Avainsana: kehitysyhteistyö

Kyselytuntikymys perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta

Arvoisa Rouva puhemies,
Täällä on kuvattu hyvin sitä inhimillistä hätää, joka on meneillään Syyriassa ja Euroopan rajoilla.

Suomi on vastannut tähän historialliseen humanitaariseen kriisiin leikkaamalla kehitysyhteistyöstä, pienentämällä pakolaiskiintiötä, heikentämällä turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa ja vaikeuttamalla perheenyhdistämistä.

Ja tätä me kutsumme vastuunkantamiseksi. Sitä se ei ole.

Täällä kysyttiin aikaisemmin miten me estämme ihmissalakuljetuksen. Keino siihen on laillisten reittien luominen. Nyt hallitus sulkee näitä reittejä.

Arvoisa sisäministeri,
aiotteko te perua tiukennukset perheenyhdistämiseen ja helpottaa hakemuksen jättämistä Kabulin ja Beirutin lähetystöissä?

Vihreiden Emma Kari vaatii norminpurkua perheenyhdistämiseen – lisäkiristykset epäinhimillisiä

Vihreiden kansanedustaja Emma Kari peräänkuuluttaa hallitukselta normien purkamista, jotta oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat voivat saada perheensä luokseen.

– Sipilän hallitus on ajanut läpi lukuisia epäinhimillisiä kiristyksiä Suomen turvapaikkapolitiikkaan. Perheenyhdistämisestä on tehty käytännössä lähes mahdotonta, mutta hallitus selvittää yhä lisää tiukennuksia. Uusia kiristyksiä ei tule missään nimessä toteuttaa ja toimeentulovaatimusta on syytä lieventää, toteaa Kari.

Suomen toimeentulovaatimukset ovat kohtuuttoman korkeat muihin maihin verrattuna. Ne perustuvat ministeriön ja Maahanmuuttoviraston väliseen sopimukseen, ja mm. ihmisoikeus- ja lapsijärjestöt ovat kritisoineet niitä voimakkaasti.

– Oma perhe on parasta lääkettä kotoutumiseen. Konfliktien keskellä elävillä ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuutta matkustaa heille osoitettuun lähetystöön. Esimerkiksi naisten ja lasten on käytännössä mahdotonta päästä Turkkiin jättämään hakemuksensa. Siksi myös Beirutin ja Kabulin lähetystöihin tulisi avata oleskelulupapalvelut. Lisäksi sähköisen hakemuksen jättämistä tulee helpottaa ja henkilökohtaisen asioinnin vaatimusta lieventää, vaatii Kari.

Sähköinen hakujärjestelmä on määrä ottaa käyttöön marraskuussa. Se ei kuitenkaan poista vaatimusta käydä tietyssä lähetystössä henkilökohtaisesti.

– On häpeällistä, että Suomi vastaa historialliseen humanitaariseen kriisiin leikkaamalla kehitysapua, pienentämällä pakolaiskiintiötä ja vaikeuttamalla perheenyhdistämistä, toteaa Kari.

Miksi vain syntymättömän lapsen elämä on perussuomalaisille miehille pyhä?

Lapsen elämän pyhyys tuntuu olevan aika suhteellinen käsite.

Tällä viikolla eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta lääkäreiden ja kätilöiden oikeudesta kieltäytyä abortin tekemisestä. Useat perussuomalaiset mieskansakedustajat ottivat keskustelussa vahvasti kantaa aborttia vastaa. Erityisesti ulkoministeri Soini kertoi olevansa elämän puolustaja ja abortin tiukka vastustaja.

Toasiasiassa lapsen elämän pyhyys näyttää loppuvan siihen kun lapsi syntyy. Perussuomalaisella puolueella oli läpi vaalikampajan kärkitavoitteena oli kehitysavun lakkauttaminen. Nyt kehitysyhteistyöhön tehdään historialliset leikkaukset. Tämän takia Suomen kansainvälinen maine otti valtavan iskun, mutta todellisen hinnan maksavat juuri ne köyhyyteen tai sotien keskelle syntyneet lapset, joiden elämä vielä kohdussa oli pyhää.

Suomi lopettaa lähes kokonaan YK:n lastenrahasto Unicefin rahoituksen. Suomi on ollut maailman kahdeksanneksi suurin rahoittaja Unicefissa. Unicef rokottaa lähes 40 prosenttia maailman lapsista. Rokotusten avulla pelastetaan joka vuosi jopa kolme miljoonaa lasta. Samalla hallitus leikkaa miljoonia euroja järjestöiltä kuten Pelastakaa lapset, Plan ja Punainen Risti. Nämä järjestöt pitävät miljoonat lapset hengissä, kun vanhemmat eivät siihen pysty. He auttavat, kun kukaan muu ei auta.

Abortit eivät ole missään kadonneet kieltämällä. Ne ovat ainoastaan siirtyneet vaarallisempiin olosuhteisiin. Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Abortin vastustajilta harvoin kuulee esityksiä näiden lisäämisestä.

Samat miespoliitikot, jotka kovaäänisimmin vastustavat naisten oikeutta aborttiin elämän pyhyyteen vedoten, ovat ne, jotka eniten vastustavat köyhyyden ja sekasorron keskelle syntyneiden lasten auttamista. Tällainen tekopyhyys tappaa. Se tappaa naisia, jotka joutuvat turvautumaan laittomiin abortteihin. Se tappaa lapsia, jotka jäävät ilman elintärkeitä rokotuksia, vettä ja ruokaa.

Kysymys kuuluukin, miksi ainoastaan syntymättömän lapsen elämä on perussuomalaisille miehille pyhä? Eikö asian pitäisi olla toisin päin?

Sipilän hallitus lopettaa Unicefin tukemisen lähes kokonaan

Sipilä, Soini ja Stubb aikovat tehdä jättileikkaukset YK:n lastenrahasto Unicefin rahoitukseen. Suomi on ollut maailman kahdeksanneksi suurin rahoittaja Unicefissa. Tämä aika on nyt ohi. Sipilän hallitus lopettaa Unicefin tukemisen lähes kokonaan.

Sipilän toimilla on dramaattiset seuraukset maailman lapsille. Unicef rokottaa lähes 40 prosenttia maailman lapsista. Rokotusten avulla pelastetaan joka vuosi jopa kolme miljoonaa lasta. Unicef toimittaa ruoka-apua, puhdasta vettä ja lääkkeitä aliravituille lapsille. Aliravitsemus on syynä kolmasosaan alle viisivuotiaiden lasten kuolemista. Unicef järjestää vesihuoltoa jopa 280 katastrofissa vuosittain.

Unicef pelastaa niiden lapsien henkiä, jotka ovat tässä maailmassa kaikkein heikoimmassa asemassa.

Sipilän hallitus väittää, ettei sen toimille ole vaihtoehtoja. Taloudellisesti huonossa tilanteessa se kohdistaa suurimmat leikkauksensa lapsiin, niin suomalaisiin kuin kehitysmaiden lapsiin. Me olemme toistuvasti vedonneet hallitukseen ja tarjonneet vaihtoehtoisia leikkauskohteita.

Lapsilta leikkaaminen on arvovalinta. Ja se on väärä ja julma valinta. Hinnan tästä valinnasta maksavat ne pienet ihmiset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään. Siksi meidän on pidettävä heidän puoltaan.

Hallituksen maahanmuuttolinjaukset kylmää kuultavaa

No nyt se sitten tuli. Sipilän hallitus on linjannut kantansa siihen järkyttävään humanitaariseen katastrofiin joka on meneillään EU:n rajoilla. Ja se on kylmää kuultavaa.

Suomi haluaa torpata komission ehdottaman velvoittavan yhteisvastuun turvapaikanhakijoiden auttamisesta. Suomi on myöntänyt, että järjestelmää tarvitaan ja ottaa vastaan 2 400 ihmistä, mutta vapaaehtoisesti. Kyseessä on vain ja ainoastaan perussuomalaisten kasvojen pesu, joka tehdään hädänalaisten ihmisten kustannuksella. Suomi siis vaikeuttaa ja hidastaa EU:n päätöksentekoa tämän kriisin helpottamisessa sisäpoliittisista syistä. Näin Suomi asettuu EU:ssa Puolan, Romanian, Unkarin ja Slovakian kanssa samaan ryhmään.

Hallituksen riveistä toistellaan nyt jatkuvasti, että Suomen ei pitäisi joutua ottamaan sotaa pakenevia ihmisiä vastaan, vaan heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Samaan aikaan hallitus on juuri leikannut kehitysyhteistyöstä lähes puolet ja nämä leikkaukset koskevat myös humanitaarista apua. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen rahoituksesta leikataan yli 40 prosenttia. Nämä leikkaukset vähentävät juuri sitä paikan päällä tehtävää auttamista.

Sotaa pakenevien ihmisten auttamista ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, eikä kriisin helpottamista saa hidastaa yksittäisten puolueiden huoli omasta kannatuksestaan. Suomi tarvitsee nyt sellaista vennamolaista johtajuutta, jota Merkel osoittaa Saksassa ja Juncker EU:ssa. Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina. Nyt evakkohistoria on osa Suomen menestystarinaa.

Me pystymme samaan nyt, kun maailmassa on meneillään pahin humanitaarinen hätä sitten toisen maailmansodan.

Perussuomalaiset eivät ole kansa

Perussuomalaiset samaistavat itsensä mieluusti kansaan. Nyt he maalaavat seinille myös kansanvihollisia. Meistä kalliolaisista vihreistä on tullut tämän retorisen taktiikan väline – kansan vastapooli.

Silmiini sattui Perussuomalaiset -lehdessä julkaistu Marko Hamilon teksti ”Kallion punavihreästä kuplasta”, jossa eletään eri tavalla kuin muussa Suomessa. Muualla Suomessa vallitsee Hamilon mukaan ”edelleen enemmän tai vähemmän yhtenäiskulttuuri”. Hamilon keskeisenä väitteenä on, että me emme kykene ymmärtämään muun Suomen elämäntapaa.

Minä olen kalliolainen vihreä, joten muutama sana Hamilon aivoituksista, jotka kertovat enemmän kirjoittajasta kuin todellisuudesta. Itselläni vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ei muuten ole koskaan ollut vaikeuksia helsinkiläisessä kunnallispolitiikassa tehdä yhteistyötä myös perussuomalaisten kanssa.

Suurimpana punavihreää kuplaa erottavana tekijänä Hamilo pitää homojen suvaitsemista. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuntuu olevan vaikea paikka perussuomalaisille. On hankalaa olla populistipuolue asiassa, jossa kansan suuri enemmistö on eri mieltä.

Pakotettuaan tasa-arvoista avioliittoa kannattavan perussuomalaisen jäämään pois ratkaisevasta valiokuntaäänestyksestä, Timo Soini väitti blogissaan: ”Kansan syvät rivit ovat sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.” Myös Soini on ottanut meidät kalliolaiset silmätikukseen: ”Niin se on, vaikka miten liberaali punaviherstö muuta väittää. Koko maailma ei ole Kalliossa ja Käpylässä.”

Tämä lieneekin tarkoituksenmukaisempaa, kun tietää, että esimerkiksi itäsuomalaisista 49 prosenttia kannattaa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta. Se on vähemmän kuin Helsingissä, mutta silti kannattajia on enemmän kuin vastustajia. Jopa perussuomalaisten omista äänestäjistä enemmistö kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
Tavalliset suomalaiset ihmiset kaikkialla kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia.

Toinen Hamilon esiin nostama helsinkiläisiä ja etenkin Helsingin kantakaupunkilaisia muusta maasta erottava tekijä on autottomuus. Tämä on aivan totta – me vihreät edistämme autotonta Helsinkiä juuri siksi, että täällä se on mahdollista. Vihreille on täysin selvää, että suurimmassa osassa Suomea autoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Autot voivat kuitenkin olla paljon nykyistä vähäpäästöisempiä.

Hamilon jutussa erityisen huvittavaa on kuvateksti: ”Kuva: Helsingin Kalliossa asuu tutkimusten mukaan ”suvaitsevaisia” ihmisiä. Heikki Hurstin ruuan ja vaatteiden jakelupiste Helsinginkadulla ei kuitenkaan herätä lähialueiden asukkaissa ihastusta.”

Kallio-liike synty, kun taloyhtiö halusi häätää Heikki Hurstin jakelupisteen. Kalliossa nimittäin ”suvaitaan” homojen lisäksi myös asunnottomien asuntoloita, vastaanottokeskusta, huumeiden käyttäjien neulojen vaihtoa ja vastaavia sosiaalitoimen palveluita.

En väitä, että tekemäni politiikka aina edustaisi ”kansan enemmistön” mielipidettä. En koskaan kehtaisi väittää omien mielipiteideni edustavan ”kansan syviä rivejä”. On kuitenkin mukava huomata, että suurempi joukko suomalaisia on huolissaan ilmastonmuutoksesta kuin maahanmuuttajien määrästä Suomessa. Olen samaa mieltä suomalaisten enemmistön kanssa siitä, että Suomen tulisi lisätä humanitääristä apua Syyriaan ja otettava vastaan sotaa pakenevia. Myös kehitysyhteistyötä pitää erittäin tai melko tärkeänä suuri enemmistö suomalaisista.

Perussuomalaiset sen sijaan tekeytyvät kansaksi kerta toisensa jälkeen, tämä aivan riippumatta siitä, kuinka marginaalisen joukon puolesta he kulloinkin puhuisivat.