Avainsana: väkivalta

Korona ei saa johtaa lastensuojelukriisiin

Nykytiedon valossa lapset eivät kuulu koronaviruksen riskiryhmään. Lapset ovat kuitenkin riskiryhmää, kun puhutaan epidemian estämiseksi tehtyjen toimenpiteiden seurauksista.

Suomessa on otettu lyhyessä ajassa käyttöön historiallisen tiukkoja rajoitteita koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi. Tämä kaikki on tehty johtavien terveysviranomaisten suosituksesta, jotta voimme pelastaa ihmishenkiä helposti leviävältä virukselta. Tiukoilla rajoituksilla on kuitenkin myös inhimillinen hinta. Rajoitusten pelätään aiheuttavan päihdeongelmien, mielenterveyden ja lastensuojelun kriisin Suomessa.

Koulut tulevat olemaan kiinni vielä pitkään. Tiukat rajoitukset aiheuttavat monissa perheissä taloushuolia. Tässä maassa on monia perheitä, joissa vanhempien jaksaminen on normaalioloissakin kortilla. On perheitä, joissa lapset joutuvat pelkäämään. Perheitä, joissa lämmintä ruokaa ei saada. Perheitä, joissa arjesta selvitään koulujen ja varhaiskasvatuksen, oppilashuollon ja lastensuojelun tai päihde- ja mielenterveyspalveluiden tarjoaman tuen voimin. Jos tämä tuki katoaa arjesta, voivat ongelmat kasvaa nopeasti.

Kun perheet jäävät yksin, myös lasten tilanne voi muuttua synkemmäksi. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan määrä kasvaa yleensä jouluisin ja juhlapyhien aikaan, kun perheet ovat paljon yhdessä. Lastensuojelun piirissä on tällä hetkellä 73 000 lasta. Pelkään, että tämä määrä kasvaa tulevien viikkojen aikana. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat tulevat kaikella todennäköisyydellä poikkeustoimien aikana lisääntymään. Myös ne perheet, jotka eivät ole aikaisemmin tarvinneet tukea, voivat nyt olla avun tarpeessa. Tätä ei voi jättää huomioimatta, eikä näitä perheitä saa jättää yksin.

Kiitos jokaiselle ihmiselle, joka toimii perheiden tukena myös poikkeusoloissa. Juuri nyt yhteiskunnan turvaverkkoja tarvitaan. Kun lasten ja perheiden tuen tarve kasvaa, resurssien on oltava kunnossa. Perhepalvelut ja lastensuojelu on turvattava sekä oppilashuolto saatava toimimaan poikkeusoloissakin. Mielenterveyspalveluiden on kuuluttava niihin kriittisiin aloihin, joiden toiminta ei lakkaa. Erityisesti etäpalvelveluita tarjoaville toimijoille on nyt annettava lisätukea. Hinta voi olla kova sille, jos perheet jäävät nyt yksin.

Kaikissa päätöksissä on huomioitava vaikutukset lapsiin. Näin on tehtävä myös nyt.

Ääripäiden keksiminen on vastuun välttelyä

Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja nimesi minut eilen eduskunnan salikeskustelussa Suomen maahanmuuttokonfliktin ääripääksi.

Tuntuu surulliselta, että tässä vihan ilmapiirissä hallituspuolue haluaa tehdä näin. Ovatko he tosissaan, että rasistiset uusnatsit, jotka väkivaltaa ja pelkoa aseenaan käyttäen uhkailevat netissä naisia ja heittävät polttopulloilla sotaa paenneita ihmisiä, ovat vain yksi ääripää. Ja toinen yhtä paha ääripää olen minä, kahden lapsen äiti, joka ei ole elämässään kertaakaan käyttänyt väkivaltaa, jonka radikaali poliittinen kanta on se, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ihonväristä riippumatta ja että Suomen pitäisi kunnioittaa YK:n ihmisoikeussopimuksia.

En ole koskaan väittänyt, etteikö Suomella olisi nyt vaikea paikka. Maailmassa on meneillään täysin poikkeuksellinen humanitaarinen kriisi, joka testaa meidän käsitystämme ihmisarvosta ja kykyämme ratkaista ongelmia. Tämä ei ole helppoa, mutta uskon että me selviämme. Minusta poliitikkojen pitäisi kuitenkin tuomita selväsanaisesti rasismi ja väkivalta, eikä vältellä vastuuta keksimällä toista ääripäätä. Kuvitteelliset viholliset eivät auta meitä löytämään ratkaisuja.

Entisessä kotikylässäni Tapanilassa paikallinen urheilukeskus Erä on halunnut tarjota turvapaikanhakijoille maksuttomia karatetunteja. Samaa ovat tehneet useat urheiluseurat eri puolilla maata ja minusta tämä arvokasta vapaaehtoistyötä. Nyt Erä on joutunut vihakampanjan kohteeksi. Samaan aikaan kun eduskunnassa eilen pauhattiin kahdesta ääripäästä, Tapanilan urheilukeskusta vastaan järjestettiin rasistinen mielenosoitus. Tavoitteena oli luoda pelon ilmapiiriä paikkaan, joka on aina ollut keskus ilolle ja yhdessä liikkumiselle.

Sunnuntaina haluamme osoittaa tukeamme Tapanilan Erän työntekijöille ja vapaaehtoisille hyvänmielentapahtumalla. Ja se ei ole minkään ääripään tapahtuma, vaikka kuka mitä väittäisi. Tapahtumaan ovat tervetullut kaikki, jotka kuuluvat siihen valtavaan maltilliseen suomalaisten enemmistöön, joka on kyllästynyt vihaan.

Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa

Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä on järkyttävää ja häpeällistä.

Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kempeleen vastenmielinen raiskaus on tuomittu laajasti, mikä on oikein. Raiskaus on naisiin kohdistuvan väkivallan julmin muoto. Se on naisen pahin painajainen.

On surullista, että naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta tuntuu huolestuttavan eniten silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Silloin naisiin kohdistuva väkivalta typistyy poliittiseksi lyömäaseeksi. Tämä ei auta uhreja, eikä paranna naisten asemaa. Me emme voi leimata kokonaisia ihmisryhmiä näiden rikosten perusteella, emme suomalaisia miehiä, emmekä turvapaikanhakijamiehiä. Meidän on muutettava asenteita naisia kohtaan ja keskityttävä uhrien tukemiseen.

Totuus kuitenkin on, että suuri osa suomalaisten naisten kokemasta väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta. Poliisille ei soiteta, kun hakkaaja tai raiskaaja on oma mies. Parisuhdeväkivaltaa hävetään ja vähätellään. Onneksi kynnys ilmoittaa poliisille näyttää viime vuosina madaltuneen. Sen pitää madaltua entisestään.

Vihreät ovat jo pitkään tehneet työtä seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisen eteen. Naisten on saatava apua ja turvaa heti kun he sitä tarvitsevat. Jokainen lyönti on liikaa.