Emma Kari

Avainsana: EU (Page 1 of 2)

Kyselytuntikysymys Aleppon pommituksista

6.10.2016 /

Arvoisa puhemies,

Viime päivien kuvat Aleppon raunioista kaivettavista lapsista ylittävät jo sietokyvyn. Venäjä ja Syyrian hallitus pommittavat siviilejä taukoamatta. Tulitauko on rikottu eivätkä avustuskuljetukset pääse perille.

Nyt 300 000 ihmistä on saarroksissa Itä-Aleppossa, jota pommitetaan jatkuvasti. 85 000 lasta on loukussa kaupungissa.

Kysyn pääministeri Sipilältä,

mihin toimenpiteisiin Suomi aikoo ryhtyä EU:ssa ja YK:ssa, jotta Venäjä ja Syyrian hallitus saadaan viipymättä sitoutumaan tulitaukoon, ja että hädänalaisille ihmisille saadaan toimitettua ruokaa, vettä ja lääkkeitä ja että ihmiset saadaan turvaan?

Puhe perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta eduskunnassa 12.4.2016

12.4.2016 /

Arvoisa puhemies,

Läpi viime vuoden Suomessa puhuttiin siitä, miksi nyt autetaan vain miehiä, miksi ei auteta naisia ja  lapsia.

Nyt kun meillä on vihdoin mahdollisuus auttaa naisia ja lapsia, hallitus pamauttaa oven kiinni heidän nenänsä edestä.

Me tiedämme, että tänä vuonna Eurooppaan paenneista ihmisistä suurin osa on naisia ja lapsia.

Heitä on aikaisemmin ollut vähemmän, koska turvallisia reittejä suojaan ei ole. Isät, veljet ja pojat lähtivät vaaralliselle pakomatkalle ensin, koska heillä oli parhaat mahdollisuudet selviytyä. Naiset ja lapset tulivat perässä. He tulevat kun muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Ja he tarvitsevat suojaa nyt.

Arvoisa puhemies,

Suomen hallitus on juuri ollut mukana solmimassa sopimusta Turkin kanssa, jossa on hylätty kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeudet. Ainoaksi syyksi tähän järjettömyyteen on annettu se, että nyt halutaan torjua ihmissalakuljetusta.

Me kaikki tiedämme, että paras tapa vähentää ihmisten salakuljetusta on vähentää epätoivoa ja luoda turvallisia reittejä pois sodan jaloista.

Perheenyhdistäminen on tällainen turvallinen reitti.

Tämän reitin sulkeminen lisää epätoivoa, se lisää turvattomuutta, se jättää perheet rikollisten armoille.

Koska jokainen isä tietää, että tekisi mitä tahansa saadakseen perheen luokseen. Jokainen äiti ymmärtää, ettei ole olemassa sellaista rahasummaa, jota ei olisi valmis maksamaan, jotta saisi oman lapsensa taas syliinsä.

Jokainen ihminen tajuaa, että vanhemman vieminen lapselta on julminta, mitä ihminen voi tehdä.

Ja sitä tämä esitys on. Se on julmaa. Se on epäinhimillistä.

Ja se on väärin.

Arvoisa puhemies,

Hallitus rakentaa esityksellään kovaa maailmaa. Maailmaa, jossa oikeus omaan lapseen on kiinni lompakon paksuudesta.

Hallituksen maailmassa lähihoitajan, lastentarhanopettajan, tai bussikuljettajan työtä tekevällä ei ole oikeutta saada puolisoaan ja lapsiaan luokseen Suomeen.

Kun samaa tulorajaa esitettiin suomalaisille kaikki olivat raivoissaan. Koska jokainen ymmärtää, ettei tässä maassa oikeus perheeseen kuulu vai rikkaille.

Käytännössä pakolaisten perheenyhdistäminen on jo tehty mahdottomaksi. Erityisen hirveä tilanne on yksinäisten lasten kohdalla, joita sisäministeri aikaisemmin kutsui “ankkurilapsiksi”. Sodan kauhuja paenneen lapsen mahdollisuus saada oma perhe luokseen Suomeen on olematon.

Siksi keskellä historiallista humanitaarista kriisiä humaani hallitus esittäisi täällä perheenyhdistämisen helpottamista eikä sulkisi viimeistäkin ikkunaa.

Arvoisa puhemies, arvoisa hallitus,

Teihin vetoavat nyt kaikki ihmisoikeusjärjestöt Unicefista Amnestyyn, Pelastakaa lapsista YK:n pakolaisjärjestöön.

Teihin vetoavat nyt kaikki tämän maan uskontokunnat, evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispasta juutalaisten seurakuntien johtoon,  ortodoksikirkon arkkipiispasta Islam-seurakunnan johtoon ja katolisen kirkon piispaan.

Mutta jos mikään ei saa hallitusta heräämään ja näkemään tämän esityksen julmuutta, Suomessa eletään aidosti synkkiä aikoja.

Teihin vetoavat nyt kaikki ihmisarvoa ja perheitä puolustavat.

Olkaa inhimillisiä.

Älkää rikkoko perheitä.

Perukaa tämä esitys.

EU-Turkki -sopimus rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia

2.4.2016 /

Kuvasta katsoo pieni poika. Iho on likainen, tukka takussa, jaloissa on äidin aivan liian isot tossut, housuja ei ole, päällä on ainoastaan resuinen Adidas-paita. Mutta pojan katse on aivan samanlainen kuin oman pienen poikani, joka nyt pelaa minecraftia ja syö Star Wars -jugurttia keittiönpöydän toisella puolella. Toinen syö aamiaista Helsingissa, toinen Atman pakolaisleirillä Syyriassa lähellä Turkin rajaa. Osat voisivat olla toisinkin päin.

Tällä viikolla EU alkaa palauttaa tänne paenneita syyrialaisia Turkkiin. Nyt me tiedämme, että Turkki rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia joukkopalauttamalla sotaa paenneita ihmisiä takaisin Syyriaan. Perheitä on rikottu, lapset on erotettu vanhemmistaan, raskaana olevia naisia ja pieni lapsia on kuljetettu takaisin Syyriaan. Eli sinne, mistä he olivat alunperin paenneet. Eli EU palauttaa sotaa pakenevia ihmisiä Turkkiin, Turkki palauttaa heitä Syyriaan. Tämä kaikki on niin järkyttävän epäinhimillistä, että sitä on vaikea uskoa.

Tällä viikolla on kysytty paljon kysymyksiä Stubbin paimenkirjeestä, kokoomuksen sisäisestä valtapelistä ja jopa Malmin lentokentästä. Mutta kukaan ei kysy, miten voi olla, että Suomen pääministeri oli hyväksymässä EU:n ja Turkin sopimusta, jonka kaikki ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet. Millä mandaatilla hän sen teki? Missä vaiheessa Suomi lakkasi välittämästä YK:sta ja ihmisoikeuksista? Miksi tämän kaiken annetaan vain tapahtua?

Ihmisoikeusjärjestöjen hätähuudot kaikuvat kuuroille korville. Lääkäreiden järjestö on jo poistunut Kreikan saarilta, koska he eivät suostu olemaan mukana näin törkeässä ihmisoikeusrikkomuksessa. YK kieltäytyy osallistumasta EU:n palautuksiin. Nyt jopa Punainen Risti protestoi ja jokainen järjestön tunteva tietää, että silloin on tosi kyseessä. Me suljemme sotaa pakenevia ihmisiä vankileireille, me viemme heiltä ihmisoikeudet, me karkoitamme heitä epäinhimillisiin oloihin. Tämä on asia, josta historia tulee meidän vielä tuomitsemaan.

Suomen on ajettava turvallisia reittejä Eurooppaan. Iso osa Kreikkaan tulevista naisista ja lapsista pyrkii tänne Eurooppaan aikaisemmin tulleiden perheenjäsentensä luokse. Sipilän hallituksen järjettömät kiristykset perheiden yhdistämiseen on peruttava. Sen sijaan Suomen on haettava naisia ja lapsia Turkin leireiltä Suomeen turvaan. Meidän on oltava ääni inhimillisyyden puolesta aikana, jolloin ne äänet ovat vähissä.

Rasismi ja islamofobia ovat Isisin tavoitteita

18.11.2015 /

Rauhan ja yhtenäisyyden viestit ovat pahinta myrkkyä terroristeille. Ne, jotka Pariisin hirvittävän tragedian jälkeen lietsovat vihaa turvapaikanhakijoita ja muslimeita kohtaan tekevät juuri sitä, mitä Isis toivoi iskullaan saavuttavansa.

Isis on julkisesti nimennyt tavoitteekseensa tuhota eurooppalaisten ja muslimien rauhaisan rinnakkaiselon. He haluavat, että me syytämme heidän veriteoistaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat paenneet kodeistaan Isisin julmuuden ja väkivallan takia. Isis on itse todennut haluavansa estää muslimeja pakenemasta länteen. Isis haluaa rasismia ja muslimeihin kohdistuvaa väkivaltaa. Se tekee heistä vahvempia.

Isis on syntynyt Irakin sodan raunioissa. Heille pommit, muslimeihin kohdistuva viha ja kaaos ovat kasvualusta. Isisin toimintaa hyvin tuntevat yrittävät jatkuvasti tuoda esiin sitä, että terroristeille elintärkeää on syvä juopa länsimaalaisten ja muslimien välillä. Länsi on heille saatana, joka vihaa muslimeja. Isisille pahinta myrkkyä ovat olleet kuvat ihmisistä, jotka Euroopassa toivottavat Isisin väkivaltaa pakenevat ihmiset tervetulleiksi turvaan.

Viha luo ainoastaan vihaa. Siksi surunkin keskelle meidän on pystyttävä olemaan vihaamatta.

Lääkärin oikeus kieltäytyä vaikeuttaisi abortin saantia

8.10.2015 /

Naisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan on puolustettava viimeiseen saakka. Keskustelemme eduskunnassa paraikaa lääkäreiden ja kätilöiden oikeudesta kieltäytyä abortin tekemisestä. On surullista joutua käymään tätä keskustelua vuonna 2015.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut monien poliitikkojen suosikkiteema ja ulkoministeri Soini osallistuu keskusteluun aktiivisesti. Aihe voi tuntua helpolta, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneet tekemään.

Suomen aborttilainsäädäntö on itse asiassa varsin tiukka, yksi EU:n tiukimpia. Taustalla on epäluottamus naisen omaa arvostelukykyä kohtaan. Pelkkä naisen tahto ei riitä, vaan naisen on aina esitettävä raskauden keskeyttämiselle lääkärin hyväksymä syy.

Kansalaisaloitteen tavoite on vaikeuttaa abortin saantia. Harvaan asutussa maassa se asettaa eri puolilla Suomea asuvat naiset eriarvoiseen asemaan. Se syyllistää entisestään niitä naisia, jotka joutuvat näiden vaikeiden päätösten eteen. Ja samalla se asettaa terveydenhuoltohenkilökunnan vaikeaan asemaan. Kätilöliitto vastustaa aloitetta, naisjärjestöt vastustavat aloitetta ja sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta vastustaa aloitetta.

Aborttilainsäädäntöä ei missään tapauksessa tule kiristää. Oikeus päättää omasta ruumiistaan on yksi suurimmista naisten asemaa parantavista poliittisista päätöksistä.

Abortit eivät katoa niiden saamista vaikeuttamalla tai kielloilla – ne vain siirtyvät vaarallisempiin olosuhteisiin. Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen.

Hallituksen maahanmuuttolinjaukset kylmää kuultavaa

11.9.2015 /

No nyt se sitten tuli. Sipilän hallitus on linjannut kantansa siihen järkyttävään humanitaariseen katastrofiin joka on meneillään EU:n rajoilla. Ja se on kylmää kuultavaa.

Suomi haluaa torpata komission ehdottaman velvoittavan yhteisvastuun turvapaikanhakijoiden auttamisesta. Suomi on myöntänyt, että järjestelmää tarvitaan ja ottaa vastaan 2 400 ihmistä, mutta vapaaehtoisesti. Kyseessä on vain ja ainoastaan perussuomalaisten kasvojen pesu, joka tehdään hädänalaisten ihmisten kustannuksella. Suomi siis vaikeuttaa ja hidastaa EU:n päätöksentekoa tämän kriisin helpottamisessa sisäpoliittisista syistä. Näin Suomi asettuu EU:ssa Puolan, Romanian, Unkarin ja Slovakian kanssa samaan ryhmään.

Hallituksen riveistä toistellaan nyt jatkuvasti, että Suomen ei pitäisi joutua ottamaan sotaa pakenevia ihmisiä vastaan, vaan heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Samaan aikaan hallitus on juuri leikannut kehitysyhteistyöstä lähes puolet ja nämä leikkaukset koskevat myös humanitaarista apua. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen rahoituksesta leikataan yli 40 prosenttia. Nämä leikkaukset vähentävät juuri sitä paikan päällä tehtävää auttamista.

Sotaa pakenevien ihmisten auttamista ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, eikä kriisin helpottamista saa hidastaa yksittäisten puolueiden huoli omasta kannatuksestaan. Suomi tarvitsee nyt sellaista vennamolaista johtajuutta, jota Merkel osoittaa Saksassa ja Juncker EU:ssa. Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina. Nyt evakkohistoria on osa Suomen menestystarinaa.

Me pystymme samaan nyt, kun maailmassa on meneillään pahin humanitaarinen hätä sitten toisen maailmansodan.

Kun köyhät asetetaan toisiaan vastaan

23.6.2015 /

On arvovalinta leikata kaikista köyhimmiltä. Se, mitä Sipilän hallitus tuntuu saaneen aikaan, on kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asettamisessa toisiaan vastaan.

Eilen kritisoin hallituksen päätöstä reagoida yhteen historian pahimmista pakolaiskriiseistä pienentämällä Suomen pakolaiskiintiötä ja tiukentamalla pakolaispolitiikkaa. Tämän jälkeen olen saanut lukemattomia viestejä siitä, kuinka omat köyhät on hoidettava ensin.

Monet viesteistä ovat aggressiivisia ja rasistisia. Mutta monien taustalla tuntuu olevan aito ajatus siitä, että suomalaisten köyhien auttaminen edellyttää selän kääntämistä Välimereen hukkuvien ihmisten hädälle. Näin ei ole.

Tosiasiassa Sipilä, Soini ja Stubb leikkaavat kaikista heikoimmassa asemassa olevilta niin Suomessa kuin globaalisti. Hallituksen politiikkaa lisää köyhien lasten, köyhien perheiden ja köyhien eläkeläisten määrää Suomessa, se kasvattaa tuloeroja ja heikentää naisten asemaa. Samalla se leikkaa kehitysyhteistyöstä ja kieltäytyy vastaamasta EU:n vetoomukseen humanitäärisen kriisin helpottamisesta.

Kyse ei ole siitä, että toisia köyhiä ei voi auttaa, koska toiset köyhät tarvitsevat apua. Kun empatia puuttuu, ollaan valmiita kääntämään selkä ihmisten hädälle täysin riippumatta ihmisen taustasta tai kansallisuudesta. On arvovalinta nostaa niitä, jotka ovat jo vahvoilla ja ottaa niiltä, jotka ovat muutenkin heikoilla.

Ja pahinta on asettaa köyhät ihmiset toisiaan vastaan. Sen sijaan pitää kysyä, miksi köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan.

Huudot Välimereltä kaikuvat kuuroille korville

12.6.2015 /

Suomi jatkaa pesäeron tekemistä sivistyneestä ja solidaarisesta Länsi-Euroopasta.

Tuhansia ihmisiä on hukkunut Välimerellä. Pelkästään tänä vuonna jo lähes 2 000 ihmistä on kuollut Välimerellä yrittäessään paeta sotia ja konflikteja Eurooppaan. Luku on 30 kertaa suurempi kuin vuotta aiemmin. Etenkin Syyrian humanitäärinen kriisi on ajanut ihmisiä kodeistaan. Monet pakenevat sotaa, sortoa, syrjintää, köyhyyttä ja muita uhkia kotimaassaan.

Pakenevilla ihmisillä ei ole EU:n epäonnistuneen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan takia laillisia keinoja saapua Eurooppaan. Siksi moni joutuu turvautumaan salakuljettajien huteriin laivoihin, joissa matkustaminen maksaa maltaita – ja monesti myös matkustajien hengen.

Eurooppalaisilla poliitikkojen vastuulla on estää hukkumiskuolemat ja antaa apua sitä tarvitseville.

Käsittelimme tänään eduskunnan Suuressa valiokunnassa EU-komission ehdotusta siitä, että Välimeren alueelle saapuvia, kansainvälistä suojaa tarvitsevia ihmisiä, voitaisiin komission päätöksellä uudelleensijoittaa muihin Euroopan maihin. Tavoitteena on, etteivät Italia ja Kreikka kantaisi yksin kaikkea vastuuta yhteisestä siirtolaiskriisistä. Vihreiden vastustuksesta huolimatta Suomen kannaksi päätettiin komission ehdottaman sitovan solidaarisuuden vastustaminen.

Suomen asenne Välimeren kriisiin ei ole surullista pelkästään suojaa tarvitsevien ihmisten kannalta, vaan myös Suomen maineen kannalta. Päätöksellään Suomi asettui jälleen epäsolidaarisen itäblokin maiden joukkoon. Hallituspuolueet varmistivat, että Suomen kansainvälinen asema ottaa taas yhden kolauksen. Onneksi Suomen nihkeä suhtautuminen ei todennäköisesti vaikuta päätökseen, sillä solidaarisuutta kannattavat läntisen Euroopan maat vievät enemmistönä asiaa eteenpäin.

On häpeällistä, että Suomi ei suostu osoittamaan solidaarisuutta hätää kärsiviä ihmisiä kohtaan ja kieltäytyy kantamasta vastuuta Euroopan yhteisestä humanitaarisesta katastrofista. Samalla kun Suomi leikkaa massiivisesti kehitysyhteistyöstä, vastaamme komission ehdotukseen, että lähtösyihin pitäisi puuttua kehitysyhteistyön keinoin.
Ihmisillä on oltava salakuljettajien paattien sijaan laillisia keinoja saapua Eurooppaan – ei vain hakemaan turvapaikkaa, vaan myös opiskelemaan ja tekemään työtä. Kenenkään ei tulisi hukkua yrittäessään paeta turvattomuutta.

Minä äänestän Anni Sinnemäkeä

24.5.2014 /

“Miksi luonnonsuojelu merkitsee minulle niin paljon? Ajattelen, että mielemme tarvitsee äärettömyyden kokemusta. Sitä, että lajien kirjo on ehtymätön ja täynnä vielä tuntemattomia ominaisuuksia. Sitä, että erämaa jatkuisi. Tunne on pohjimmiltaan sama kuin se, että aina on vielä yksi hyvä romaani ja sen maailma tuntematta tai, että rakastetun ihmisen kanssa haluaa viettää vielä seuraavankin sunnuntain.”

Näin Anni Sinnemäki puhui, kun hänet valittiin vihreiden puheenjohtajaksi. Koko sali oli hiljaa. Muistan tunteneeni ylpeyttä ja liikutusta. Anni on aina osannut kiteyttää sen, mikä politiikassa on tärkeää. Hän edustaa minulle sitä, miten politiikkaa tehtäisiin, jos kaiken turhan pelaamisen voisi työntää sivuun. Hän on ollut puolueeni puheenjohtaja ja pomoni. Nyt hän on mentorini, ystäväni ja vauvani kummi.

Kun minut puolitoista vuotta sitten valittiin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajaksi, tehtävä tuntui valtavalta. Vaikeimmissa tilanteissa olen turvannut Anniin. Hänellä on kyky hahmottaa monimutkaisissa tilanteissa se, mikä on tärkeintä. Kun muut nostavat kädet pystyy, hän etsii ja löytää ratkaisuja. Aina on jotakin, jota voi vielä yrittää. Koskaan ei olla umpikujassa.

Olen seisonut Annin kanssa keskellä lapin ikimetsää ja kohottanut maljan yhdessä saamelaisten poromiesten ja luonnonsuojelijoiden kanssa alueen suojelulle. Olen istunut Annin levitettyjen karttojen äärellä rajaamassa alueita, jonne voimme Helsingissä rakentaa uusia koteja niin, että arvokas lähimetsä saadaan säästettyä. Olemme pohtineet, miten saamme rahaa uusien päiväkotien rakentamiseen. Olemme tehneet nimilistoja kansanedustajista, jotka voisivat tukea parempaa eläinsuojelulakia.

Annissa on syvää inhimillistä viisautta joka yhdistyy rautaiseen osaamiseen. Anni tuntee niin Anna Ahmatovan runot kuin Venäjän ulkopolitiikan taustat. Hän puhuu yhtä sujuvasti Ingrid Bergmanin roolista Casablancassa kuin veroparatiisien tuhoisuudesta ja päästökaupan heikkouksista. Hän tietää yhtä hyvin Carla Brunin uusimman tyylin kuin finanssikriisin syyt.

Anni on harvinainen poliitikko siinä, että hän ei ole vähäisessäkään määrin populisti. Tätä pidetään myös Annin heikkoutena. Minusta se on kunnioitettavin tapa tehdä politiikkaa. On oltava valmis ottamaan turpaan, jos sen tekee hyvästä syystä. Se ei tee politiikasta helppoa. Mutta se tekee siitä mielekästä.

Sinä aikana, kun olen ollut politiikassa, olen oppinut Annilta enemmän kuin keneltäkään muulta. Olen oppinut, että aina välillä on elintärkeää poistua kokoushuoneesta ja mennä metsään. Olen oppinut, että ajoittain on tärkeää tilata vielä kolmas kuppi kahvi ja lukea MeNaiset. Olen oppinut, että on tärkeämpää saada tavoitteita läpi, kuin saada palstatilaa Helsingin Sanomissa. Olen oppinut, ettei se ole heikkoutta suhtautua maailmaan intohimolla. Olen oppinut, ettei kovuus ole sama asia kuin vahvuus.

Kun Anni viimein lähti eurovaaliehdokkaaksi, minulle oli selvää, etten itse lähde ehdolle. Haluan oikeudenmukaisemman ja ympäristöä suojelevan Euroopan unionin. En osaa kuvitella Annia taitavampaa parlamentaarikkoa rakentamaan tällaista Eurooppa.

Siksi äänestän Annia.

Millaisia vihreät ovat?

26.9.2013 /

Vihreiden äänestäjät ovat ympäristönsuojelua ja tasa-arvoa kannattavia sosiaaliliberaaleja hyvinvointivaltion ystäviä. Näin kertoo tällä viikolla julkaistu Elinkeinoelämän Valtuuskunnan raportti: “Politiikan sekahaku – Mitkä asiat yhdistävät ja erottavat puolueita?”

Tulokset ovat melko yllätyksettömiä. Vihreät ovat maltillinen vasemmistopuolue, jonka lähimpänä puolueena ovat demarit ja kauimpana kokoomus. Silti vihreiden kannattajien asemoiminen perinteisellä vasemmisto-oikeistoakselilla on hakalaa. Vihreät kannattavat tuloerojen tasaamista verotuksella, mutta suhtautuvat huomattavasti perinteistä vasemmistoa positiivisemmin markkinatalouteen ja yrittäjyyteen. Lisäksi vihreille tärkeimmät kysymykset eivät korreloi tällä akselilla.

Vihreillä on vahva oma agendansa. Luonnonsuojelu ja maahanmuuttomyönteisyys ovat tärkeitä kysymyksiä. Vihreitä äänestävät suhtautuvat näihin asioihin huomattavasti muiden puolueiden kannattajia myönteisemmin. Lisäksi vahva sosiaaliliberaalius leimaa suhtautuminen arvokysymyksiin. Vihreiden kannattajat ovat ainoa ryhmä, jonka top-10 listalle mahtuu mukaan vaatimus sukupuolten tasa-arvon lisäämisestä.

Vihreiden tukijat eivät kaipaile vahvoja johtajia. EU-jäsenyyteen suhtaudutaan positiivisesti ja suomalaisina he kokevat olevansa maailmassa etuoikeutettuja. Yrityksiltä vaaditaan vastuullista toimintaa ja sokean talouskasvun tavoittelun pelätään koituvat ihmiskunnan luonnon tuhoksi. Ihmisiin sen sijaan halutaan luottaa, eikä yksilöiden kyttäämisen ja valvonnan lisääminen ei saa kannatusta.

Vaikka raportti sinällään on monella tapaa yllätyksetön, on se hyvä osoitus siitä, että puoluekentissä on eroja. Ja että puolueet ovat äänestäjiensä näköisiä.

« Older posts
WordPress › Virhe
Unauthorized User: Unable to save Feeds!