Avainsana: ilmasto (Page 2 of 2)

Helsingin tulevaisuus on vihreä

18.3.2013 / Emma Kari

Vihreät onnistuivat saamaan kärkitavoitteensa mukaan Helsingin kaupungin strategiaan, joka määrittää kaupungin tulevaisuutta seuraavan neljän vuoden ajan.

– Helsingin tulevaisuus näyttää entistä vihreämmältä. Tärkeimmät läpi menneet tavoitteemme koskevat ilmastopolitiikan tiukentamista, johtamisjärjestelmän uudistamista entistä demokraattisemmaksi, joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuuden kasvattamista sekä eriarvoistumisen ehkäisyä. Kaikki tavoitteet on sidottu toimenpiteisiin, joten kirjaukset eivät tule jäämään vain paperille, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Kaupunki on nyt sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja tavoitetta tukemaan laaditaan tämän vuoden aikana selvitys toteuttamistavoista. Luonnon monimuotoisuutta lisätään perustamalla metsäinen suojeluverkosto yleiskaavan hyväksymisen yhteydessä.

Joukkoliikennettä edistämään perustetaan poikkihallinnollinen ratikkaprojekti ja liikennehankkeista priorisoidaan joukkoliikenteen, kävelyn tai pyöräilyn osuutta nostavia hankkeita. Eriarvoistumista ehkäistään parantamalla perhetyön ja neuvolatoiminnan yhteyttä sekä lisäämällä koulukuraattoreita ja psykologeja etenkin sosioekonomisesti haastaville alueille.

Vihreille tärkeä muutos koskee myös parkkinormin tarkastelua. Velvoite autopaikkojen rakentamiseen nostaa tällä hetkellä asuntojen hintaa kymmenillä tuhansilla euroilla ja paikoista maksavat myös autottomat perheet. Tavoitteena on nyt kohdentaa autopaikkojen kustannukset paremmin paikkojen käyttäjille.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801

Ilmastonkestävä kaupunki

13.2.2013 / Emma Kari

Osallistuin tänään Helsingin seudun ilmastoseminaariin Finlandia-talolla, jossa pohdittiin, millainen on ilmastonkestävä kaupunki. Miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Helsinkiin ja miten siitä selvitään? Kesäiset lämpöaallot voivat olla kohtalokkaita erityisesti vanhuksille ja sateen lisääntyminen sekä tulvat koettelevat kaupungin rakenteita.

Oman hyvinvointimme takia meidän on pakka etsiä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen ja vähentää lisääntyvien ääri-ilmiöiden haitallisia vaikutuksia. Varautuakseen muutoksen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin pääkaupunkiseudulle on tehty strategia ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että keskitymme ainoastaan sopeutumiseen. On selvää, ettei Helsinki tule kuulumaan ilmastonmuutoksen suurimpiin kärsijöihin. Pahimmat ongelmat kohdistuvat alueisiin, joissa sopeutumismahdollisuudet ovat olemattomat. Jos kaikki ihmiset eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa tyydyttämään tarpeemme. Sopeutumisen lisäksi meidän on leikattava päästöjämme.

Ilmastoseminaarissa esiteltiin Kööpenhaminan kaupungin ilmastopolitiikkaa. Kööpenhamina aikoo hiilineutraaliksi ensimmäisenä pääkaupunkina maailmassa vuoteen 2025 mennessä. Helsingissä on voimassa tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tähän mennessä Helsingin päästöt ovat jo vähentyneet 15 prosenttia, joten saavutamme tavoitteen ilman suurempia toimenpiteitä.

Vihreät vaativat viime valtuustokaudella päästövähennystavoitteiden kiristämistä 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ikävä kyllä Kokoomus ja SDP eivät olleet valmiita kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan. Sen sijaan muut puolueet suostuivat “selvittämään mahdollisuudet” ilmastotavoitteiden tiukentamiseen.

Ilmastopolitiikka on huomioitava kaikessa kaupungin toiminnassa. Uusi valtuusto hyväksyy tämän kevään aikana valtuustostrategian, joka ohjaa valtuuston työskentelyä läpi valtuustokauden. Tässä yhteydessä katsotaan, ottaako uusi valtuusto ilmastonmuutoksen tosissaan.

Katot vihertämään!

17.10.2012 / Emma Kari

Elämme maailman tilastoidun säähistorian lämpimintä syksyä. Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Asfaltin peittämässä kaupungissa mikään ei sido vettä. Siksi on muistettava pitää esillä kasvipeitteen merkistystä.

Viherkatot vähentävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Tämän lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta vähentämällä rakennusten energiantarvetta. Viherkatot tekevät kaupungista myös viihtyisämmän paikan elää ja hengittää. Melutasot laskevat ja ilmanlaatu paranee.

Viherkatto laskee rakennuksen energiankulutusta kahdella tavalla. Talvisin kylmällä viherkatto toimii eristeenä ja kesäkuumalla viilentää ja vähentää näin ilmastoinnin tarvetta. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää energiankulutusta ja näin ilmastopäästöjä. Viherkatot ovat hyvä lisä energiatehokkaan rakentamisen työkalupakkiin.

Helsinki on hyväksynyt hulevesistrategian, koska hulevedet ovat aiheuttaneet kaupungissa hallitsematonta tulvimista. Asfalttikaupungissa sade ja myrskyt saavat viemärit nopeasti täyttymään. Viherkaton etu on nimenomaan tässä: kasvillisuus sitoo vettä ja vähentää näin tulvimista. Samaan tapaan kasvit sitovat myös ilmansaasteita.

Kaupunki voi olla koti myös monille lajeille. Helsingissähän viihtyvät huuhkajatkin. Viherkatot tarjoavat uusia paikkoja ja kasvualustoja luonnon monimuotoisuudelle. Viherkatto on todettu niin hyväksi asiaksi, että Kanadan suurin kaupunki Toronto päätti muutama vuosi sitten, että kaikkiin uusiin rakennuksiin pitää tulla viherkatto. Nyt kaupungissa on jo yli 36 000 neliömetriä viherkattoja.

Samalla tavalla kuin Torontossa, Helsingissä voitaisiin sopia, että uusien rakennusten katoista osa peitetään kasvillisuudella. Tähän tarvitaan kaupungin puolelta selkeät tavoitteet ja strategia. Aloittaa voitaisiin kokeiluilla, joista kerätään kokemusta ja osaamista.

Mitä kasvisruokapäivästä seurasi?

25.9.2012 / Emma Kari

Tammikuussa 2011 Helsingin kouluissa alettiin syödä vain kasvisruokaa kerran viikossa. Päätöstä edelsi ja seurasin hirvein ruokakeskustelu, mitä olen koskaan todistanut. Harva tuntui muistavan, että kyse on yhdestä lounaasta viikossa tilanteessa, jossa suomalaisten lihankulutus on noussut yli kaikkien terveyssuositusten ja kasviksia syödään liian vähän.

Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa. Valtuutetut jopa kehottivat oppilaita jättämään kasvisruoka syömättä. Päätöksen jälkeen sama keskustelu jatkui mediassa.

Viime viikolla julkaistiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimus kasvisruokapäivän vaikutuksista. Ensimmäisten kasvisruokapäivien aikana osallistuminen kouluruokailuun väheni ja ruokaa heitettiin paljon roskikseen. Käydyn keskustelun jälkeen tämä ei liene kenellekään yllätys. Suurempi ihme oli se, kuinka nopeasti tilanne normalisoitui. Muutamassa kuukaudessa osallistuminen kouluruokailuun ja poisheitetyn ruuan määrä palautuivat normaaleiksi. Näyttää jopa olevan niin, että yhä useampi valitsee kasvisruuan myös muina päivinä.

Helsingin kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Julkinen keskustelu oli aggressiivista ja kasvisruokapäivä toteutettiin ilman mitään positiivista markkinointia. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsingin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että keskipitkällä aikavälillä ruoka-annokset olivat kasvisruokapäivänä pienempiä. Meidän on vain pidettävä huolta siitä, että koulujen kasvisruoka on hyvää. Koululaisille tuntuu olevan aikalailla sama, onko pastakastike tehty jauhelihaan vai soijaan. Monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia. Meidän on tehtävä ruokaan, jota lapset haluavat syödä.

Ilmastoaamiaisella

18.1.2012 / Emma Kari

Osallistuin tänä aamuna Helsingin seudun ympäristöpalveluiden järjestämälle ilmastoaamiaiselle, jossa julkaistiin Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2010 -raportti. Heti alussa todettiin, että peruuttamaton muutos ilmastossa on jo tapahtunut. Päästöjen vähentämisen rinnalla on siis alettava sopeutua muutoksen seurauksiin.

Pääkaupunkiseudulla tavoitteena on alentaa hiilidioksidipäästöjä 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Nyt on selvää, että tämä vuonna 2007 asetettu tavoite on riittämätön. Tänä vuonna tavoitetta tiukennetaan.

Mutta miltä tilanne nyt näyttää? Asukkaiden määrä on 20 vuoden aikana kasvanut 220 000 hengellä ja päästöjen määrää per henki on saatu laskemaan. Kokonaisuudessaan päästöt ovat kuitenkin kasvaneet. Vuonna 2010 pääkaupunkiseudun päästöt olivat kolme prosenttia suuremmat kuin vuonna 1990. Helsingissä asuminen näyttäisi olevan muuta pääkaupunkiseutua ekologisempaa, mutta kaupunkina emme muutu ekologisemmaksi.

Helsinkiläiset käyttävät eniten joukkoliikennettä ja kävelevät vuosi vuodelta enemmän. Kuitenkin pyörätieverkko on Helsingissä suppeampi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Autojen määrä kasvaa vuosittain kaikkialla, vantaalaiset autoilevat eniten, mutta lähes samoihin lukuihin pääsevät espoolaiset ja kauniaislaiset. Alle puolella helsinkiläisistä kotitalouksista on auto ja alle 10 prosentilla niitä on kaksi.

Myös maankäyttö on tehokkaampaa, eli asukas- ja työpaikkatiheys on suuri. Ekotehokkaimpia alueita ovat Helsingin niemi ja ratojen varret. Ja töissä pääkaupunkiseudulla käydään yhä kauempaa. Työmatkapituudet ovat kasvaneet käsittämättömän pitkiksi ja työssäkäyntialue ulottuu jo parin sadan kilometrin päähän. Tämä tarkoittaa, että turkulaiset ja tamperelaiset sukkuloivat päivittäin töihin Helsinkiin. Ja liikenteen päästöille tämä ei tee hyvää.

No mitä sitten olisi tehtävä, jotta Helsingistä ja koko pääkaupunkiseudusta saataisiin entistä ekologisempi?

Liikenteen päästöt on saatava alas. Ruuhkamaksut on otettava käyttöön, parkkipaikkapolitiikkaa on muutettava sekä pyöräily- ja joukkoliikennemäärärahoja on nostettava. Asumispuolella on pidettävä huolta siitä, että 1960 – 1970 -luvuilla rakennetut energiasyöppötalot saadaan energiatehokkuusremonttiin ja uudet rakennettavat asuinalueet on rakennettava ekotehokkaiksi. Hiilidioksidipäästöt eivät vähene 39 prosentilla ilman puuttumista rakentamiseen, autoiluun ja energiankäyttöön.

Maan tunti

26.3.2011 / Emma Kari

Tänään vietetään WWF:n maailmanlaajuista Earth Hour -tuntia. Miljoonat ihmiset sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Suomessa valot sammuvat klo 20.30-21.30.

Valojen sammuttaminen on symbolinen teko, mutta tempauksen takana oleva tavoite elintärkeä. Tuotamme valtavia määriä kasvihuonekaasuja, jotka voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmasto muuttuu, eikä tämän muutoksen seurauksien laajuutta pysty ennustamaan kukaan. Selvää kuitenkin on, että ilmaston lämpenemisen vaikutukset jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Suurimmat päästöjen aiheuttajat eivät ole suurimpia kärsijöitä. On turha hokea, että meillä kaikki hoidetaan jo mallikkaasti. Suomessa ja muissa rikkaissa teollisuusmaissa on opittava tekemään asioita toisella tavalla.

Ilmaston kannalta suurin vaikutus suomalaisten elämäntavassa syntyy lämmityksestä, liikkumisesta ja ruuasta. Jokainen meistä voi laskea huonelämpötilaa, jättää auton kotiin ja vaihtaa naudanlihan pihvin soijapihviin. Ilmastonmuutoksen torjumista ei voi kokoomuksen toiveista huolimatta kuitenkaan jättää ainoastaan yksittäisten ihmisten tekemien valintojen varaan.

Energiansäästön mahdollisuuksista on Suomessa vieläkin valtaosa käyttämättä, ja energiatehokkuutta voidaan lisätä jokaisella talouden sektorilla. Suomen on sitouduttava EU-tavoitteen mukaiseen energiatehokkuuden parantamiseen vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Rakentamisen energiatehokkuusvaatimuksia on edelleen tiukennettava ja päästöjen vähentämiseen tähtäävää energiaverotusta lisättävä.

Suomen on siirryttävä ilmastopolitiikan jarruttelijasta sen edelläkävijäksi. Energiatehokkuuden parantaminen on asetettava päästöjen vähentämisessä etusijalle kaikilla sektoreilla. Hiilineutraali Suomi on ainoa ilmaston kannalta kestävä tavoite.