TERVETULOA SIVUILLENI
Olen 26-vuotias helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Opiskelen ympäristönsuojelutiedettä ja sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa.
Ajatuksia kasvisruokapäivästä
Valtuustossa 17.2 kävivät tunteet kuumina. Kolmen tunnin keskustelun jälkeen valtuusto hyväksyi aloitteeni koulujen kasvisruokapäivästä. Ajoittain jopa farssia muistuttanut keskustelu sai ainakin ymmärtämään sen, että kasvisruokaan liittyvissä ennakkoluuloissa riittää vielä tekemistä.
Itse en ole koskaan ollut mikään terveysintoilija. Ruoan suhteen olen kulinaristi. Ja ei, tämä ei ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, että olen ollut kasvissyöjä niin kauan kuin muistan. Kunnon kasvisruoka on paitsi terveellistä, myös hyvää. Kaikille skeptikoille suosittelen käyntiä Silvopleessä ja tutustumista Lemon Grassin thaimaalaisiin tofu-ruokiin.
Valtuustossa pelättiin yhden viikottaisen kasvisruokapäivän aiheuttavan muun muassa puutostiloja ja anoreksiaa. Traumaattinen suhde koulun kasvisruokaan on tietysti ymmärrettävää, jos omat kokemukset rajoittuvat 60-luvun kaalikeittoon ja perunavelliin.
Monipuolisesta kasvisruokavaliosta saa aivan hyvin kaiken tarvittavan. Itse olen paljon enemmän huolissani liiallisen lihansyönnin aiheuttamista sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat todellisia tappajia tässä maassa. Suomalainen syö keskimäärin 77 kiloa lihaa vuodessa. Kun itse menin kouluun määrä oli lähes kymmenen kiloa pienempi. Vuosittainen lihankulutus on kasvanut 70-luvulta 30 kiloa ja sama kasvu jatkuu.
Anoreksia on vakava mielenterveysongelma, johon liittyy sairaalloinen laihduttaminen. Vääristynyt omakuva johtaa syömisen rajoittamiseen ja pakonomaiseen liikunnan harrastamiseen. Kasvisruon tarjoaminen ei tautia laukaise. Yhtä loogista olisi puhua koululiikunnan kieltämisestä anoreksian takia.
Pelkona on myös ollut, että koululaiset jättävät kasvisruoan vuoksi aterioita väliin. Tosiasiassa monet kasvisruoat ovat suosituimpien kouluruokien joukoissa. Sama ei tietenkään päde kaikkiin liharuokiin. Ärrälle tai Mäkkäriin maistumattoman liharuoan vuoksi karkaavat oppilaat eivät kuitenkaan tunnu nostattavan samanlaisia tunteita.
Kasvisruokapäivän käyttöönoton perusteet ympäristösyistä ovat selvät. Eläinkunnan tuotteiden korvaaminen kasviksilla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä. Karjankasvatus on maailmanlaajuisesti liikennettäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen lähde.
Liha aiheuttaa kolmanneksen suomalaisen ruoan ekologisesta selkärepusta, vaikka vain kymmenesosa syödystä ruoasta on lihaa. Kasvisruoan lisääminen kouluruokailussa voi merkittävästi pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä. Kun tavoitteena on vähentää Helsingin kasvihuonepäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, tämä ei ole mikään pikkujuttu. Ympäristön kannalta ruoka on politiikkaa.
Olen myös kuullut joidenkin sanovan, että lasten pakottaminen on väärin. Helsingin kouluissa on terveyssyistä käytössä myös kalapäivä, josta en ole kuullut kenenkään valittavan. Ruoan tarjoaja päättää aina sen, mistä ruokailijat saavat valita. Kalapuikkopäivänä ei voi valita lihapullia eikä lihapullapäivänä voi valita kalapuikkoja. Yhtään sen radikaalimpaa ei ole se, ettei kasvisruokapäivänä voi valita lihaa. Kasvisruoka tuodaan nyt tavalliseksi ruoaksi muiden ruokien rinnalle, ei vain sivuvaihtoehdoksi lihalle.
Kouluruokailu on olennainen osa koulun kasvatustehtävää. Kasvisruuan tekeminen normaaliksi osaksi lasten ja nuorten ruokatottumuksia on kasvatusta parhaimmillaan. Se on hyväksi terveydelle ja se on hyväksi ympäristölle.
