Avainsana: meret

Kirjallinen kysymys arktisen mertensuojelun edistämisestä

Ilmastonmuutos koettelee arktisia ekosysteemejä poikkeuksellisen voimakkaasti, sillä arktinen alue lämpenee noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo kuin maapallolla keskimäärin. Arktinen ekosysteemi on valtavan paineen alla ilmastonmuutoksen sulattaessa merijäätä nopeasti. Tämän vuoden tammi- ja helmikuussa arktinen merijää on ollut pienempi kuin kertaakaan samalla ajanjaksolla mittaushistorian aikana.  

Arktista aluetta on hallinnoitu tähän asti kansainvälisen yhteistyön hengessä, ja merijää on suojannut herkkää ekosysteemiä. Pohjoisella jäämerellä on nykyisellään häviävän vähän mertensuojelualueita. Jään sulaessa ja teollisen toiminnan lisääntyessä kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan, jotta arktisen alueen tulevaisuus voi olla kestävä.  

Vuonna 2013 hyväksytyn arktisen strategian mukaan “Suomi on aktiivinen arktinen toimija, joka osaa kestävällä tavalla sovittaa yhteen arktisen ympäristön reunaehdot ja liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen”.  

Mertensuojelun osalta strategian mukaan Suomi kehittää arktisen alueen suojelualueiden verkostoja sekä erityisesti Pohjoisnapaa ympäröivän, rantavaltioiden talousvyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevan kansainvälisen merialueen suojelua sekä kiirehtii jo tunnistettujen arvokkaiden alueiden suojelutoimenpiteitä. Mertensuojelualueverkoston kehittämistä ja kansainvälisten merialueiden suojelua valtioiden talousvyöhykkeiden ulkopuolella tukee myös Euroopan parlamentin Arktinen päätöslauselma.  

Tänä vuonna näitä tavoitteita on mahdollisuus viedä käytännössä eteenpäin Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koordinoivassa OSPAR-komissiossa. Komissio käsittelee kesäkuussa aloitetta, jonka mukaan sen hallinnoimaan osaan Pohjoisen jäämeren kansainvälistä merialuetta perustettaisiin kansainvälinen mertensuojelualue. OSPAR-yleissopimuksen alainen biodiversiteettikomitea käsitteli aloitetta maaliskuun alussa ja totesi, että suojelualoitteen tieteellinen perusta on vahva.  

Ensi vuonna Suomi ottaa vastaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden Yhdysvalloilta, joka on painottanut mertensuojelualueverkoston kehittämistä oman puheenjohtajuuskautensa ohjelmassa. Neutraalina osapuolena, jolla ei ole suoraa omaa intressiä Pohjoisen jäämeren luonnonvarojen hyödyntämiseen, Suomella on Arktisen neuvoston puheenjohtajana erinomainen asema toimia mertensuojelualueverkoston rakentamisen välittäjänä ja näin edistää arktisen strategian mukaista kestävää visiota Arktiksen tulevaisuudesta.  

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:  

Miten hallitus toimii OSPAR:ssa edistääkseen kansallisen arktisen strategian mukaista tavoitetta pohjoisnapaa ympäröivän kansainvälisen mertensuojelualueen perustamisesta sekä  

miten hallitus aikoo edistää arktisen strategian tavoitetta arktisen alueen suojelualueverkostojen kehittämisestä merialueilla Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden ohjelmassa?  

 

Helsingissä 15.3.2016

Emma Kari/vihr

Kokoomus kalastaa liian monilla verkoilla

Itämeren lohi on uhanalainen, vaelluskalojen joet on pitkälti padottu ja useat kalakannat heikolla tolalla. Suomen kalapolitiikka on pitkä sarja epäonnistumisia. Ihmiset ovat viime vuosina heränneet vaatimaan muutosta. ”Ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa”, totesi maatalousministeri Koskinen vuonna 2013 heränneestä aktiivisuudesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Uusi kalastuslaki on nyt tulossa eduskuntaan. Sen sisällöstä käytiin kova vääntö kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpon ja vihreän ympäristöministerin Ville Niinistön välillä. Toimin silloin Niinistön erityisavustajana. Saimme lakiin monia merkittäviä edistysaskeleita kohti kestävämpää kalastuspolitiikkaa. Luonnon kalakantojen suojelu on nyt yksi lain tavoitteista. Silti olisimme toivoneet paljon enemmän. Liian moni tärkeä kysymys jää laissa auki.

Ainakin kolme asiaa on kalastuslaissa muutettava. Jos kalalaji muuttuu uhanalaiseksi, lain pitäisi edellyttää lajin rauhoittamista. Verkkokalastusta on rajoitettava lakiesitystä tiukemmin. Kaloja ei myöskään pitäisi saada kalastaa, ennen kuin ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat ehtineet lisääntyä useammin kuin kerran.

Kalastuslain myötä on valmisteltu myös luonnos uudesta kalastusasetuksesta. Siinä esitetään tärkeitä uusia suojelutoimia. Puutteitakin on. Tärkeintä on varmistaa, ettei kaloja saa kalastaa, ennen kuin niiden on annettu kasvaa tarpeeksi isoksi. Ylämitat ovat tärkeitä, koska isot naaraat tekevät paljon pieniä kaloja ja niillä on iso merkitys kannan elvyttämiselle.

Suurin ongelma kokoomuksen kahden rattaiden politiikassa on kuitenkin energiateollisuuden nuoleskelu, eli tavoite Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Suomi on tuhonnut yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme, mikä on jonkin sortin maailmanennätys. Viimeisiä vapaita koskia suojelee koskiensuojelulaki. Pääministeri ja nykyinen ympäristöministeri ovat väläytelleet koskiensuojelulain tuhoamista. Kollajan allas tuhoaisi lain suojaamat vapaana virtaavat kosket, kalojen kutupaikat ja uhkaisi lukuisia uhanalaisia lajeja Iijoella.

On järjetöntä ensin toisella kädellä tuhota kalojen elinympäristöjä, ja sen jälkeen puhua uhanalaistuneiden kalakantojen elvyttämisestä. Keskusta ja kokoomus saavat halutessaan koskisodan. Sen he tulevat häviämään. Nykyisin kaloillekaan ei voi tehdä mitä tahansa.