Avainsana: äitiys

Sinä olet riittävän hyvä äiti

8.5.2020 / Emma Kari

Äitiyteen liittyy enemmän odotuksia, kuin mihinkään muuhun rooliin yhteiskunnassa.

Me olemme epävarmoja. Kyseenalaistamme itseämme. Podemme huonoa omatuntoa. Kasaamme itsellemme loputtomia listoja tavoitteista, joita kenenkään ei ole mahdollista saavuttaa. Lapsemme ovat meille tärkeintä maailmassa. Siksi äitiys on se asia, jota emme halua mokata.

Riittämättömyyden tunne on myös minulle liiankin tuttua. Päivät venyvät. Koti on usein hyrskyn myrskyn. En ole koskaan tehnyt itse luomusoseita. Olen ollut usein se viimeinen äiti päiväkodin pihalla. Olen myöhästynyt jalkapallopelistä. Olen unohtanut luistimet urheilupäivänä. Enkä soittanut lapsilleni Mozartia heidän kasvaessa vatsassani.

En missään nimessä ole täydellinen äiti. Mutta olen riittävän hyvä äiti.

Äitiyden hyvyys ei määrity uhrautumisen määrästä tai huippusuoritusten sarjoista. Se määrittyy sinun rakkautesi täydellisestä itsestäänselvyydestä lapsesi maailmassa. Ja siitä turvallisuudentunteesta, jonka tämä itsestäänselvyys hänelle antaa.

Riittävän hyvän äitiyteen riittää se, että vastaan näihin kahteen kysymykseen kyllä:

1. Rakastatko lastasi juuri sellaisena kuin hän on?

2. Onko rakkautesi lapsellesi itsestäänselvyys?

Ja sen jälkeen kannattaa vielä opetella vastaamaan kyllä myös kolmanteen kysymykseen:

3. Hyväksytkö itsesi juuri sellaisena kuin olet?

Varsinkin poikkeustilan aikana vanhemmista on tullut yksiä epidemian sankareita. Moni meistä tekee työnsä samalla, kun vahtii päiväkoti-ikäistä lasta tai toimii apuopettajana koululaiselle. Nämä viikot ovat vaatineet monelta poikkeuksellista venymistä. Jos tiskivuori on päässyt kasvamaan, rutiinit natisseet liitoksistaan ja valmisruokaa kulunut, aivan sama. Me selvisimme tästä. Siitä on syytä olla ylpeä.

Samalla kun rakastamme lapsiamme juuri sellaisina kuin he ovat, on meidän opeteltava rakastamaan myös itseämme tällaisina kuin olemme. Ja muistetaan pitää itsestämme huolta. Jos uuvuttaa, on ihan okei hakea apua. Avun hakeminen ei tee sinusta huonoa äitiä. Se tekee sinusta äidin, joka välittää itsestään ja lapsistaan.

Meillä on oikeus nauttia lastemme rakkaudesta ilman loputtomia vaatimuslistoja ja uhrautumista. Ja meillä on oikeus olla muutakin kuin äitejä.

Jokainen meistä on riittävän hyvä äiti. Hyvää äitienpäivää!

Äidit tarvitsevat populismin sijaan tukea

8.5.2016 / Emma Kari

Äitienpäivänä kaikki puhuvat äideistä. Tänään on se päivä, jolloin hallituksen juhlapuheissa piilotellaan sitä tosiasiaa, että Suomessa viedään nyt äitien asemaa vuosikymmeniä taaksepäin. Äidit ansaitsevat äitienpävän kunniaksi vähintäänkin rehellisyyttä.

Kaikkein halvinta populismia on tänä äitienpäivänä todistettu kokoomuksen suunnalta. Puolue, joka on itse vienyt läpi suurimman osan pienten lasten äitien asemaa heikentävistä päätöksistä, kritisoi omia esityksiään äitien edun nimissä ja esittää äitien asemaa parantavia uudistuksia. Mainostempaus on hyvin suunniteltu ja ajoitettu.

Yhtäkään kokoomuksen nyt esiin tuomaa uudistusta ei tietenkään ole hallituksen ohjelmissa, koska puolue ei ole niitä sinne neuvotellut. Ja koska puolue ei ole ajanut äitien aseman parantamista hallituksessa, vaan ainoastaan mainoksissaan, päivähoidon leikkaukset pysyvät eivätkä vanhempainavapaat tule muuttumaan. Tämän muut hallituspuolueet ovat jo todenneet.

Äitien asemaa parannetaan muuttamalla yhteiskunnan rakenteita ja asenteita. Jos politiikkaa ei olla valmiita parantamaan, siitä on kyettävä edes olemaan rehellinen. Sipilän hallitus tekee politiikkaa, joka kannustaa naisia pois työelämästä ja jäämään kotiin. Rehellistä on sanoa tämä ääneen.

Nyt juon aamukahvini loppuun ja lähden lasten kanssa pyöräretkelle. Äitienpäivänä pitäisi voida nauttia siitä, että maailma on ollut minulle niin hyvä, että olen saanut näin ihmeelliset lapset. Hyvää äitienpäivää te kaikki upeat naiset, jotka tasapainoilette lasten, työn ja yhteiskunnan odotusten kanssa. Ansaitsette kaiken mahdollisen tuen!

Äiteihin kohdistuvat asenteet kertovat naisten asemasta

1.1.2016 / Emma Kari

Tänään suomalainen tv-juontaja päätti salaa kuvata lentokoneessa vauvaansa imettävää naista, julkaisi kuvan netissä ja haukkui naisen julkisesta imettämisestä. Sanomattakin selvää, että tämä oli todella moukkamaista käytöstä lapsestaan huolehtivaa naista kohtaan. Mutta kyse on myös isommasta asiasta. Kyse on naisten vapaudesta.

Ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen äiteihin vaikuttaa merkittävästi naisten asemaan yhteiskunnassa. Vauvan syntymä on ihana asia, mutta se myös rajoittaa naisen elämää monella tavalla. Imettäminen kodin ulkopuolelle on monelle naiselle todella vaikea ja herkkä asia. Jos äitejä häpäistään julkisesti vauvan ruokkimisesta, kotoa liikkeelle lähtemisen kynnys nousee entisestään. Tällöin naiset jäävät vauvoineen yksin kotiin.

Jos me haluamme, että naiset ja miehet ovat tässä maassa tasa-arvoisia, meidän on pyrittävä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Tämä vaatii sekä äitiyden että isyyden tukemista. Se ei edellytä muutosta pelkästään neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, se edellyttää muutosta koko yhteiskunnan asenteissa. Ja kenenkään ei pitäisi joutua häpäistyksi lapsestaan huolehtimisen takia julkisissa tiloissa. Sillä vuonna 2016 naisen paikka ei vain enää ole kotona.

Äitiyslaki parantaisi sateenkaariperheiden lasten oikeuksia

11.11.2015 / Emma Kari

Viime kauden lopulla silloinen pääministeri Stubb antoi pitkään odotetun äitiyslain kaatua. Äitiyslain olisi tehnyt naispareille syntyneistä lapsista vihdoin tasa-arvoisia eri sukupuolta olevien avoparien lasten kanssa: heidän vanhemmuutensa olisi voitu tunnustaa jo ennen syntymää.

Lain kaatuminen oli häpeällistä populismia lasten kustannuksella. On selvää, että äitiyslaki olisi parantanut lasten oikeuksia. Kahdelle äidille syntyneet lapset ovat ensimmäiset elinkuukautensa ilman juridista turvaa: jos vanhemmat esimerkiksi eroavat tai toinen vanhemmista kuolee ennen kuin adoptiota on ehditty tehdä, lapsi menettää oikeuden toiseen vanhempaansa. Tällöin vanhemmalla ei ole oikeutta tavata lastaan eikä myöskään velvollisuutta vastata millään tavalla lapsen elatuksesta.

Onneksi kaatuneen äitiyslain puolesta on nyt syntynyt kansanliike. Kansalaisaloite naisparien lasten oikeudellista aseman parantamisesta aukeaa pian osoitteessa aitiyslaki.fi. Itse aion allekirjoittaa aloitteen heti kun se on mahdollista. Tasa-arvoisen avioliiton säätäminen oli sateenkaariperheiden lapsille upea voittp ja symbolisesti hyvin tärkeää. Ikävä kyllä avioliittolaki ei kuitenkaan korjaa vanhemmuuteen liittyviä kysymyksiä.

Kaiken lisäksi äitiyslaki säästäisi kuntien rahoja, kun adoptioneuvontavelvoite samaa sukupuolta olevien parien kohdalta poistuisi, sekä käräjäoikeuksien rahoja, kun adoptiopäätökset sateenkaariparien osalta vähentyisivät. Erityisen kohtuuton tilanne on naispuolisilla avopareilla, joiden kohdalla sisäinen adoptio ei ole edes mahdollinen. Äitiyslaki ei olisi vienyt lapselta mahdollisuutta vahvistaa juridista isyyttä, sillä lain piiriin olisivat kuuluneet vain hedelmöityishoidoilla naispareille syntyneet lapset. Tämä on laki, joka ei ole keneltäkään pois. Sateenkaariperheiden lapsille se on kuitenkin iso asia.

Kokoomuksen selkärangattomuus naispareille syntyneiden lasten oikeuksien puolustamisessa oli osaltaan myös osoitus konservatiivisten voimien kasvusta kokoomuksen sisällä. Sateenkaariperheiden lapset ansaitsevat samat oikeudet kuin kaikki muutkin lapset. Siksi on meidän velvollisuutemme korjata tämä asia. Sen voi aloittaa allekirjoittamalla kansalaisaloitteen 28.11.

Riittävän hyvä äiti

10.5.2015 / Emma Kari

Vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa? Annanko katsoa liikaa Netflixiä? Saako hän pelata liikaa ipadilla? Teenkö hänen kanssaan tarpeeksi asioita? Ovatko harrastukset oikeita? Saako hän tarpeeksi monipuolista ruokaa? Aiheuttaako väsymykseni hänelle ahdistusta?

Olenko riittävän hyvä äiti?

Me olemme epävarmoja. Kyseenalaistamme itseämme. Teemme huonosta omastatunnosta tavan rakastaa.

Äitiyteen liittyy enemmän odotuksia kuin mihinkään muuhun rooliin yhteiskunnassa. Kun odotin ensimmäistä lastani eksyin vahingossa vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Muistan, kuinka oli järkytys törmätä siihen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä ja työssäkäyvät kotiäitejä. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn.

Jos toisen äitiys erottui omista käsityksistä, tuomio oli armoton: huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Tämän kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle naiselle täytenä yllätyksenä. Ja useimmiten eniten paineita aiheuttavat juuri toiset naiset.

Erityisesti naisten pitäisi tukea toisiaan. Lapset vaikuttavat naisten uramahdollisuuksiin, palkkaan ja eläkkeisiin huomattavasti enemmän kuin miehillä. Silti naiset ovat kyseenalaistaneet subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Naiset suhtautuvat perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen miehiä kielteisemmin.

Äitiyden kontrollointi on aina ollut tapa pitää naiset heille kuuluvissa karsinoissa. Kun oikeus haluta erilaisia asioita perhe-elämän ulkopuolella ei ole sama kuin miehellä, on liikkumatila yhteiskunnassa rajatumpi. Tavoitellessaan hyvää äitiyttä naiset ajautuvat itse pitämään yllä usein niitä asenteita, jotka huonontavat naisten asemaa.

Siksi olen niin iloinen siitä, kuinka monet naiset haluavat nähdä äitien tekevän työelämässä ja politiikassa samoja asioita kuin lapsen saaneiden miesten. Juuri naiset ovat olleet ne, joilta olen saanut äidiksi tultuani eniten apua. Naiset ymmärtävät, kuinka iso apu on tulla lapsenvahdiksi, jotta pääsee tärkeään kokoukseen. Naiset ymärtävät, kuinka iso asia on ottaa kokouksessa mukana oleva lapsi hetkeksi syliin, jotta äiti saa pidettyä rauhassa puheenvuoron. Naiset ymmärtävät, kuinka tärkeää on välillä kuulla, että: ”Kaikille käy joskus noin, ei se tee susta huonoa äitiä”.

Joten hyvää äitienpäivää kaikki ihanat äidit. Me olemme tarpeeksi hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Epätäydellisyys tekee meistä täydellisiä.

Tarpeeksi hyvä äiti

13.5.2012 / Emma Kari

En ole koskaan lukenut yhtään kasvatusopasta. En osaa nimetä yhtäkään kasvatusfilosofiaa. Haen usein lapseni viimeisenä tarhasta. Unohdin päiväkodin äitienpäiväkahvit. Tein jälleen töitä puolet viikonlopusta. Naureskelen usein ystävilleni huonon äitiyden olevan osa identiteettiäni. Ajatus siitä, että olisin erityisen hyvä äiti, ei istu.

Kun odotin lastani eksyin jotain tietoa etsiessäni vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Minulle oli järkytys törmätä siihen totalitaristiseen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä itsekkäiksi ja työssäkäyvät kotiäitejä säälittäviksi. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn. Jokaisella oli vain yksi totuus äitiydestä, perheestä ja lapsen kasvatuksesta.

Kun joku äiti ei tähän muottiin sopinut, tuomio oli armotonta: Huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Hirveimmältä tuntui ajatus siitä, että minä tulisin olemaan osa tätä porukkaa. Tämän peittelemättömän yhteiskunnan kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä bussissa istuva vanhuksella on oikeus kommentoida äitiyttäsi, koska lapsesi itkee. Jostain syystä saat tarjoilijalta pahan katseen tilatessasi lasin punaviiniä. Ja jokaisella on oikeus paheksua jokapäiväisiä päätöksiäsi, koska toisin kuin sinä, he toimivat lapsesi parhaaksi.

Viimeinen naurettavuus äitien kyttäämisessä oli uutinen Vauvakinojen kieltämisestä. Yleisövihjeen seurauksena elokuvia valvovat viranomaiset halusivat kieltää K7- elokuvat sylivauvojen kanssa elokuvissa käyviltä äideiltä. Yhtäkkiä äitien elokuvissa käyminen olikin jotain paheksuttavaan ja viranomaisten oli suojeltava vauvoja. Äitien on parempi jäädä kotiin, onhan se lapsen parhaaksi.

Jyväskylän yliopistossa aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkijatohtori Eija Sevonin mukaan lapsikeskeinen äitiyden ihannekuva kiristää keskustelua ja aiheuttaa äideille turhaa ahdistusta. Ihmiset puhuvat siitä, mitä on hyvä vanhemmuus parhaimmillaan, kun pitäisi puhua siitä, mikä on riittävää. Ohjeena Sevon kehottaa naisia pitämään omasta identiteetistään kiinni. Äitiys on elämän yksi rooli, mutta ei se ainoa. Ja tässä tietenkin auttaa se, jos pystyy ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka tuomitsemisen sijaan tukevat.

Oma äitini on aina pitänyt savitöiden tekemistä siivoamista tärkeämpänä ja hänestä einesruuat olivat yksinhuoltajaperheiden onnen perusta. Äiti oli usein väsynyt ja moni asia meni perheessämme oli vähän sinnepäin. Mutta silti hän oli minusta paras mahdollinen äiti, jonka rakkautta en ole kertaakaan kyseenalaistanut. Olimme tarpeeksi hyviä ja se riittää.

Hyvää äitienpäivää kaikille tarpeeksi hyville äideille. Te olette parempia kuin luulettekaan!

Minun kohtuni, minun päätökseni

7.2.2011 / Emma Kari

Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia on monesti sanottu populistiksi. Hänen uskonnollinen fundamentalisminsa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soini jakaa mm. Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston vaatimuksen abortin kieltämisestä. Hän ei ole suostunut puoltamaan edes raiskauksen uhrin oikeutta aborttiin.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut varsinkin miespoliitikkojen suosikkiteema. Aihe voi olla helppo, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.

Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.

Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Romaniaa, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Lain seurauksena noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin. Saman tilanteen Soini haluaa Suomeen.

Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista, mikä on 14 prosenttia kaikista äitiyskuolemista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista. Arviot laittomien aborttien maääristä vaihtelevat, mutta niitä on arvioitu tehtävän jopa 20 miljoonaa vuodessa.

Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.

Oikeus päättää omasta ruumistaan ja oikeus aborttiin on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja, joista on jouduttu taistelemaan kaikkialla. Näitä oikeuksia ei ikävä kyllä vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä Soinille ja muille fundamentalisteille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.

Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Lapsia puolustetaan parhaiten pitämällä fundamentalistit pois vallasta.