Saamenmaan tragedia

Saamelaisten asema on vaiettu häpeäpilkku Suomen historiassa. Kauhistelemme koulun historian tunneilla tarinoita Australiasta, jossa aboriginaalilapset vietiin perheiltään eurooppalaistumaan. Sama tehtiin Suomessa saamelaisille. Tätä ei kuitenkaan opeteta kouluissa. Tiedämme enemmän Amerikan intiaanien kohtalosta kuin saamelaisista.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa. Saamelaiset ovat asuttaneet Lappia jo ennen valtioiden rajojen syntymistä. Nykyisin saamelaisperheitä ei enää hajoteta ja saamen kielen asema on lailla turvattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki olisi kunnossa.

Ihmisoikeuspolitiikallaan ylpeilevä Suomi ei ole vieläkään ratifioinut YK:n ILO-sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Tätä on arvostellut kovin sanoin niin YK:n ihmisoikeuskomitea kuin Euroopan neuvosto.

Ratifiointia on vitkuteltu pitkään. Toivo asian etenemisestä heräsi uudelleen, kun hallitus lupasi parantaa saamelaisten oikeuksia. Valmistelu käynnistettiin oikeusministeriössä, mutta Kiviniemen noustua pääministeriksi, keskusta kaatoi sopimuksen ratifioinnin. Syy tähän on se, että sopimus edellyttäisi saamelaisten maaoikeuksien ratkaisemista.

Maanomistus on ollut saamelaispolitiikan keskeisimpiä kysymyksiä jo 1960-luvulta lähtien. Valtio on aikoinaan ottanut saamelaisten käytössä olevia maita haltuunsa. YK:n sopimuksen hyväksyminen palauttaisi saamelaisille päätösvaltaa heille kerran kuuluneista maista.

Tehtyjä syntejä voidaan aina pyydellä anteeksi. Anteeksi pyytäminen ei korjaa mitään, jos saamelaisten asemaa ei olla samalla valmiita parantamaan. Anteeksipyytelyä tärkeämpää on muistaa, mitä on tapahtunut. Vain niin voimme varmistaa, ettei samaa käy enää uudelleen.


Onnellisuustalous

Tänään julkaistussa Onnellisuustalous-artikkelikokoelmassa etsimme uusia tapoja mitata politiikan onnistumista ja yhteiskunnan hyvinvointia. Tällä hetkellä poliittista keskustelua dominoi yksi mittari, bruttokansantuote.

BKT:ta ei koskaan suunniteltu hyvinvoinnin mittariksi. Se ei kuvaa ihmisten hyvinvointia, vaan yhteiskunnan tuotannon suuruutta. Politiikalla on tavoiteltava yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat onnellisempia ja jossa hyvinvointia tavoitellaan ilman, että tuhoamme tulevien sukupolvien elämän edellytykset. On mitattava sitä, mitä haluamme maksimoida.

Kun verrataan maailman 20 rikkaimman maan hyvinvointia keskenään, huomataan, että tulonjaon tasaisuus kertoo yhteiskunnan hyvinvoinnista huomattavasti enemmän kuin maan varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta, päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia.

Tarvitsemme siis uusia ja parempia politiikan mittareita. EU:n tasolla keskustelua uusista mittareista on käyty jo pitkään. Onnellisuustalous-julkaisussa nostetaan esille erittyisesti Genuine Progress Indexiä (GPI) eli Aidon kehityksen indeksi.

GPI:n perustana ovat tulonjaolla painotetut yksityiset kulutusmenot, joita korjataan erilaisilla hyvinvointiin vaikuttavilla tekijöillä. Mittarina GPI lähtee siis siitä, että taloudellisesti tasa-arvoinen yhteiskunta on parempi ja onnellisempi paikka elää kuin taloudellisesti epätasa-arvoinen yhteiskunta. Taloudellisen tasa-arvon lisäksi GPI huomioi mm. koulutuksen, kotitaloustyön, vapaaehtoistyön, rikollisuuden, vapaa-ajan määrän ja ympäristön tuhoutumisen.

Mitä GPI sitten kertoo Suomesta? 1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa on eletty nopean talouskasvun aikaa. GPI:n mukaan etenkin tuloerojen kasvu on 1980-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti heikentänyt asukasta kohden laskettua Aidon kehityksen indeksiä. Meillä ei mene kasvusta huolimatta paremmin vaan huonommin.

Tasa-arvoiset yhteiskunnat siis pärjäävät paremmin ja niissä ihmiset ovat onnellisempia. Mikäli haluamme edistää onnellisuutta Suomessa, paras keino on lisätä ihmisten välistä taloudellista tasa-arvoa.

And Thanks for All the Fish

Kalat ovat hyvä esimerkki eläimistä, joiden suojelu harvoin herättää suuria intohimoja. Syytä kuitenkin olisi, sillä kalat ovat pulassa. Ja kun kalat ovat pulassa, niin ovat ihmisetkin.

YK:n ympäristöohjelman, UNEP:in, mukaan noin kolmasosa maailman kalakannoista on romahtanut. Romahtamisella tarkoitetaan sitä, että kannan suuruus on alle 10 prosenttia sen aikaisemmasta koosta. Vain neljäsosan kalakannoista arvioidaan olen kestävässä tilassa. UNEP ennustaakin maailman kaikkien kaupallisten kalakantojen romahtavat 50 vuodessa, mikäli kalastusta jatketaan nykyiseen tapaan.

Kysynnän kasvaessa kalakannoille tuhoisaa kehityskulkua on vaikea muuttaa. Mutta tähän on pystyttävä. Parhaita keinoja kalakantojen suojeluun olisivat uhanalaisten kalojen kaupan kansainväliset kiellot ja mertensuojelualueiden verkoston perustaminen.

Kalakantojen romahtaminen on hyvä esimerkki siitä, miten epätasa-arvoisesti ympäristöongelmat näkyvät ihmisten elämässä. Vaikka kantojen tilanne on huomattavasti heikennyt, ei tämä näy Stockmannin kalatiskin tarjonnassa vielä pitkään aikaan. Kalakadon kokevat pahiten köyhien maiden rannikkoyhteisöt, joiden rannikkovedet ovat kalastettu tyhjiksi.

Myöskään viljelty kala ei ole ratkaisu kalakantojen romahtamiseen. Viljeltävien kalojen ruokkimiseen kuluu enemmän kalaa kuin mitä itse viljely tuottaa. Lisäksi esimerkiksi Itämerellä kalankasvatus aiheuttaa rehevöitymistä lisääviä päästöjä.

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi tänään päivitetyn kalaoppaan, jossa kalat on luokiteltu niiden pyynnin ja kalakantojen kestävyyden mukaan. Jos siis syöt kalaa, yksinkertaiset nyrkkisäännöt ovat: suosi kotimaista äläkä syö petokaloja.

Possujen joulurauha

Kinkku on monien suomalaisten mielestä joulupöydän kruunu. Suomalaiset syövät sianlihaan yli 30 kiloa vuodessa. Sianlihaa syödään enemmän kuin mitään muuta lihaa ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Mitä enemmän sikaa syödään, sitä enemmän niitä kasvatetaan. Suomen harvenevissa sikaloissa pidetään yhä suurempia määriä sikoja. Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Sikoja päätyy teuraalle noin 2,4 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Sika on hieno eläin. Ne ovat uteliaita, oppimiskykyisiä ja älykkäitä. Luonnostaan aktiivisten sikojen tehotuotantoon liittyykin paljon ongemia. Alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai katkaistaan. Jotta lihasta saataisiin paremman makuista, poikapossut kastroidaan ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Possujen äidit pidetään yleensä kääntymisen estävässä häkissä, joissa tapahtuvat porsiminen ja imetys. Emakkoa voidaan pitää porsimishäkissä jopa kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen. Muita sikoja kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa satakiloiselle sialle on varattava tilaa 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Ahtaat, likaiset ja virikkeettömät karsinat ovat omiaan aiheuttamaan aktiivisille ja luonnostaan siisteille sioille ahdistusta ja stressiä.

Kärsimyksen ei tarvitse kuulua joulupöytään, vaihtoehtojakin löytyy. Luomusikaloita löytyy Suomesta vain vähän, mutta ne ovat suursikaloita pienempiä ja niissä mm. kääntymisen estävät porsimishäkit ovat kokonaan kielletty. Luomusioilla on enemmän tilaa ja siat pääsevät kesäisin ulos jaloittelemaan.

Joulun kunniaksi siat voi myös säästää kokonaan. Kinkkuja korvaamaan on syntynyt useita eri vaihtoehtoja. Voin hyvin suositella seitan- ja tofukinkulla mässäilyä tänä jouluna.

Lämmintä ja possuystävällistä joulua kaikille!

Lapin metsäkiista voitettu

Tämä oli hyvä viikko metsien suojelulle. Inarin vanhat metsät säästyvät Inarin poronhoitajien ja Metsähallituksen tuoreen sopimuksen myötä hakkuilta. Sopimus on historiallinen. Vuosia kestänyt kamppailu Lapin vanhojen metsien säilyttämisestä on voitettu.

Tämän ja jo aiempien sopimusten perusteella hakkuiden ulkopuolelle on siirretty 80 000 hehtaaria metsiä. Alueet ovat pääosin vanhoja ja arvokkaita metsiä. Kyse on paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä myös saamelaisten oikeuksien puolustamisesta tehometsätaloutta vastaan.

Kiista on jatkunut pitkään. Poronhoitajat ja luonnonsuojelijat ovat vastustaneet hakkuita Kessissä jo 1980-luvulta alkaen. Kessi on suuri mäntyvaltainen alue Inarinjärven itäpuolella. Nyt tehdyllä sopimuksella nämäkin alueet ovat vihdoin turvassa.

Greenpeace kampanjoi kahdeksan vuoden ajan Lapin vanhojen metsien puolesta ja työ tuotti tulosta. Lapin vanhojen metsien pelastuminen antaa toivoa siitä, että kamppailut ympäristönsuojelun puolesta on mahdollista voittaa.

Voitto on merkittävä, mutta työ ei lopu tähän. Jotta metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen saadaan pysäytettyä, on Etelä-Suomen metsien suojelu nostettava kymmeneen prosenttiin.

Metsien asukit vaarassa

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkistettiin tänään ja tulokset ovat huolestuttavia. Joka kymmenes Suomen eliölaji on edelleen uhanalainen.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia. Joidenkin lajien kohdalla tilanne on parantunut, mutta useimpien kohdalla tilanne on huonontunut.

Täällä pesivistä lintulajeista joka neljäs on uhanalainen. Uhanalaisten lajien lisäksi 30 lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Uhanalaisia kovakuoriaislajeja on hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta silmälläpidettävien ja Suomesta hävinneiksi arvioitujen kovakuoriaisten määrä kasvoi huomattavasti.

Suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä. Metsissä tapahtuneet muutokset ovatkin yleisin uhanalaisuuden syy. Näitä muutoksia ovat lahopuun väheneminen ja metsien ”hoitotoimenpiteet”, joilla suomalaiset metsät muutetaan puupelloiksi.

Luonnonsuojelukysymykset olivat kartalla myös budjettineuvotteluissa, joista hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät tänä aamuna sopuun. Vihreät saivat kohdennettua Metsähallituksen luontopalveluihin 3,6 miljoonaa euroa. Tämä raha ei tule estämään metsälajiston köyhtymistä, mutta sillä vältetään pahimmat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden palveluihin kohdistettavat säästöt.

Luonnonsuojelun tavoitteeksi ei riitä se, että lajiston uhanalaistumisvauhti hieman hidastuu. Jos emme saa oman metsälajistomme köyhtymistä kuriin, miten vomme vaatia kehitysmaita suojelemaan trooppisia metsiään?

Etelä-Suomen metsistä suojeltuna on vain noin prosentti, vaikka ne ovat lajistoltaan maamme rikkainta luontoa. Suomen jäljellä olevat luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät on säilytettävä. Etelä-Suomen metsistä on saatava kymmenen prosenttia suojelun piiriin.

Luontoa voi myös hyödyntää tuhoamatta sitä. Tämä vain tarkoittaa, että asioita on opittava tekemään uudella tavalla.

Tasa-arvoa veroilla

Tasa-arvoiset yhteiskunnat menestyvät parhaiten.

Tasa-arvoisuus kertoo enemmän maassa asuvien ihmisten hyvinvoinnista kuin varallisuus. Taloudellinen tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti ihmisten onnellisuuteen, terveyteen, eliniänodotteeseen ja ihmisten väliseen luottamukseen. Sen sijaan isot erot rikkaiden ja köyhien välillä lisäävät yhteiskunnassa ilmeneviä ongelmia kuten rikollisuutta ja mielenterveysongelmia.

Tasa-arvon tavoittelu on siis hyvän yhteiskunnan tavoittelua.

Hyväksyimme tänään puoluevaltuuskunnassa Vihreiden verolinjaukset. Tavoitteena on tuloerojen kaventaminen ja palveluiden turvaaminen. Tällä hetkellä valtion tulot eivät kata menoja. Kun on valittava leikkauksien tai veron korotusten väliltä, valitsen korotukset.

Suomi on monien mittareiden mukaan tasa-arvomaiden kärkijoukossa. Laman jälkeen eriarvoisuus on kuitenkin kasvanut. Yhä suurempi osa rikkaimpien tuloista on pääomatuloja. Eriytetty ansio- ja pääomatulojen verotus on kasvattanut ylimpiä tulo-osuuksia ja laskenut verotuksen progressiivisuutta. Suhteellinen köyhyys on lisääntynyt samanaikaisesti kun rikkaimpien tulot ovat kasvaneet. Suuntaa on muutettava.

Tuloeroja ei siis tasata puuttumatta pääomaverotukseen. Veron kevennykset on kohdennettava pienituloisille. Verotettavan tulon alarajaa on korotettava ja pienituloisen työn verotusta on kevennettävä. Tulojen tasaamisesta eivät hyödy vain pienituloiset, vaan koko yhteiskunta.

Eriarvoisuuden lisääntyminen ei ole luonnonlaki, vaan seurausta poliittisista päätöksistä.

Aloite nimettömän työnhaun kokeilusta

Vähemmistövaltuutetun Venäjänkielisten työllistyminen ja työsyrjintä 2010 -selvityksessä käy ilmi, että syrjintä venäjänkielisiä kohtaan syntyperän tai kielen takia on tavallista rekrytointitilanteissa. Samantapaisia tuloksia on ilmennyt muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa.

Selvityksen yhteydessä vähemmistövaltuutettu suosittelee, että mahdollisuutta järjestää osittaista nimetöntä työnhakua julkisissa viroissa pitäisi tutkia. Nimettömässä työnhaussa työhaastatteluun kutsuttavien hakijoiden työhakemukset käsiteltäisiin nimettöminä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsinki pyrkii vähentämään syrjintää työnhakutilanteissa ja selvittää mahdollisuudet kokeilla nimetöntä työnhakua kaupungin työpaikkoja täytettäessä.

Helsinki 10.11.2010
Emma Kari

Aloite voimassaolevien luonnonhoitosuunnitelmien päivittämisestä LUMO-ohjelman mukaisiksi

Kaupunginhallitus hyväksyi 8.2.2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008 – 2017 (LUMO). Hyväksytyn ohjelman on tarkoitus ohjata jatkossa alue- ja luonnonhoitosuunnitelmia. Samassa yhteydessä perustettiin luonnonhoidon asiantuntijatyöryhmä.

Lukuisille tärkeille luonto- ja virkistysalueille on 2000-luvulla tehty luonnonhoitosuunnitelmat. Pisimmillään näitä voimassaolevia ”vanhoja” luonnonhoitosuunnitelmia tullaan toteuttamaan vuoteen 2019 asti. Vanhojen suunnitelmien hakkuuehdotuksia ja hoitoluokkia ei ole valmisteltu LUMO-ohjelmaa noudattaen, eivätkä ne näin ollen kaikilta osin vastaa ohjelman tavoitteita. Tämä saattaa johtaa turhiin ristiriitoihin ja huonosti harkittuihin toimenpiteisiin.

Me allekirjoittaneet esitämme, että rakennusvirasto päivittää kaikki ennen 8.2.2010 hyväksytyt voimassaolevat luonnonhoitosuunnitelmat hoitoluokkien ja esitettyjen, vielä toteutumattomien metsänhakkuutoimien ostalta, LUMO-ohjelman mukaisiksi. Päivitystyössä tulee hyödyntää luonnonhoidon työryhmää.

Helsinki 20.10.2010
Emma Kari

Kyselytuntikysymys: Helsingin monimuotoisuuden ja avoimuuden tukeminen

Helsinki tilasi vuonna 2009 ajatushautomo Comedialta monimuotoista kaupunkikehitystä pohtivan raportin. Nyt raportti on julkaistu ja on siirryttävä pohtimaan, miten sitä hyödynnetään.

Intercultural City -raportti tarkastelee tapoja, joilla Helsingistä voitaisiin rakentaa kaupunki, jonka avoimuus ja kulttuurinen monimuotoisuus vahvistavat sen houkuttelevuutta ja asukkaiden hyvinvointia.

Useiden myönteisten asioiden lisäksi kaupunkikehittämisen asiantuntijat nostivat esille myös kaupungissa havaitut puutteet. Helsinki nähtii monin tavoin sulkeutuneena ja kliinisenä kaupunkina. Kaupungista puuttuvat julkiset, avoimet tilat, joissa eri kulttuureista tulevat kaupunkilaiset kohtaisivat. Uhkatekijänä nähtiin mm. asenteiden koveneminen Suomessa.

Raportissa suositellaan avoimuutta ja monimuotoisuutta edistävän toimintaohjelman tekemistä, muiden maiden hyviin käytäntöihin tutustumista ja niiden soveltamista sekä monimuotoisuudesta käytävän keskustelun lisäämistä. Lisäksi kaupunkiin ideoitiin luovuutta ja monimuotoisuutta edistäviä alueita. Esimerkkeinä tällaisista piristysruiskeista mainittiin yliopiston kampusalueen suunnitteleminen eläväksi luovan oppimisen keskukseksi ja Hämeentien kehittämistä erityiseksi monkulttuurisuusvyöhykkeeksi.

Kysynkin, mihin toimiin kaupunki aikoo ryhtyä raportin suositusten pohjalta Helsingin monimuotoisuuden, eloisuuden ja avoimuuden tukemiseksi?

Valtuutettu Emma Kari (Vihr.)
22.9.2010