Tekijä: Emma Kari (Page 34 of 40)

Ryhmäpuhe valtuuston strategiaseminaarissa

1.2.2013 / Emma Kari

Kun joulukuun pikkujouluissa valtuuston silloinen puheenjohtaja Minerva Krohn listasi edellisen valtuuston tekemiä merkittäviä päätöksiä, hän totesi: “Niitä ei ole kovinkaan paljon”. Nyt me päätämme, haluammeko kuulla Mari Puoskarilta neljän vuoden kuluttua saman puheen.

Tätä vihreät eivät halua.

Parhaimmillaan me voimme tehdä strategiasta paperin, jossa päätämme Helsingin kehityksen seuraavalle neljälle vuodelle. Pahimmillaan teemme paperin, joka lisää byrokratiaa, mutta ei johda mihinkään. Emme erityisemmin usko toimenpidekirjausten, kuten: “Arvojohtamisella vahvistetaan asiakaslähtöistä palveluasennetta ja asiakkaan arvostamista” erityisesti muuttavan Helsinkiä.

Tästä paperista ei pidä tehdä kokoelmaa vesitetyistä kaikille kelpaavista toivomuslistoista. Mieluummin vähemmän tavoitteita ja toimenpiteitä, joita edistämme tosissamme. Haluamme selkeät mittarit, joiden avulla seuraamme, saammeko tällä kaudella oikeasti aikaan sen, mitä haluamme.

Liikenne ja ilmasto

Strategian on asetettava tavoitteeksi kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksien nostaminen. Viihtyisässä, terveessä ja tiivisti rakennetussa oikeassa kaupungissa autoillaan vähän ja liikutaan pääasiassa jalan, pyörällä tai joukkoliikenteellä.

Meidän tavoitteemme on, että neljän vuoden kuluttua Helsinki on tasa-arvoisempi ja ekologisempi.

Vihreät ovat olleet valmiita tarkastelemaan kriittisesti kaupungin investointisuunnitelmia. Tähän olemme valmiit myös jatkossa. Joukkoliikenneinvestoinnin eivät meistä ole “lähteneet lapasesta”. Päinvastoin, joukkoliikennettä parantavia investointeja olisi tulevaisuudessa selkeästi priorisoitava suhteessa tieinvestointeihin.

Kaupunki on itse todennut pyöräilyinvestointien hyöty-kustannussuhteen olevan huikea: 20 miljoonan euron investoinnilla pyöräilyyn päästään 114 miljoonan euron arvoisiin nettohyötyihin. Vaikuttavuus on moninkertainen esimerkiksi tavanomaisiin auto- ja joukkoliikennehankkeisiin verrattuna. Olemme pettyneitä siihen, että linjaukset pyöräilyprojektin jatkosta ei sisälly strategialuonnokseen ja joukkoliikenteen lisäämissuunnitelmat ovat vaisuja. Nämä molemmat ovat asioita, joista emme enää tässä vaiheessa olettaneet joutuvamme neuvottelemaan.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Olemme ympäristötavoitteissamme sitoutuneet sellaiseen päästövähennyksen tasoon, joka on jo lähes toteutunut. Sen sijaan edellinen valtuusto oli kyllä valmis “selvittämään mahdollisuudet” siitä, voitaisiinko johonkin muuhunkin sitoutua. Tämä ei ole kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Joku voisi pitää sitä nolona. Tavoitteita on tiukennettava. Myöskään ruuhkamaksuista emme kaipaa enää yhtään uutta selvitystä. Nyt on toimittava ruuhkamaksujen käyttöönottamiseksi.

Asuminen ja ympäristö

Rakentaessamme uutta Helsinkiä, meidän on myönnettävä, että maailma on muuttunut. Yksityisautoilijat ovat helsinkiläisten vähemmistöä ja yhä useammat lapsiperheet haluavat asua omakotialueiden sijaan tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Tiiviissä kaupungissa päiväkoti on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin.

Jos haluamme rakentaa joukkoliikenteeseen perustuvia asuinalueita, on meidän uskallettava myös luottaa joukkoliikenteeseen. Vihreiden mielestä nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Perustelemme autopaikkojen kustantamisen yhteisestä kukkarosta lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostamme asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Eriarvoistuminen ja palvelut

Kun kaupunginjohtaja Pajunen eilisessä puheenvuorossaan puhui Helsingin nykytilasta, hän nosti esiin suurimpana epäonnistumisenamme eriarvoistumisen ehkäisyn. Elämme kaupungissa, johon syntyvän lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy. Yhä useampi helsinkiläinen lapsi elää köyhyydessä. Erot lasten harrastuksissa, koulumenestyksessä ja elinajanodotteessa ovat aivan liian suuria.

Tästä syystä olimmekin hämmästyneitä siitä, että eriarvoistumisen ehkäisyä ole nostettu lainkaan strategiaa kuvaavaan tavoitekaavioon. Paras tapa arvioida politiikkamme onnistumista on tehdä se kaikkein heikoimmassa asemassa olevien helsinkiläisten kautta. Vihreät haluavat nostaa segregaation torjumisen strategian ykköstavoitteeksi. Me haluamme, että kaupunki on neljän vuoden kuluttua tasa-arvoinen kaupunki. Vai silloin voimme sanoa onnistuneemme.

Helsingin valtuusto seuraan tarkasti taloudellisia mittareita. Vihreät haluavat terveyserojen, alueellisen tasa-arvon ja oppimiserojen kehitystä seuraavat mittarit yhtä tarkkaan seurantaan.

Meidän on entistä paremmin pystyttävä tarjoamaan tukea niille pienten lasten vanhemmille, jotka sitä tarvitsevat. Me emme tarvitse raskasta hallintoa, mutta me tarvitsemme hyvät ennaltaehkäisevät palvelut. Vihreät haluavat enemmän käsiä hoitamaan ihmisiä ja vähemmän käsiä pyörittämään papereita. Tämä tarkoittaa resurssien siirtämistä asiakastyöhön.

Talous ja demokratia

Me haluamme, että Helsingissä arvostetaan helsinkiläisten veronmaksajien veroeuroja. Samalla tavalla me haluamme, että Helsingissä arvostetaan helsinkiläisten äänestäjien antamia ääniä.

Tämä tarkoittaa, että samalla kun mietimme uudelleen kaupunkimme hallintoa, meidän on aika vahvistaa helsinkiläistä demokratiaa. Helsingin nykyinen johtamisjärjestelmä johtaa helposti turhiin valtataisteluihin ja valtuustokauden yli ulottuviin lehmänkauppoihin. Tämä ei ainakaan paranna äänestäjien tahdon toteutumista ja heikentää päätöksenteon luotettavuutta. Vihreät haluavat uudistaa kaupungin johtamisjärjestelmän.

Strategian toteutus

Vihreät ovat valmiita sitoutumaan vahvasti valtuustostrategiaan, jolla rakennetaan ekologista ja tasa-arvoista Helsinkiä, joka ei ole jättämässä velkataakkaansa, ei ekologista eikä taloudellista, tulevien helsinkiläissukupolvien maksettavasti. Nyt on saatava asioita aikaan.

Samaa toivomme myös muilta valtuustoryhmiltä.

Aloite maksuttoman joukkoliikenteen tarjoamisesta myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettaville matkustajille

30.1.2013 / Emma Kari

Lastaan lastenvaunuissa tai rattaissa kuljettavat vanhemmat saavat matkustaa HSL-alueen joukkoliikennevälineissä ilman matkalippua. Lapsiperheille tämä mahdollisuus maksuttomaan liikkumiseen on tärkeä etu.

Kuitenkin maksuttomuuden ulkopuolelle on rajattu kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavat vanhemmat. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) valmistelee parhaillaan tariffipoliittisia linjauksia. Työhön sisältyvät taksa- ja lippujärjestelmän hinnoittelua koskevat asiat, mm. erityisryhmien alennus- ja vapaalippujen myöntämisperusteet ja alennusten suuruus. Kantoliinojen ja rintareppujen yleistyessä on matkalippupolitiikkaa tarkasteltava niiden osalta uudelleen.

Lapsiperheille suunnattu maksuton joukkoliikenne on tärkeä sosiaalipoliittisesti, mutta tämän lisäksi se tukee liikennepoliittista kehitystä, johon pääkaupunkiseudulla pyritään. Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi.

Me allekirjoittaneet esitämme, että HSL:n uudistaessa tariffipolitiikkaansa, mahdollisuus maksuttomaan joukkoliikenteeseen laajennetaan koskemaan myös kantoliinassa ja rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia.

Helsingin vihreät: Pormestarimalli selkeyttäisi kaupungin päätöksentekoa

17.12.2012 / Emma Kari

Helsingin vihreät vaativat pormestarimallin ottamista käyttöön Helsingissä. Pormestarimallissa kaupunginjohtajisto valitaan yhdeksi vaalikaudeksi kerrallaan kaupunginvaltuuston poliittisia voimasuhteita vastaavasti. Pormestari ja apulaispormestarit ovat poliittisia luottamushenkilöitä, eivät virkasuhteessa kaupunkiin.

– Nykyisellään kaupunginjohtajisto käyttää Helsingissä merkittävää poliittista valmistelu- ja päätäntävaltaa ilman muodollista poliittista mandaattia. Kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien seitsemän vuoden virkakaudet ulottuvat valtuustokausien yli. Poliittisen kaupunginjohtajiston kokoonpano ei siis heijastele kunnallisvaalien tulosta, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Vuonna 2007 uudistetun kuntalain mukaan yli valtuustokauden ajaksi virkasuhteeseen valittava kaupunginjohtajisto on valittava pätevyyden perusteella, kun taas pormestarit ja apulaispormestarit nimitetään poliittisin perustein. Helsingin kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat ovat kuitenkin edelleen käytännössä poliittisia virkanimityksiä. Tämä asettaa viranhakijat epätasa-arvoiseen asemaan keskenään.

– Puolueiden väliset epäviralliset kassakaappisopimukset kaupunginjohtajiston virkojen täytöstä eivät näytä kaupunkilaisten silmissä hyvältä eivätkä lisää valtuustoryhmien keskinäistä luottamusta. Tästä kumpuava tyytymättömyys hankaloittaa kaupungin päätöksentekoa, toteaa tuore kaupunginvaltuutettu Erkki Perälä.

Vihreiden mielestä on avoimempaa, että poliittisista virkanimityksistä luovutaan, ja Helsingissä siirryttäisiin käyttämään lain mahdollistamaa pormestarimallia, jossa poliittinen johtajuus ja nimitykset on muodollisesti määritelty. Kun poliittisen kaupunginjohtajiston kokoonpano vastaa valtuuston voimasuhteita ja nimitetään yhdeksi valtuustokaudeksi kerrallaan, demokratia toteutuu paremmin.

– Pormestarimalli tekisi Helsingin päätöksenteosta avoimempaa, demokraattisempaa ja selkeämpää, Perälä tiivistää.

Lisätietoja:

Erkki Perälä, 050 5721 930

Lisää vihreiden pormestarimallista löydät täältä.

Mari Puoskari Helsingin valtuuston puheenjohtajaksi, Emma Kari vihreän valtuustoryhmän johtoon

3.12.2012 / Emma Kari

Helsingin Vihreiden uusi valtuustoryhmä valitsi sunnuntaina Mari Puoskarin valtuuston puheenjohtajaksi ja Emma Karin valtuustoryhmän puheenjohtajaksi.

Puoskari aloittaa vuoden alussa kolmannen kauden valtuutettuna. Hän on toiminut aiemmin muun muassa vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtajana ja Vihreän liiton varapuheenjohtajana.

– Suurimpia asioita tulevalla valtuustokaudella ovat mielestäni pääkaupunkiseudun kuntarakenteen muuttaminen, uuden yleiskaavan laatiminen sekä Helsingin energiantuotannossa tarvittavat muutokset. Yleiskaavassa tärkeää on etenkin viheralueiden suojelu, ilmastonmuutoksen torjuminen sekä perheasuntojen tarjonnan lisääminen, Puoskari toteaa.

Toista kauttaan valtuutettuna aloittava Kari on toiminut nuorisolautakunnan puheenjohtajana sekä vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtajana.

– Vihreiden tavoitteena on tasa-arvoinen Helsinki. Lapsiköyhyys on lisääntynyt hälyttävästi ja entistä useammin köyhyys periytyy. Se, että käymme kaikki samoissa leikkipuistoissa, kouluissa, kirjastoissa ja terveyskeskuksissa, on tasa-arvoisen kaupungin perusta. Terveyserojen kaventamisen on oltava tämän valtuustokauden päätavoitteita, Kari painottaa.

Vihreät ajavat Helsingissä voimakkaasti läpinäkyvämpää päätöksentekoa ja kaupungin demokratiamallien uudistamista. Kari oli mukana keväällä työnsä päättäneessä kaupungin demokratiatyöryhmässä, missä hän halusi lisätä suoraa demokratiaa kaupungin päätöksenteossa sekä raivata tilaa kaupunkilaisten omaehtoiselle toiminnalle.

– Valmistelussa olevat asiat ja kaikki virastojen tuottama tieto on oltava avoimesti kaupunkilaisten saatavilla, ellei niiden salaamiseen ole erityisen hyvää syytä. Valtaa pitää pyrkiä siirtämään virkamiehiltä poliitikoille ja poliitikoilta kaupunkilaisille, Kari toteaa.

Eilisessä kokouksessa valittiin myös vihreät edustajat tammikuussa 2013 työnsä aloittavaan kaupunginhallitukseen. Emma Kari valittiin vihreän ryhmän puheenjohtajuuden lisäksi kaupunginhallituksen toiseksi varapuheenjohtajaksi.

Kaupunginhallituksen vihreiksi jäseniksi valittiin lisäksi Tuuli Kousa, Hannu Oskala sekä Erkki Perälä. Kousa aloittaa toisen kauden valtuustourallaan. Edeltävällä kaudella Kousa on toiminut terveyslautakunnan jäsenenä. Hannu Oskala ja Erkki Perälä nousivat tänä syksynä varavaltuutetuista ensimmäisen kauden valtuutetuiksi. Oskala on Helsingin Vihreiden puheenjohtaja ja toiminut edeltävällä kaudella kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa. Perälä on puolestaan ollut vuodet 2009-2012 nuorisolautakunnan jäsen.

Lisätietoja:

Mari Puoskari, 050 537 2595
Emma Kari, 044 300 6801
Outi Silfverberg, toiminnanjohtaja, 040 754 3313

Helsingin rahat pois Olkiluoto 4:stä

26.10.2012 / Emma Kari

Päivälleen vuosi sitten Helsingin valtuusto päätti niukalla enemmistöllä (44-40) osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt vuotta myöhemmin tämä päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Tällä viikolla saksalainen energiajätti E.ON lähti Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. E.ONin lähtö ei ollut mikään ydinvoiman vastainen protesti vaan selvää taloudellisten seikkojen punnintaa. Samasta syystä S-ryhmä ja muutama muu osakas jättivät hankkeen jo aiemmin.

Tämä on suurella todennäköisyydellä Fennovoiman loppu. Nyt esimerkiksi Raumalla ja monessa muussa kunnassa mietitäänkö, menetetäänkö Fennovoimaan kiinni pistetyt rahat kokonaan.

Ydinvoiman taloudellinen mielekkyys on heikentynyt nopeasti – ei vähiten Olkiluoto 3:n surkeasti edenneen rakennushankkeen vuoksi. Se on pistänyt arviot uuden ydinvoiman hinnasta täysin uusiksi. Fukushiman onnettomuus vain nostaa kustannuksia.

Kaikki maailmalla esitetyt arviot uuden ydinreaktorin rakennuskustannuksista ovat olleet vähintään 7-8 miljardia euroa. Valtuuston kannattaman uuden Olkiluoto 4 -hankkeen kustannusarvio on nyt 6 miljardia euroa. Realistisempi arvio uuden laitoksen hinnasta liikkuu yli 8 miljardissa eurossa. Tällöin Helsingin osuus kustannuksista tulisi olemaan yli 800 miljoonaa.

Helsingin täytyy investoida päästöjen vähentämiseen. Ydinvoima on riskialtista niin turvallisuuden kuin talouden kannalta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen kuin Olkiluoto 4:seen.

Seuraava valtuusto tulee tekemään lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssä – ellei koko hanke sitten keikahda itsekseen.

Koskisen kalastuspolitiikka sai kylmää kyytiä

19.10.2012 / Emma Kari

Tänään tapahtui jotain omituista: Suomen hallitus sai nenilleen eduskunnalta. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen esittämät ja hallituksen tukemat uhanalaisen Itämeren lohen ylisuuret kalastuskiintiöt kaatuivat suuressa valiokunnassa. Näin ei ole käynyt koskaan aikaisemmin.

Vuosi sitten Suomi lähti EU:n neuvottelupöytiin vaatimaan samaa, mitä olemme vaatineet joka vuosi: uhanalaisen lohen kalastuskiintiön kasvattamista yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin mitä tutkijat arvioivat lohikantojen kestävän. Ja kuten aikaisemminkin, saimme tahtomme läpi. Tilanne erosi kuitenkin aikaisemmista vuosista siinä, että asiasta nousi julkisuudessa kohu. K-kaupat ja HOK-elanto poistivat Itämeren lohen valikoimistaan ja saman tekivät myös suurimmat henkilöstöravintolat.

Suomen kanta kalastuskiintiöihin valmistellaan kalatalousjaostossa, jossa ovat olleet edustettuna sellaiset kalakantojen kestävyyden asiantuntijat kuten Kalatukkuliike Kalamestan myyntipäällikkö ja Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö. Viime syksyisen kohun jälkeen jaostoon pääsivät ensi kertaa myös ympäristöjärjestöt. Tänä vuonna yksimielisyyttä lohikiintiöiden osalta ei saatu aikaiseksi, vaan asia päätettiin pistää jatkovalmisteluun.

Jaoston yli ei ole aikaisempina vuosina kävelty, sillä se on aina tukenut maa- ja metsätalousministeriön kantaa ylisuurien kalastuskiintiöiden vaatimisesta. Kuitenkin ministeri Jari Koskinen esitti hallituksen kannaksi 109 000 lohen kalastuskiintiötä Itämerelle. Tämä on yli kaksi kertaa luonnontieteellisiin arvioihin perustuvia suosituksia suurempi. Ja hallituksen enemmistö tuki esitystä, vaikka hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattu: “Suomi toimii EU:ssa Itämeren kalakantojen elvyttämiseksi ja kalastuskiintiöiden mitoittamiseksi siten, että ne eivät ylitä lajin suurinta kestävän saaliin määrää.”

Hallitus toimii omia lupauksiaan vastaan. Julkaisimme Kukka Rannan kanssa muutama viikko sitten kirjan eurooppalaisesta ylikalastuksesta ja sen seurauksista. Yhteisen kalastuspolitiikan seurauksena unionin kalavedet ovat maailman ylikalastetuimmat. Eikä Suomessa ole sujunut sen paremmin. Jokien saastuttamisen ja patoamisen seurauksena Suomen 18:sta alkuperäisestä Itämeren luonnonlohikannasta on jäljellä ainoastaan kaksi. Lohta on istutuksin pyritty palauttamaan jo useampaan jokeen, mutta istutetut lohet selviävät merivaelluksesta heikosti. Lähes kaikki vaelluskalamme ovat uhanalaisia.

Suomi haluaa usein esiintyä ympäristöpolitiikan edelläkävijänä, mutta todellisuus on kaukana tästä. Suomessa syödystä kalasta yli 70 prosenttia tuodaan ulkomailta ja silti ajamme omat vaelluskalamme sukupuuttoon. Jos haluamme olla mukana estämässä kalakantojen laajamittaista romahdusta, meidän on aloitettava se katsomalla peiliin. Suuren valiokunnan päätös oli vahva epäluottamuslause eduskunnalta ministeri Koskisen ajamaa kalastuspolitiikkaa kohtaan. Ministeri Koskisen olisi nyt aika ottaa tästä kritiikistä onkeensa.

Katot vihertämään!

17.10.2012 / Emma Kari

Elämme maailman tilastoidun säähistorian lämpimintä syksyä. Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Asfaltin peittämässä kaupungissa mikään ei sido vettä. Siksi on muistettava pitää esillä kasvipeitteen merkistystä.

Viherkatot vähentävät ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Tämän lisäksi ne torjuvat ilmastonmuutosta vähentämällä rakennusten energiantarvetta. Viherkatot tekevät kaupungista myös viihtyisämmän paikan elää ja hengittää. Melutasot laskevat ja ilmanlaatu paranee.

Viherkatto laskee rakennuksen energiankulutusta kahdella tavalla. Talvisin kylmällä viherkatto toimii eristeenä ja kesäkuumalla viilentää ja vähentää näin ilmastoinnin tarvetta. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää energiankulutusta ja näin ilmastopäästöjä. Viherkatot ovat hyvä lisä energiatehokkaan rakentamisen työkalupakkiin.

Helsinki on hyväksynyt hulevesistrategian, koska hulevedet ovat aiheuttaneet kaupungissa hallitsematonta tulvimista. Asfalttikaupungissa sade ja myrskyt saavat viemärit nopeasti täyttymään. Viherkaton etu on nimenomaan tässä: kasvillisuus sitoo vettä ja vähentää näin tulvimista. Samaan tapaan kasvit sitovat myös ilmansaasteita.

Kaupunki voi olla koti myös monille lajeille. Helsingissähän viihtyvät huuhkajatkin. Viherkatot tarjoavat uusia paikkoja ja kasvualustoja luonnon monimuotoisuudelle. Viherkatto on todettu niin hyväksi asiaksi, että Kanadan suurin kaupunki Toronto päätti muutama vuosi sitten, että kaikkiin uusiin rakennuksiin pitää tulla viherkatto. Nyt kaupungissa on jo yli 36 000 neliömetriä viherkattoja.

Samalla tavalla kuin Torontossa, Helsingissä voitaisiin sopia, että uusien rakennusten katoista osa peitetään kasvillisuudella. Tähän tarvitaan kaupungin puolelta selkeät tavoitteet ja strategia. Aloittaa voitaisiin kokeiluilla, joista kerätään kokemusta ja osaamista.

Aloite viherkattojen rakentamisesta Helsinkiin

10.10.2012 / Emma Kari

Viherkatot palvelevat kaupungissa monia tarkoituksia: ne parantavat rakennusten energiatehokkuutta, lisäävät luonnon monimuotoisuutta kaupungissa ja vähentävät lisääntyvien sateiden aiheuttamia tulvia. Kaupungin viihtyisyyden lisäämisessä viherkatoilla voi myös olla suuri rooli. Viherkattojen avulla melutasoja kaupungissa saadaan laskemaan ja ilmanlaatua voidaan parantaa.

Eri puolilla maailmaa saatujen kokemusten perusteella toimiva viherkatto vähentää merkittävästi rakennuksen energiankulutusta. Myös ilmastoinnin tarpeen suhteen tulokset ovat hyviä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi keskeisin keino vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja erityisiä haasteita on nimenomaan vanhojen rakennusten energiatehokkuudessa. Viherkattojen rakentamisella voidaan parantaa vanhojen rakennusten energiatehokkuutta kustannustehokkaasti.

Ilmaston lämpenemisen myötä lämpenee myös meri. Itämeren rannalla sijaitsevalle Helsingille tämä tarkoittaa sademäärien ja kaupunkitulvien lisääntymistä. Sateet kasvattavat hulevesivalumia, eli maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Viherkatot toimivat osaratkaisuina hulevesien hallintaan, sillä ne sitovat sadevettä ja tasoittavat tulvahuippuja.

Viherkattojen avulla voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja kaupungin viihtyisyyttä. Viherkatot voivat tarjota kasvualustan harvinaistuville lajeille. Viherkattoja hoitamalla kaupunkilaiset voivat tuottaa itselleen ruokaa ja siten vähentää ruuan kuljetusten päästöjä.

Viherkattojen edistämiseksi tarvitaan kaupungissa selkeät tavoitteet ja strategia niiden toteuttamiseksi. Kattojen ammattitaitoinen toteutus ja ylläpito vaatii kaupungin eri toimijoiden yhteistyötä. Tavoitteena voisi olla, että uusien rakennusten kattopinta-alasta 40 – 60 prosenttia saataisiin kasvillisuuden peittämäksi. Myös vanhojen rakennusten osalle tulisi asettaa tavoite. Viherkattojen edistäminen voidaan aloittaa kokeiluilla, joista kerätään kokemuksia ja osaamista.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunkisuunnitteluvirasto ja rakennusvirasto yhdessä ympäristöviraston kanssa laatii strategian viherkattojen edistämiseksi.

Anni Sinnemäki, Emma Kari & Mari Puoskari

Paperit tai henki?

3.10.2012 / Emma Kari

Nuori nainen astuu sisään synnytyssairaalan liukuovista. Hän on hermostunut ja peloissaan, hikikarpalot valuvat otsaa pitkin. Nainen ohjataan synnytyssaliin, sillä synnytys on jo ehtinyt pitkälle. Lapsi tulee maailmaan nopeasti. Hän on terve ja kaunis. Väsynyt äiti pääsee omaan huoneeseen tutkimaan uutta pientä ihmistä. Pian ovelta kuuluu koputus. Sairaalan henkilökunta on soittanut poliisit. Naisen epäillään olevan maassa laittomasti.

Suomessa arvioidaan asuvan 2 000 – 3 000 paperitonta siirtolaista. Useimmista EU-maista poiketen Suomessa heille ei tarjota edes välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoitoa. Monet paperittomat eivät edes uskaltaisi käyttää julkisia palveluita, sillä vaikka lääkäreillä on vaitiolovelvollisuus, se ei tunnu aina pätevän paperittomiin.

Jokaisen naiset tulisi saada synnyttää ilman pelkoa ovelle koputtavista poliiseista. Jokaisen sairaan lapsen tulisi päästä lääkäriin. Jokaisen hiv-tartuntaa pelkäävän pitäisi päästä testeihin. Monelle lääkärille on ollut vaikeaa huomata, että Suomessa asuu ihmisryhmä, jolla ei ole oikeutta lääkäriin. Suomen lääkäriliitto onkin pitkään vaatinut, että paperittomille turvataan pääsy terveydenhoitoon.

Helsinkiin avattiin puolitoista vuotta sitten paperittomien klinikka, Global Clinic. Apua voivat hakea ihmiset, jotka oleskelevat maassa laittomasti eivätkä näin ollen voi saada julkisia palveluita sairaaloista. Klinikka toimii salaisessa paikassa, sillä vastaava toimipiste Oulussa jouduttiin sulkemaan jatkuvan häiriköinnin takia, asiakkaat eivät enää uskaltaneet tulla lääkäriin. Kunnon hoitoa vapaaehtoisten lääkäreiden pyörittämällä klinikalla on kuitenkin vaikea antaa. Labrakokeisiin ei ole mahdollisuutta. Välineinä ovat lähinnä stetoskooppi ja verenpainemittari.

Viikko sitten kaupunginvaltuusto hyväksyi valtuustoponteni siitä, että Helsinki alkaa selvittää, miten paperittomien ihmisten terveydenhoito voitaisiin järjestää. Asiaa tuntevat lääkärit ja ihmisoikeusaktivistit olivat riemuissaan, mutta osalle oli vaikea ymmärtää, miksi laittomasti maassa olevalla tulisi olla mitään oikeuksia. Paperittomat elävät huomattavasti meitä huonommissa ja turvattomammissa oloissa. He ovat alttiimpia tarttuville taudeille ja muille infektioille. Näiden tautien hoitaminen on paitsi inhimillistä, se myös estää tautien leviämistä.

Ruotsin hallitus päätti kesäkuussa, että paperittomille ryhdytään tarjoamaan samat terveydenhuoltopalvelut kuin turvapaikanhakijoille. Nyt kaikki lapset ja aikuiset pääsevät lääkäriin, eikä yhtäkään raskaana olevaa käännytetä neuvolan ja synnytyssairaalan ovelta. Nyt kun Helsingin valtuusto on näyttänyt asialle vihreää valoa, tulisi muutoksen lähteä Helsingistä. On sosiaali- ja terveysministerin tehtävä varmistaa, että kaikkialla Suomessa sairaat ihmiset pääsevät lääkäriin.

Mitä kasvisruokapäivästä seurasi?

25.9.2012 / Emma Kari

Tammikuussa 2011 Helsingin kouluissa alettiin syödä vain kasvisruokaa kerran viikossa. Päätöstä edelsi ja seurasin hirvein ruokakeskustelu, mitä olen koskaan todistanut. Harva tuntui muistavan, että kyse on yhdestä lounaasta viikossa tilanteessa, jossa suomalaisten lihankulutus on noussut yli kaikkien terveyssuositusten ja kasviksia syödään liian vähän.

Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa. Valtuutetut jopa kehottivat oppilaita jättämään kasvisruoka syömättä. Päätöksen jälkeen sama keskustelu jatkui mediassa.

Viime viikolla julkaistiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimus kasvisruokapäivän vaikutuksista. Ensimmäisten kasvisruokapäivien aikana osallistuminen kouluruokailuun väheni ja ruokaa heitettiin paljon roskikseen. Käydyn keskustelun jälkeen tämä ei liene kenellekään yllätys. Suurempi ihme oli se, kuinka nopeasti tilanne normalisoitui. Muutamassa kuukaudessa osallistuminen kouluruokailuun ja poisheitetyn ruuan määrä palautuivat normaaleiksi. Näyttää jopa olevan niin, että yhä useampi valitsee kasvisruuan myös muina päivinä.

Helsingin kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Julkinen keskustelu oli aggressiivista ja kasvisruokapäivä toteutettiin ilman mitään positiivista markkinointia. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsingin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että keskipitkällä aikavälillä ruoka-annokset olivat kasvisruokapäivänä pienempiä. Meidän on vain pidettävä huolta siitä, että koulujen kasvisruoka on hyvää. Koululaisille tuntuu olevan aikalailla sama, onko pastakastike tehty jauhelihaan vai soijaan. Monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia. Meidän on tehtävä ruokaan, jota lapset haluavat syödä.