Avainsana: katutaide

Aloite Kulosaaren melumuurin avaamisesta katutaiteelle

Vuonna 2012 Helsinki on maailman designpääkaupunki – WDC World Design Capital. Vuoden aikana tuodaan esiin uutta ja vahvistetaan olemassa oleva toimivaa kaupunkikulttuuria. Kalasataman alueella on avattu graffiti- ja muulle taiteelle useita satoja metrejä maalauspintaa, jotka ovat olleet erittäin suosittuja. Maalausaidat ovat nousseet kaupunkilaisten arvostamaksi osaksi Helsingin kaupunkikulttuuria ja ne ovat saaneet lukuisia tunnustuksia.

Kalasataman rakennustöiden edetessä Kalasataman graffitiaidasta suuri osa puretaan marraskuun loppuun mennessä. Kaupunkiin tulisikin saada uusia maalauspintoja, paikkoja, joissa katutaide olisi läsnä erilaisissa ympäristöissä. Samalla voidaan seurata niiden vaikutuksia ympäröivään kaupunkitilaan.

Kulosaaren melumuuri näyttäytyy suurelle yleisölle sen ollessa suoraan metroradan ja Itäväylän vieressä. Muuri tulisi ottaa jälleen maalauskäyttöön. Nuorisoasiainkeskuksen, kulttuurikeskuksen ja rakennusviraston yhteishankkeena maalausaita voisi olla osa elävää kaupunkikulttuuria ja avoin erilaisille katutaiteen muodoille.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Kulosaaren melumuuri avaamiseksi katutaiteelle ja sen muuttamiseksi jälleen maalausaidaksi.

Helsinki 9.11.2011

Emma Kari

Kulosaaren meluaita kukkimaan

Helsinki kävi vuosia kallista sotaa katutaidetta vastaan. Kaikki graffitit, julisteet ja tarrat siivottiin kaupunkikuvasta kovalla kädelle. Vuosina 1998-2008 graffitisodan juhlittuna lippulaivana toimi rakennusviraston Stop töhryille -projekti, jota ei ole sittemmin hirveästi hehkuteltu.

Projektin pahimpia ylilyöntejä käsitellään vasta ilmestyneessä Mikael Brunilan, Kukka Rannan ja Eetu Virenin pamfletissa “Muutaman töhryn tähden”. Pamfletin julkaisun seurauksena projektia vetänyt Kauko Haantie on viimein myöntänyt, että nollatoleranssi oli väärä tie.

Tietynlaiseksi symboliksi epäonnistuneelle graffitisodalle nousi Kulosaaren meluaita. Tylsän harmaa meluaita maalattiin kaupungin tilauksesta graffiteilla kesällä 1991. Aita herätti suurta ihastusta ja sen kannattajiin kuului mm. meluaidan alun perin suunnitellut arkkitehti.

Nollatoleranssipolitiikan kuumentuminen kuitenkin johti siihen, että lähes kymmenen vuotta meluaitaa koristaneet maalaukset peitettiin. Edes kaupungin itsensä tilaamat graffitit eivät olleet enää sallittuja. Nyt seinä on jälleen harmaa, tosin vanhat maalaukset pilkottavat maalipinnan läpi.

Stop töhryille -projektiin käytettiin kymmenen vuoden aikana 23,5 miljoonaa euroa. Rahoista valtaosa meni puhdistus- ja vartiointiyrityksille. Esimerkiksi Kulosaaren meluaidan graffititeoksen päälle maalaamisesta maksettiin 11 800 euroa. Tämä oli enemmän kuin mitä itse tilaustyö alun perin maksoi.

Nollatolenranssipolitiikan mursi oikeastaan vasta vuonna 2009 Suvilahteen perustettu graffitiaita, jolle maalaaminen oli luvallista. Helsingin kulttuuritoimi myönsi aidalle vuoden 2009 kulttuuriteko -palkinnon. Eli samainen kaupunki, joka käytti miljoonia euroja graffitikulttuurin tukahduttamiseen, palkitsi graffitit tärkeimpänä kulttuuritekona.

Tällä hetkellä katutaide kukoistaakin erityisesti Suvilahden ja Kalasataman luvallisilla maalauspaikoilla. Nollatoleranssin haamu elää edelleen kaupungin hallinnossa. Hieno symbolinen ele rakennusvirastolta olisi palauttaa Kulosaaren meluaita katutaiteelle ja pudistaa nollatoleranssin viimeisetkin tomut lahkeistaan.