Jokainen meistä voi laskea huonelämpötilaa, jättää auton kotiin ja vaihtaa naudanlihan pihvin soijapihviin. Ilmastonmuutoksen torjumista ei voi kokoomuksen toiveista huolimatta kuitenkaan jättää ainoastaan yksittäisten ihmisten tekemien valintojen varaan.

Energiansäästön mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä, ja energiatehokkuutta voidaan lisätä jokaisella talouden sektorilla. Suomen on sitouduttava EU-tavoitteen mukaiseen energiatehokkuuden parantamiseen vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Rakentamisen energiatehokkuusvaatimuksia on edelleen tiukennettava ja päästöjen vähentämiseen tähtäävää energiaverotusta lisättävä.

Suomen on siirryttävä ilmastopolitiikan jarruttelijasta sen edelläkävijäksi. Energiatehokkuuden parantaminen on asetettava päästöjen vähentämisessä etusijalle kaikilla sektoreilla. Hiilineutraali Suomi on ainoa ilmaston kannalta kestävä tavoite.

Antiziganismin ytimessä

Eilinen oli kummallinen päivä.

Ilmojen lämmettyä Helsinkiin on jälleen saapunut Romanian romaneja, kuten joka kesä vuodesta 2008 lähtien. Sosiaaliviraston arvioiden mukaan romaneja on Helsingissä 50 henkeä. Osalle ihmiset ovat tarjonneet mahdollisuuden yöpyä kotonaan ja osa nukkuu autoissaan. Sosiaalikeskus Sataman pihalle oli vielä eilen aamulla leiriytynyt 26 romania.

Pelastuslaitos oli aikaisemmassa tarkastuksessaan todennut Sataman leirin turvattomaksi asuinpaikaksi romaneille ja se haluttiin purkaa. Sataman romanit olivat valmiita nukkumaan yönsä kylmissä autoissa. He olivat valmiita luopumaan sähköstä ja lämmityksestä. Romanit olivat valmiita oikeastaan mihin tahansa, heidän ainoa toiveensa oli, että he saisivat olla rauhassa. Läpi päivän kestäneiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin väliaikaiseen kompromissiin. Romanit asuvat maanantaihin saakka Sosiaalikeskus Sataman alakerrassa.

Tilanne oli ajoittain melko absurdi. Paikalla olivat pelastuslaitos, kaupunginvaltuutettuja, ihmisoikeusaktivisteja, korkeassa asemassa olevia virkamiehiä, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti, YLE, Nelosen uutiset ja Mtv3. Kaiken keskellä seisoi 26 hämmentynyttä romania, joille tulkki yritti selittää, mitä ympärillä tapahtuu.

Sataman piha-alueeseen tutustunut ei voi olla kuin pelastuslaitoksen kanssa samaa mieltä. Kenenkään ei pitäisi elää näin. Oikeastaan en voi edes ymmärtää, miten kukaan voi selvitä niissä oloissa.

Romanit selviytyvät, sillä heidän on pakko. He joutuvat systemaattisen syrjinnän ja rasismin kohteeksi kaikkialla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet toistuvasti romaneihin kohdistuvia viharikoksia ja pakkohäätöjä eri puolilla Eurooppaa. Romanien asunnot ovat usein huonokuntoisia ja jopa asumiskelvottomia, heitä syrjitään systemaattisesti työmarkkinoilla eikä romanilapsia aina päästetä tavallisiin kouluihin. Lisäksi monilta romaneilta puuttuu henkilötodistus, mikä vaikeuttaa pääsyään palveluihin ja perusoikeuksien toteutumista. Sama tilanne on jatkunut jo satoja vuosia.

Romaneja kohtaan koettu viha elää vahvana myös Suomessa. Romanit nähdään pelkkinä rikollisina ja loisina. Ihmiset puhuvat mieluummin järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin köyhyydestä. Monelle on aivan sama mitä näille ihmisille tapahtuu, kunhan he katoavat katukuvasta. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Maailma on muuttunut ja oikeus vapaaseen liikkumiseen koskee myös meidän hyväosaisten lisäksi huono-osaisia. Ihmisiä ei voi käännyttää rajalla ihonvärin tai kansallisuuden takia.

Romanit eivät katoa, vaikka heidän olonsa tehtäisiin kuinka kurjiksi tahansa. Ja koska he eivät tule häviämään Helsingistä, on heille varmistettava ihmisarvoiset olot. Eivätkä olot parane hajottamalla leiri toisensa jälkeen ja ajamalla romanit taas taivasalle.

Amnesty on toistuvasti vaatinut Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ryhtymään toimiin, jotta romaneihin kohdistuva rasismin ja köyhyyden kierre saataisiin katkaistua. Meidän on oltava mukana parantamassa romanien oloja, ei kurjistamassa niitä. Tämä tarkoittaa toimintaa niin EU:n tasolla kuin Helsingissäkin.

Opintotuki ehkäisyvälineenä

Lasten tekeminen opiskeluaikana kannattaa. Kun nainen synnyttää opiskeluaikana, tulee hän yhteiskunnalle edullisemmaksi ja työnantajat pysyvät tyytyväisinä. Nuoret synnyttäjät pitävät huoltosuhteen kunnossa ja tekevät terveempiä lapsia. Kaikki siis voittavat.

Tästä syystä opiskelijoita kehoitetaankin toistuvasti tekemään lapsia. Montaa opiskelija odottaa kuitenkin lapsen saannin jälkeen yllätys. Lapsen synnyttyä opintotuesta saattaa tippua lähes puolet pois.

Sillä hetkellä kun opiskelijasta tulee perheellinen, hän menettää oikeutensa opintotuen asumislisään ja siirtyy yleisen asumistuen piiriin. Yleiseen asumistukeen taas vaikuttavat puolison tulot, asunnon sijaintikunta, pinta-ala, valmistumisvuosi, lämmitysjärjestelmä, tähtimerkit ja kuun asento. Lopputuloksena suurella osalla opiskelijoista asumisen tukeminen lakkaa lapsen saannin myötä kokonaan. Käytännössä tämä tekee opiskelun ilman puolison taloudellista tukea täysin mahdottomaksi.

Opintotuki asumislisineen on henkilökohtainen, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Se on selkeytensä vuoksi sosiaaliturvan perustuloa lähimpänä oleva muoto. Opiskelijat ovat jo pitkään vaatineet perheellisille opiskelijoille oikeutta valita haluavatko he lapsen synnyttyä jäädä opintotuen asumislisän piiriin vai siirtyä yleiseen asumistukeen. Jostain syystä ketään ei tunnu kiinnostavan.

Herää siis kysymys, että jos opiskelijoiden halutaan tekevän lapsia, niin miksi siitä rangaistaan? Samalla kun mahdollisuudet käydä töissä opiskelun lomassa vähenevät, myös opintotukea heikennetään. Muissa Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla tilanne on päinvastainen. Perheellisiä opiskelijoita tuetaan erillisellä opintotuen lapsikorotuksella. Suomessa korotuksesta hankkiuduttiin eroon yhdeksänkymmentäluvun alussa, eikä siitä olla sen koommin kuultu.

Opiskelijoita ei voida käskeä synnyttämään. Lapsi tehdää silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Se mitä voidaan tehdä, on rakentaa opiskelijaperheille tuki, joka mahdollistaa lasten hankkimisen, ei rankaise siitä.

Turkistarhauksesta, silmämääräisesti arvioituna

Pakkoliikkeitä, ientulehduksien turvottamia suita, silmätulehduksien sokeuttamia silmiä, märkiviä haavoja, puuttuvia raajoja… Eläinaktivistit paljastivat jälleen kerran turkistarhojen todellisuuden julkistamalla tarhoissa salaa kuvattuja videoita. Mikään ei ole muuttunut, päinvastoin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran viimevuotisten tarkastusten mukaan tilanne turkistarhoilla on selkeästi heikentynyt.

Sertifikaatit eivät auta: pahimmat tapaukset tallennettiin arvostetulta, sertifioidulta tarhalta. Eläinsuojeluviranomaiset eivät pysty huolehtimaan eläinten hyvinvoinnista, sillä Evira on todennut vuosittaisten tarkastusten olevan mahdottomia. Lisäksi Eviran tarkastuksista ilmoitetaan useita päiviä etukäteen, joten tarhoilla ehditään varautua tarkastajien tuloon.

Onneksi eläinten hyvinvoinnista huolehtivat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä turkistarhaajat ovat itse luvanneet tarkastaa tilat, joissa kärsiviä eläimiä oli kuvattu. Tahattomasti mieleen tulee sanonta pukista kaalimaan vartijana.

Ministeri Sirkka-Liisa Anttila on poikkeuksellisesti myöntänyt, ettei nykyinen laki huomioi tarpeeksi eläinten hyvinvointia. Ministerin mukaan kysymys on kuitenkin “vain senteistä ja tietyistä virikkeistä”. Anttilasta turkiseläinten hyvinvointia voidaan arvioida silmämääräisesti.

Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät eläimet voi hyvin suomalaisilla turkistarhoilla. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, etteivät kituvat eläimet ole turkistarhoilla harvinainen poikkeus. Silmämääräisesti arvioituna voimme todeta, ettei turkistarhausta voida harjoittaa ilman kohtuuttoman kärsimyksen aiheuttamista eläimille.

Turkikset eivät ole ihmisille välttämättömyys, vaan pahimman luokan turhake. Me emme tarvitse turkiksia, joten niiden takia tuotettu kipu ja kärsimys on turhaa. Villieläimet eivät kuulu häkkeihin, eivätkä kettujen hännät trendipipojen tupsuiksi. Turkistarhauksesta on luovuttava.

Keskiviikkona eläin- ja ympäristöjärjestöt vaativat turkistarhauksen täyskieltoa. Kulkue lähtee klo 15 Helsingin Rautatientorilta Aleksis Kiven patsaalta.

Tule mukaan.

Talousarvioaloite lastenruokailun luomuohjelman rahoituksen turvaamisesta

Kaupunginhallitus hyväksyi 28.6.2010 ehdotuksen Helsingin ruokakulttuurin kehittämisestä. Päätöksellä haluttiin parantaa ruuan laatua ja makua sekä pienentää julkisen ruokapalvelun ja helsinkiläisten ruokaketjun ekologista jalanjälkeä ja torjua ilmastonmuutosta.

Yksi päätetyistä kärkihankkeista oli lastenruokailun luomuohjelma. Helsinkiläisten päiväkotien ruokailussa asetettiin tavoitteeksi nostaa luomuruoka-aineiden osuus 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, ja lisätä asteittain luomun käyttöä myös peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Samalla kaupunki sitoutui WWF:n kalojen suosituslistan ohjeistukseen ja julistautui GMO-vapaaksi vyöhykkeeksi. Lisäksi kasvisten syönnin lisääminen nähtiin yksinkertaisimpana tapana vähentää ruokaketjun ympäristörasitusta.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa ruokaketjulla on merkittävä rooli, sillä yleisesti ottaen ruokaketjun osuus kasvihuonekaasujen muodostuksesta arvioidaan jopa 30 prosentiksi, joka on suurempi kuin liikenteen aiheuttamat kokonaispäästöt. Ruuan tuotantotavalla on väliä, sillä arvioiden mukaan 83 prosenttia ruuan ilmastorasituksesta syntyy jo maatilalla. Vesistöjen rehevöitymisestä elintarvikeketjulla on suurin, yli 50 prosentin osuus. Siksi kaupunginhallituksen hyväksymän ohjelman toteutuminen on varmistettava.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2012 talousarvioon
varataan ja korvamerkitään tarvittavat varat lastenruokailun luomuohjelman toimenpiteiden toteuttamiseen.

Helsinki 16.2.2011
Emma Kari