Emma Kari

Kategoria: Puheet (Page 2 of 3)

Puhe tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen puolesta eduskunnassa

10.11.2015 /

Arvoisa puhemies!

Kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä, niiden perusteena on aina oltava lapsen etu. Hallituksen meille tuoman esityksen lähtökohta on täysin päinvastainen.

Hallituksen halu rajoittaa työttömien perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ja kasvattaa lapsiryhmiä eriarvoistaa lapsia.

Te heikennätte juuri niiden lasten asemaa, jotka tarvitsevat tukea eniten. Te huononnatte suomalaisten lasten varhaiskasvatuksen laatua. Te luotte lasten luokkayhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies!

Jos opetusministeri Grahn-Laasonen kuuntelisi asiantuntijoita, tämä esitys ei olisi eduskunnan käsittelyssä.

Lapsiasiavaltuutettu on lausunut, että nämä heikennykset vievät tilannetta selkeästi huonompaan suuntaan ja rikkovat juuri säädetyn varhaiskasvatuslain tavoitteita.

Lastensuojelujärjestöt toteavat yksiselitteisesti lausunnoissaan, että esitys eriarvoistaa lapsia ja leimaa heikommassa asemassa olevia perheitä.

Suomen Psykologiliitto varoittaa, että hallituksen varhaiskasvatukseen tekemät säästöt maksetaan lastenpsykiatrian ja lastensuojelun lisääntyvinä kuluina. Lyhyen aikavälin taloudellista etua tavoiteltaessa jyrätään lasten etu.

Ja kaiken lisäksi kuntaliitto totesi viime viikolla, että perusteluina esitetyt taloudelliset säästöt eivät vastaa todellisuutta. Hallituksen väittämät säästöt eivät siis ole totta.

Arvoisan puhemies!

Hallituksen esitys on puhtaan ideologinen ja sen maksajiksi joutuvat kaikista heikoimmassa asemassa olevat lapset.

Pienet ryhmäkoot ja lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen ovat suomalaisen laadukkaan päivähoidon perusta. Tiedämme jatkuvasti lisää siitä, kuinka suuri merkitys hyvällä varhaiskasvatuksella on pienen lapsen elämään ja tulevaan koulumenestykseen.

Esimerkiksi Helsinki Suomen suurimpana varhaiskasvatuksen tarjoajana on todennut esityksen huonontavan lasten asemaa ja varhaiskasvatuksen laatua niin paljon, ettei täällä aiota toimeenpanna koko lakia. Näin lapsen asemaan vaikuttaa paitsi se, mihin perheeseen hän syntyy, myös se, mihin kuntaan hän syntyy.

Kaikki tilastot todistavat, että vanhemmat osaavat arvioida lapsensa hoidontarpeen. Jos vanhemmat ovat kotona, lapset ovat todella harvoin kokopäiväisessä hoidossa. Ja silloin kun ovat, se perustuu lapsen etuun. Silti norminpurkuun muualla vannova hallitus haluaa päivähoidossa lisätä tarveharkintaa, valvontaa ja byrokratiaa, vaikka mitään tarvetta sille ei ole.

Tämä on häpeällinen esitys suomalaisten lasten kannalta. Ja kaiken lisäksi se annetaan juuri silloin kuin hallitus muutenkin lisää lapsiköyhyyttä Suomessa. Pieniltä lapsilta säästäminen on arvovalinta, ja huono sellainen.

Kyselytuntikysymys ministeri Tiilikaiselle tuontantoeläinten olojen parantamisesta

5.11.2015 /

Kysyin kyselytunnilla torstaina 5.11. maatalousministeri Tiilikaiselta tuontantoeläinten olojen parantamisesta. Jo pelkästään eläinten hyvinvoinnista puhuminen saa eduskunnassa aikaan paheksuntaa. Esittäessäni istuntosalissa kysymystä erityisesti keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat tuhahtelivat, naureskelivat ja puhuivat päälle.

Tällaisessa asenneilmapiirissä on vaikeaa parantaa eläinten oloja. Siksi meidän on tehtävä entistä enemmän töitä niiden puolesta, jotka eivät itse puolustaa itseään.

 

* * *

 

Arvoisa puhemies!

Olemme viime viikolla nähneet pysäyttävää kuvamatelia suomalaisilta eläintiloilta ja teurastamoilta, joista ilmenee törkeää välinpitämättömyyttä ja julmuutta eläinten kohtelussa.

Te, maatalousministeri Tiilikainen, olette sanoneet olevanne järkyttynyt näkemästänne, mutta meille on olennaista kuulla, miten aiotte puuttua eläinten huonoon kohteluun. On tärkeää, että ministeri puuttuu asiaan yhdessä vastuuviranomaisen Eviran kanssa ja käy läpi esille tulleet tapaukset. Vaikuttaa selvältä, että alan omavalvonta ei ole riittävää.

Kysynkin ministeri Tiilikaiselta:
–    Miten hallitus aikoo parantaa eläintilojen ja teurastamoiden valvontaa, jotta vastaavia väärinkäytöksiä ei enää pääse tapahtumaan?
–    Aiotaanko teurastamoilta edellyttää jatkuvaa kameravalvontaa?

JATKOKYSYMYS:

Arvoisa puhemies!

Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa. Te, ministeri Tiilikainen, olette kuitenkin päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen viran. Tämä herättää suuren huolen siitä, mihin suuntaan uudistustyö on menossa. Eläinten olojen tulee lakiuudistuksen myötä parantua. Meidän ihmisten tehtävä on pitää huolta niistä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Laadulla ja eläinten hyvällä kohtelulla profiloituminen on myös suomalaisen ruuantuotannon etu.

Kysynkin ministeriltä:
–    Aiotteko te perua päätöksenne lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen virka?
–    Onko eläinsuojelulain uudistuksen tavoittee parantaa eläinten oloja ja puututaanko siinä eläinten pidon epäkohtiin, joissa eläimet kärsivät kohtuuttomasti? Esimerkkejä näistä epäkohdista ovat porsimishäkit, parsinavetat sekä eläinten nupotus ja kastrointi ilman kivunlievitystä.

Puhe rasismia vastaan vihreiden valtuuskunnassa 26.9.2015

26.9.2015 /

Tällä viikolla aika moni on varmaan miettinyt, että mitä tässä maassa oikein tapahtuu.

Tässä maassa on systemaattisesti luotu tilaa vihalle ja massasta erottuvien ihmisten leimaamiselle. Rasismin vastustamisesta on tehty itse rasismia pahempi asia. On ollut absurdia, että perusihmisoikeuksista puhumisesta on tullut ääripuhetta.

Jos Angela Merkel olisi suomalainen, Sipilä, Soini ja Stubb olisivat jo aikoja sitten leimanneet hänet ääriajattelijaksi.

Tämän hyssyttelyn ja hyysäämisen hintaa maksetaan nyt.

Onhan se nyt häpeällistä, että aikuiset miehet uhriutuvat keskustelupaltoilla, kun sotaa pakenevia lapsia hukkuu Välimereen. Että ihan vaan ettei kenellekään jää epäselväksi, tässä keskustelussa uhrit ovat ihan muualla kun Suomi24-palstalla.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne pienet pelokkaat lapset, joiden bussia kohti ammuttiin Lahdessa raketteja.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne raskaanaolevat äidit, jotka Kouvolassa heräsivät yöllä polttopullon räjähtäessä ovea vasten.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne ovat ne Punaisen Ristin työntekijät, joita kohti heitetään kiviä heidän auttaessaan perheitä turvaan.

Ne lapset, joilta halutaan nyt kieltää apu ja turva. Ne ihmiset, jotka oikeasti tietää, mitä on pelätä. Ne, jotka pakenevat henkensä edestä vain joutuakseen rasistisen vihan kohteeksi.

Ja syyllisiä ei ole ne, jotka ovat koko ajan vastustaneet rasismia ja ihmisvihaa. Syyllisiä ovat ne, jotka ovat sen sallineet.

Siksi on ihan turha itkeä siitä, että on tämä oikeastaan jonkun muun vika, kun oma poliittinen projekti on vuosia ollut luoda tila juuri sille vihalle, joka nyt on siirtynyt tietokoneen näppäimistöltä kiviin, polttopulloihin ja raketteihin.

Tämä velan maksamiseen tarvitaan aika paljon enemmän kuin sen sanominen, että kaikki väkivalta on aina väärin ja että ei mekään hyväksytä rasismia.

Ja se rasismin vastainen työ kannattaa aloittaa omasta pesästä.

Puhe vihreydestä puoluekokouksessa

6.6.2015 /

Me olemme tällä viikolla päässeet oppositiossa räyhäämään tämän hallituksen politiikasta ja sen linjoista. Ja syystä.

Seuraavat neljä vuotta tässä maassa hyvinvoivat veljet taputtavat toisiaan selkään.

Liian moni kaunis ja tärkeä asia kaipaa puolustajaa.

***

Siksi meillä on oltava kirkkaana mielessä, mikä on se vihreä vaihtoehto ja miten me haluamme tätä maata rakentaa. Keiden rinnalla me seisomme, kun Sipilä, Soini ja Stubb luovat Suomea, jossa pienituloisilta siskoilta otetaan ja hyvätuloisille veljille annetaan.

***

Me olemme sen 20 vuotta työtä tehneen lastentarhan opettajan puolella, joka pelkää nyt työpaikkansa puolesta. Me olemme sen pitkää työpäivää tekevän isän puolella, joka haluaisi olla kotona puolivuotiaan lapsen luona. Me olemme sen oululaisen finninaamaisen teinipojan puolella, joka ei uskalla kertoa kavereilleen olevansa homo.

Me olemme sen pienessä häkissä kasvavan siniketun puolella, joka ei koskaan saa kävellä metsässä. Me olemme sen norpan puolella, joka väistelee Saimaalla uidessaan verkkoja. Me olemme niiden Kuusamon metsässä kasvavien vanhojen mäntyjen puolella, jotka metsähallitus on päättänyt kaataa.

Me olemme sen somalitytön puolella, jolle huudellaan bussipysäkillä. Me olemme sen raskaana olevan paperittoman äidin puolella, joka ei pääse neuvolaan kuulemaan vauvan sydämenääniä. Me olemme sen syyrialaisen nuoren miehen puolella, joka astuu peläten kuviveneeseen Välimeren rannalla.

***

Meitä ei velvoita pelkästään ne yli 250 000 suomalaista, jotka antoivat meille äänensä huhtikuussa. Meitä velvoittavat kaikki ne, joilla ei vielä ole ääntä ja kaikki ne, joilla ei koskaan tule ääntä olemaankaan.

Tämä tasa-arvoon nojaava hyvinvointivaltio on ihan liian arvokas, meidän luonto on ihan liian kaunis siihen, että me jättäisimme ne kylmän konservatiivisen oikeistohallituksen leikkausvimman armoille.

Tässä on meidän tehtävämme. Sillä se on meidän velvollisuutemme ja sen takia me olemme täällä.

Puhe Keskustakirjaston puolesta valtuustossa 28.1.2015

28.1.2015 /

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit,

Esitystä Keskustakirjastosta ei voi kuin lämpimästi kannattaa. Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Suuri kirjasto kaupungin ydinkeskustassa, Eduskuntataloa vastapäätä ja Kansalaistorin reunalla on uudelle kirjastolle juuri oikealla paikalla. Se täyttää myös sen aukon, joka kirjastoverkossamme on liian pitkään ollut.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Hyvää kaupunkikeskustaa ei pidä miettiä vain siitä näkökulmasta, miten siellä voi liikkua. Hyvää kaupunkia pitää miettiä myös siitä näkökulmasta, miten siellä voi pysähtyä. Hyvässä ja viihtyisässä keskustassa halutaan myös viettää aikaa. Keskustakirjasto luo tällaisen paikan.

Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Jokainen joka viettää aikaa keskustassa lasten kanssa, tietää, että meiltä puuttuu sellainen julkinen tila, jossa saa vain olla. Me tarvitsemme epäkaupallista tilaa, jossa ei ole ostopakkoa. Me tarvitsemme tilaa, jossa saa lukea, ideoida ja vaan olla. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä.

Keskustakirjaston takia ei lakkauteta yhtäkään lähikirjastoa. Ei yhtäkään. Meillä on tästä selvät yhteiset linjaukset ja tästä vihreät aikovat pitää kiinni. Helsinkiin syntyy koko ajan lisää uusia lukuhaluisia helsinkiläisiä. Kasvavassa kaupungissa kirjastoista säästäminen on typerintä säästämistä mitä on. Kirjastot ovat edullisia ja pidettyjä lähipalvelu, johon on panostettu Helsingissä muutenkin liian vähän.

Nyt on pääasia, että hanke saadaan eteenpäin ja keskustakirjaston rakennustyöt saadaan tänä vuonna käyntiin. Ja helsinkiläiset saavat vihdoin sellaiset kaikille kuuluvan tilan keskustaan, joka täältä on pitkään puuttunut.

Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2015 budjetista

5.12.2014 /

Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat valtuustotoverit,

Haluamme tehdä Helsingissä politiikkaa, joka ei jätä velkoja lasten maksettavaksi. Me emme myöskään halua rakentaa säästämisellä epätasa-arvoista kaupunkia.

Vihreiden linja Helsingissä on vastuullinen talouspolitiikka. Siis sellaista, jossa säästölistan ensimmäisinä eivät ole leikkipuistot ja lasten opetus. Mutta myös sellaista, että uudistetaan rakenteita ja leikataan löysiä pois sieltä, missä se on mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lapsiperheet haluavat jälleen asua Helsingissä. Uusi, aiempaa suurempi urbaani sukupolvi tekee kaupungille hyvää. Alle puolella helsinkiläisistä kodeista on auto. Ihmiset haluavat suurten neliömäärin sijaan lähellä olevat palvelut.

Luulimme pitkään, että kaikki lapsiperheet haluaisivat omakotitalon Nurmijärveltä. Kun ajateltiin kaikkien muuttavan maalle, aliarvioitiin vuodesta toiseen kaupungin lasten määrää. Tämä aiheutti lapsiperheille isoja ongelmia. Hoitopaikat ovat olleet kiven alla ja usein väärässä paikassa. Tämän korjaaminen on ollut pitkään vihreille tärkeä tavoite.

Tässä budjetissa on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan varattu tarpeeksi rahaa lapsimäärän kasvuun. Näin pitää olla myös jatkossa.

Peruskoulu on meillä perinteisesti mielletty tasa-arvon kivijalaksi. Kaikki saman alueen lapset, taustastaan riippumatta, ovat käyneet samaa lähikoulua. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa kuitenkin entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy. Siksi vihreiden tärkein tavoite näissä neuvotteluissa oli saada rahaa kouluihin. Budjettineuvotteluiden suurimmat lisäpanostukset tehtiinkin opetukseen.

Näillä rahoilla voidaan säilyttää tokaluokkalaisten iltapäiväkerhopaikat ja perusopetuksen koulunkäyntiavustajat. Samalla voimme estää leikkaukset oppituntien määrästä ja erityistä tukea tarvitsevien koulujen rahoista. Vihreät esittivät vielä suurempaa panostusta opetukseen, mutta tämä on tässä tilanteessa hyvä saavutus.

Koulujen ryhmäkokoja on Helsingissä pystytty viime vuosina pienentämään. Tämä on hieno saavutus. On tärkeää, että pystymme tarjoamaan kaikille helsinkiläisille lapsille hyvää ja laadukasta opetusta tarpeeksi pienissä ryhmissä. Erityisesti kouluissa eniten tukea on kohdistettava sinne, missä tuen tarve on suurin. Me haluamme pitää huolta siitä, että jokainen helsinkiläinen koulu on hyvä koulu.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Tämä budjetti tukee selvästi uuden kirjastokeskuksen syntymistä Helsingin ytimeen.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Me tarvitsemme keskustaan tilan, jonne kuka tahansa voi tulla riippumatta siitä, onko taskussa rahaa. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä. Kirjastoon kaikki ovat tervetulleita.

Viime viikolla, juuri budjettineuvotteluiden päättymisen jälkeen, julkistettiin Suomen historian suurin yksityinen lahjoitus kulttuurille: Rafaela Seppälä lahjoitti 15 miljoonaa euroa tanssin talon perustamiseen. Lahjoitus ei ollut kuitenkaan vain vapaa shekki tehdä mitä huvittaa. Jotta tämä upea yksityinen satsaus Helsinkiin ja tanssiin tapahtuisi, on Helsinginkin osallistuttava talon rakentamiseen.

Ja jo ensi vuonna meidän on kyettävä sitoutumaan Tanssin taloon – paitsi seiniin, myös toimintaan. 15 miljoonan euron lahjoitusta ei joka päivä ole tulossa, otetaan tästä koppi. Helsinki on myös Suomen kulttuuripääkaupunki. Suomen pääkaupunki ei voi säästää per asukas mm. kulttuurista vaan meidän pitää tuntea vastuumme koko maan veturina.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki kasvaa ja se on meistä hyvä asia. Tämä tarkoittaa, että meidän on myös uskallettava luottaa kasvuun. On typerää hidastaa uusien asuinalueiden syntymistä tai järkevien joukkoliikennehankkeiden tekemistä. Ei ole järkevää jättää homekouluja korjaamatta tai sulkea suosittuja leikkipuistoja kuten Kontulan Lampi, joka onneksi nyt saadaan avattua uudelleen.

Helsinki ei ole kriisissä. Meidän veroprosenttimme on alhainen. Meillä ei ole syytä paniikkisäästämiseen tai palveluiden kurjistamiseen. Sen sijaan meidän pitää käyttää helsinkiläisten veroeurot mahdollisimman tehokkaasti. Raskaaseen hallintoon meillä ei ole varaa, hyviin palveluihin on.

On hyvä, että käymme vuoden alussa läpi yhdessä päättämiämme tavoitteita strategian puolivälitarkastelun yhteydessä. Vaikka budjetin aikana käydyistä keskusteluista voisi muuta luulla, tuottavuustavoite ei ole ainoa valtuustostrategian tavoite.

Meidän on selvitettävä, estääkö nykyisen mallinen investointikatto järkevien investointien tekemistä. Meidän on varmistettava, että politiikkamme tekee tasa-arvoista Helsinkiä. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Helsingin ilmastotavoitteet toteutuvat. Ja meidän on seurattava sitä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuus liikenteestä tavoitteiden mukaisesti.

Yksi tavoite ei saa vaarantaa kaikkia muita.

Arvoisa puheenjohtaja,

Tiukassa budjetissa Helsingissä panostetaan sivistykseen ja helsinkiläisten lasten koulutukseen.

Tästä syystä vihreä valtuustoryhmä kannattaa budjetin hyväksymistä.

Puhe Meri-Rastilan metsien puolesta valtuustossa

11.12.2013 /

Se, mikä on tullut viime viikkoina selväksi, on se, että helsinkiläiset rakastavat metsiään.

Usein lähiluonnon puolustajia syytetään nimbyiksi, ihmisiksi, jotka vastustavat kaikkea muutosta lähialueillaan. Nyt ei ole kyse siitä. Kun Meri-Rastilan kaavaa alettiin suunnitella, alueen ihmiset tekivät juuri niin kuin pitääkin. He alkoivat ideoida, miten alueelle voitaisiin rakentaa metsiä tuhoamatta. Asukkaat tuottivat vaihtoehtokaavan, joka perustuu jo rakennetun alueen täydennysrakentamiseen. Suunnitelmassa jopa suurempi määrä asukkaita voidaan asuttaa jo rakennetuille alueille, asunnot ovat lähempänä metroasemaa ja arvokas rantametsä säilyy.

Kun asukkaat tekevät oma-aloitteisesti tällaisen tarjouksen, ei siitä pitäisi kovin helpolla kieltäytyä. Niin me olemme nyt kuitenkin tekemässä. Tämä on surullista paisti asukkaiden ja Meri-Rastilan metsien vuoksi, myös siksi, että näin me jatkamme Helsingin huonoa rakentamista. Sinä aikana, kun Helsingin asukasluku on kaksinkertaistunut, olemme kymmenkertaistaneet sen maa-alan, jonka käytämme rakentamiseen. Me voisimme rakentaa oikeaa kaupunkia, sen sijaan me haluamme rakentaa metsään. Tällaisen kaavoittamisen jatkaminen ennustaa huonoa kasvavalle Helsingille, jossa ennustetaan asuvan noin 860 000 asukasta jo vuonna 2050.

Jos me haluamme kaupunkilaisten tuen Helsingin rakentamiseen, meidän on otettava heidät tosissaan. Ja silloin meidän on ymmärrettävä lähiluonnon merkitys. Tiivis kaupunki tarvitsee tilaa missä hengittää, missä pienet helsinkiläiset voivat kiipeillä puihin ja missä vanhemmat helsinkiläiset voivat liikkua. Meri-Rastilan metsät kuuluvat kaupungin arvokkaimpiin ja monimuotoisimpiin metsiin. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet kaupungille esityksen Meri-Rastilan metsäalueen suojelemisesta. Ehdotusta olisi hyvä pohtia ennen kuin päätämme tuhota tämän hienon metsän.

On helppoa olla samaa mieltä yleisten töiden puheenjohtajan, kokoomuksen Jarmo Niemisen kanssa, joka vähän aikaa sitten kirjoitti Helsingin Sanomiin siitä, että on aika erikoista, että nyt kaavoitetaan Helsingin arvokkaimmat vanhat metsät juuri ennen yleiskaavaesityksen valmistumista. Toivoisin, että kokoomuksessa osattaisiin arvostaa Niemisen asiantuntemusta Helsingin metsäkysymyksissä.

Myös sosialidemokraattien kaupunginsuunnittelulautakunta jäsen Jape Loven, joka asuu Vuosaaressa ja tuntee alueen hyvin, on puhunut hienosti näiden metsien merkityksestä ihmisille. Olenkin jättänyt kokousjärjestelmään palautusesityksen, joka on sama kuin minkä tein kaupunginhallituksessa, joka sisällöltään vastaa Jape Lovenin tekemää esitystä kaupunginsuunnittelulautakunnassa.

“Meri-Rastilan osayleiskaavaesitys palautetaan valmisteluun siten, että alueen suunnittelussa painotetaan metroaseman läheisiä alueita niin, että pohjaksi otetaan olemassa olevan asuinalueen tiivistäminen, esim. Our City -projektin kaavaehdotuksen mukaisesti, sekä mahdollinen leirintäalueen rakentaminen. Tavoitteena on säilyttää arvokas ja ainutlaatuinen kaupunkimetsä asukkaiden ja kaikkien helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäytössä.”

Ryhmäpuhe vuoden 2014 talousarviosta

6.11.2013 /

Ärade ordförande, bästa fullmäktige,

Vihreä valtuustoryhmä haluaa tehdä politiikkaa, jolla emme jätä velkojamme lastemme maksettaviksi. Velkaantumista ei voi kuitenkaan tarkastella ainoastaan lainaeurojen määrällä. Kysymys on siitä, millaisen kaupungin jätämme tuleville helsinkiläisille.

Vi vill bygga en hållbar stad, som växer så, att människor kan utnyttja kollektivtrafik och cykla. Vi vill göra klimatpolitik som tar ansvar om kommande generationer. Vi vill spara skog till våra barn. Helsingfors måste vara en stad som är jämlik och som ger likadana möjligheter åt sina barn.

Hyvät valtuutetut,

Me käsittelemme nyt budjettia, joka rakentaa vihreämpää Helsinkiä. Helsinkiläiset arvostavat joukkoliikennettä ja tulevaisuudessa yhä pienempi osa kaupunkilaisista tarvitsee autoa. Helsinki investoi nyt määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn. Kun liikennehankkeet laitettiin tärkeysjärjestykseen, autoilua lisäävät liikennehankkeet ovat siirtyneet hamaan tulevaisuuteen.

Iso asia on Kruunuvuoren joukkoliikennesillan aikaistaminen. Sillan rakentaminen voidaan aloittaa jo vuonna 2018. Näin Kruunuvuorenrannassa perheen ei tarvitse omistaa kahta autoa ja uutta kaupunginosaa rakennetaan aidosti joukkoliikenteen varaan. Kokonaisuudessaan joukkoliikenteen parantamiseen laitetaan 5-7 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä tarkoittaa useita tärkeitä parannuksia etenkin poikittaiseen joukkoliikenteeseen, kuten Jokeri-2:n toteutumista. Kuten olemme saaneet aiemmin tällä viikolla lehdistä lukea, neljän minuutin vuorovälistä huolimatta ihmiset jäävät pysäkeille.

Pyöräteihin satsataan noin kymmenen miljoonaa vuosittain. Tällä saadaan kantakaupungin pääkaduille pyörätiet ja baanaverkko hyvään alkuun. Hakaniemen toriparkin rakentamisen sijaa koko Hakaniemen aluetta mietitään osayleiskaavassa, jossa pohditaan myös Hämeentien muuttamista joukkoliikennekaduksi. Sörnäisten tunnelin rakentaminen siirtyy myöhemmäs tulevaisuuteen ja kustannustehoton keskustatunneli loistaa suunnitelmista poissaolollaan.

Myös tavoite arvokkaiden metsiemme suojelemisesta ja monimuotoisuuden lisäämisestä metsäisen suojeluverkoston avulla etenee ensivuodelle varattujen rahojen turvin. Näin voimme varmistaa helsinkiläisille rakkaiden lähimetsien säilymisen kasvavassa kaupungissa. Tähän kuitenkin tarvitaan myös muiden ryhmien tukea. Myös ilmastosuojelutyöhön saatiin lisärahaa. Näin pystymme pitämään kiinni tavoitteestamme vähentää ilmastopäästöjämme 30 prosenttia.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lapsiperheet haluavat jälleen asua Helsingissä ja meille kasvaa uusi aiempaa suurempi urbaani sukupolvi. Vihreän valtuustoryhmän mielestä tämä on ainoastaan iloinen uutinen. Vuodesta toiseen Helsinki on kuitenkin arvioinut kaupungissa asuvien päivähoitoa tarvitsevien lasten määrän alakanttiin. Tämä on aiheuttanut kaupunkimme lapsiperheille isoja ongelmia. Hoitopaikat ovat olleet kiven alla ja usein väärässä paikassa.

Vihreät ovat pitkään vaatineet, että Helsinki korjaa tavan, jolla arvioimme päivähoitoa tarvitsevien lasten määrää. Nyt tämä vaatimus toteutuu. Tästä lähtien hoidossa olevien lasten määrä arvioidaan useamman kerran vuodessa. Jos lapsia on arvioitua enemmän, lisätään tarvittavat rahat saman tien. Tämä on helsinkiläisten lapsiperheiden kannalta merkittävä parannus.

Päivähoidosta huolehtiva varhaiskasvatusvirasto toimii äärimmäisen tehokkaasti ja helsinkiläisten lapsien hoidossa ei todellakaan tuhlailla. Päivähoidosta säästäminen on typerää ja lyhytnäköistä. Vyötä ei pidä kiristää siellä, missä ollaan jo tiukilla. Siksi on hyvä, että päivähoitoon on nyt kohdennettu lisää rahaa. Tämän lisäksi jokaiseen suunnitelmissa olevien päiväkotien rakentamiseen on tässä budjetissa varattu rahat.

Hyvät valtuutetut,

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienet helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Vauvan syntymä on perheen elämässä onnellista aikaa. Se voi kuitenkin olla myös hetki, jolloin ongelmat tuntuvat kasaantuvan ja tukiverkot ovat tarpeen. Neuvola on paikka, jossa voimme tarjota perheelle tukea jo ennen ensimmäisen vauvan syntymää. Sosiaali- ja terveysvirastossa aletaan nyt valmistella pilottia neuvolan odotusaikaisesta kotikäynnistä. Vastaavasta toiminnasta on erittäin hyviä kokemuksia muualla Suomessa.

On hienoa, että neuvoloihin ja ehkäisevään lastensuojeluun saadaan tässä budjetissa paljon tarvittua lisärahaa. Samalla neuvolajärjestelmän uudistaminen nytkähti eteenpäin, kun sovittiin perhekeskuksen pilotoimisesta Helsingissä. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa neuvola, perhetyö ja lapsiperheiden palvelut löytyvät saman katon alta.

Vihreät olisivat toivoneet perusopetukseen vielä suurempaa panostusta. Koulujen ryhmäkokoja on Helsingissä pystytty viime vuosina pienentämään. Tämä on hieno saavutus. On tärkeää, että pystymme tarjoamaan kaikille helsinkiläisille lapsille hyvää ja laadukasta opetusta tarpeeksi pienissä ryhmissä. Erityisesti kouluissa eniten tukea on kohdistettava sinne, missä tuen tarve on suurin ja iltapäivätoiminta on turvattava. Luokkakokojen kehitystä on seurattava nyt tarkasti.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vaikka yleinen taloustilanne on heikko, kuntatalous alijäämäinen ja valtio leikkaa valtionosuuksia tulevina vuosina edelleen, mihinkään paniikkisäästämiseen ei ole tarvetta. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että helsinkiläisten veroeurot on käytettävä viisaasti.

Tiukassa talousraamissa nyt käsittelyssä oleva budjetti nostaa kärkitavoitteekseen ekologisen kaupungin rakentamisen, lapsiperheiden tukemisen ja eriarvoistumisen torjuminen.

Tästä syystä vihreä valtuustoryhmä kannattaa budjetin hyväksymistä.

Ryhmäpuhe strategiaohjelmasta vuosiksi 2013-2016

10.4.2013 /

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.

Ryhmäpuhe valtuuston strategiaseminaarissa

1.2.2013 /

Kun joulukuun pikkujouluissa valtuuston silloinen puheenjohtaja Minerva Krohn listasi edellisen valtuuston tekemiä merkittäviä päätöksiä, hän totesi: “Niitä ei ole kovinkaan paljon”. Nyt me päätämme, haluammeko kuulla Mari Puoskarilta neljän vuoden kuluttua saman puheen.

Tätä vihreät eivät halua.

Parhaimmillaan me voimme tehdä strategiasta paperin, jossa päätämme Helsingin kehityksen seuraavalle neljälle vuodelle. Pahimmillaan teemme paperin, joka lisää byrokratiaa, mutta ei johda mihinkään. Emme erityisemmin usko toimenpidekirjausten, kuten: “Arvojohtamisella vahvistetaan asiakaslähtöistä palveluasennetta ja asiakkaan arvostamista” erityisesti muuttavan Helsinkiä.

Tästä paperista ei pidä tehdä kokoelmaa vesitetyistä kaikille kelpaavista toivomuslistoista. Mieluummin vähemmän tavoitteita ja toimenpiteitä, joita edistämme tosissamme. Haluamme selkeät mittarit, joiden avulla seuraamme, saammeko tällä kaudella oikeasti aikaan sen, mitä haluamme.

Liikenne ja ilmasto

Strategian on asetettava tavoitteeksi kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksien nostaminen. Viihtyisässä, terveessä ja tiivisti rakennetussa oikeassa kaupungissa autoillaan vähän ja liikutaan pääasiassa jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä.

Meidän tavoitteemme on, että neljän vuoden kuluttua Helsinki on tasa-arvoisempi ja ekologisempi.

Vihreät ovat olleet valmiita tarkastelemaan kriittisesti kaupungin investointisuunnitelmia. Tähän olemme valmiit myös jatkossa. Joukkoliikenneinvestoinnin eivät meistä ole “lähteneet lapasesta”. Päinvastoin, joukkoliikennettä parantavia investointeja olisi tulevaisuudessa selkeästi priorisoitava suhteessa tieinvestointeihin.

Kaupunki on itse todennut pyöräilyinvestointien hyöty-kustannussuhteen olevan huikea: 20 miljoonan euron investoinnilla pyöräilyyn päästään 114 miljoonan euron arvoisiin nettohyötyihin. Vaikuttavuus on moninkertainen esimerkiksi tavanomaisiin auto- ja joukkoliikennehankkeisiin verrattuna. Olemme pettyneitä siihen, että linjaukset pyöräilyprojektin jatkosta ei sisälly strategialuonnokseen ja joukkoliikenteen lisäämissuunnitelmat ovat vaisuja. Nämä molemmat ovat asioita, joista emme enää tässä vaiheessa olettaneet joutuvamme neuvottelemaan.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Olemme ympäristötavoitteissamme sitoutuneet sellaiseen päästövähennyksen tasoon, joka on jo lähes toteutunut. Sen sijaan edellinen valtuusto oli kyllä valmis “selvittämään mahdollisuudet” siitä, voitaisiinko johonkin muuhunkin sitoutua. Tämä ei ole kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Joku voisi pitää sitä nolona. Tavoitteita on tiukennettava. Myöskään ruuhkamaksuista emme kaipaa enää yhtään uutta selvitystä. Nyt on toimittava ruuhkamaksujen käyttöönottamiseksi.

Asuminen ja ympäristö

Rakentaessamme uutta Helsinkiä, meidän on myönnettävä, että maailma on muuttunut. Yksityisautoilijat ovat helsinkiläisten vähemmistöä ja yhä useammat lapsiperheet haluavat asua omakotialueiden sijaan tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Tiiviissä kaupungissa päiväkoti on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin.

Jos haluamme rakentaa joukkoliikenteeseen perustuvia asuinalueita, on meidän uskallettava myös luottaa joukkoliikenteeseen. Vihreiden mielestä nykyinen  autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Perustelemme autopaikkojen kustantamisen yhteisestä kukkarosta lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostamme asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Eriarvoistuminen ja palvelut

Kun kaupunginjohtaja Pajunen eilisessä puheenvuorossaan puhui Helsingin nykytilasta, hän nosti esiin suurimpana epäonnistumisenamme eriarvoistumisen ehkäisyn. Elämme kaupungissa, johon syntyvän lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy. Yhä useampi helsinkiläinen lapsi elää köyhyydessä. Erot lasten harrastuksissa, koulumenestyksessä ja elinajanodotteessa ovat aivan liian suuria.

Tästä syystä olimmekin hämmästyneitä siitä, että eriarvoistumisen ehkäisyä ole nostettu lainkaan strategiaa kuvaavaan tavoitekaavioon. Paras tapa arvioida politiikkamme onnistumista on tehdä se kaikkein heikoimmassa asemassa olevien helsinkiläisten kautta. Vihreät haluavat nostaa segregaation torjumisen strategian ykköstavoitteeksi. Me haluamme, että kaupunki on neljän vuoden kuluttua tasa-arvoinen kaupunki. Vai silloin voimme sanoa onnistuneemme.

Helsingin valtuusto seuraan tarkasti taloudellisia mittareita. Vihreät haluavat terveyserojen, alueellisen tasa-arvon ja oppimiserojen kehitystä seuraavat mittarit yhtä tarkkaan seurantaan.

Meidän on entistä paremmin pystyttävä tarjoamaan tukea niille pienten lasten vanhemmille, jotka sitä tarvitsevat. Me emme tarvitse raskasta hallintoa, mutta me tarvitsemme hyvät ennaltaehkäisevät palvelut. Vihreät haluavat enemmän käsiä hoitamaan ihmisiä ja vähemmän käsiä pyörittämään papereita. Tämä tarkoittaa resurssien siirtämistä asiakastyöhön.

Talous ja demokratia

Me haluamme, että Helsingissä arvostetaan helsinkiläisten veronmaksajien veroeuroja. Samalla tavalla me haluamme, että Helsingissä arvostetaan helsinkiläisten äänestäjien antamia ääniä.

Tämä tarkoittaa, että samalla kun mietimme uudelleen kaupunkimme hallintoa, meidän on aika vahvistaa helsinkiläistä demokratiaa. Helsingin nykyinen johtamisjärjestelmä johtaa helposti turhiin valtataisteluihin ja valtuustokauden yli ulottuviin lehmänkauppoihin. Tämä ei ainakaan paranna äänestäjien tahdon toteutumista ja heikentää päätöksenteon luotettavuutta. Vihreät haluavat uudistaa kaupungin johtamisjärjestelmän.

Strategian toteutus

Vihreät ovat valmiita sitoutumaan vahvasti valtuustostrategiaan, jolla rakennetaan ekologista ja tasa-arvoista Helsinkiä, joka ei ole jättämässä velkataakkaansa, ei ekologista eikä taloudellista, tulevien helsinkiläissukupolvien maksettavasti. Nyt on saatava asioita aikaan.

Samaa toivomme myös muilta valtuustoryhmiltä.

« Older posts Newer posts »
WordPress › Virhe
Unauthorized User: Unable to save Feeds!