Avainsana: metsät (Page 3 of 3)

Aloite kouluille ja päiväkodeille tärkeiden metsien kartoittamisesta

29.8.2012 / Emma Kari

Lähimetsät ovat usein koululaisille ja päiväkotilapsille tärkeitä. Rakennettuun puistoon tai puistometsään verrattuna alkuperäinen metsäluonto tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiin ja luonnon havainnointiin.

Rakentaminen tai puistomaiseen ja siistittyyn metsäkuvaan pyrkiminen johtaa helposti kouluille ja päiväkodeille tärkeiden metsien häviämiseen. Siksi koulujen ja päiväkotien lähimetsien tärkeyteen on erikseen kiinnitettävä huomiota. Voimakkaasti käsitelty talousmetsä tai rakennettu puisto eivät korvaa alkuperäistä metsäluontoa, jotka ovat helposti opetusryhmien saavutettavissa.

On tärkeää, että opetus- ja kasvatuskäyttöön tarjotaan aitoa metsäympäristöä, joka edesauttaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja luontosuhteen kehittymistä. Luonnossa oleskelu on tärkeää lasten ja nuorten kehitykselle ja terveydelle. Siksi riittävän lähellä Helsingin kouluja ja päiväkoteja säilytetään alkuperäistä metsäluontoa. Näitä metsiä ei tule harventaa tai siistitä puistomaiseksi.

Osallistumalla Suomen luonnonsuojeluliiton toteuttamaan Koulumetsäkyselyyn Helsinki voi kartoittaa omien päiväkotiensa ja koulujensa opetus- ja kasvatustyön kannalta tärkeät metsät. Tällöin Koulumetsäkysely lähetetään kaikkiin Helsingin kouluihin ja päiväkoteihin, ja tuloksia avulla kaupunki voi kartuttaa tietoa kouluille ja päiväkodeille tärkeistä lähimetsistä ja huomioida ne luonnon käyttöä ja -hoitoa suunniteltaessa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin kouluille ja päiväkodeille tärkeät lähimetsät kartoitetaan toteuttamalla Koulumetsäkysely. Kyselyn toteuttamiseen osallistuvat sivistys- ja sosiaalitoimi yhdessä rakennusviraston kanssa.

Emma Kari
29.8.2012

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

18.6.2012 / Emma Kari

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Östersundom

10.4.2012 / Emma Kari

Koko sen ajan, jonka olen ollut valtuutettu, Östersundomin kaavasta on puhuttu tämän kauden tärkeimpänä asiana. Helsingissä on kuitenkin keskitytty joopas-eipäs-Guggenheim -keskusteluun ja Östersundom on saatu kaavoittaa kaikessa rauhassa. Vantaan ja Sipoon kaupunginhallitukset ovat yleiskaavaluonnoksen jo hyväksyneet. Tänään siunauksensa sille antoi Helsingin kaupunginhallitus.

Vihreät vaativat kaupunginhallituksessa alueen luontoarvojen parempaa huomioimista ja äänestivät kaavaa vastaan. Jäimme vaatimustemme kanssa yksin. Kaupunginhallituksen enemmistö päätyi luontoarvojen huomioimisen sijaan poistamaan pohjaesityksestä luonnonsuojelualueita turvaavia kohtia. Mitään järkevää perustetta enemmistön päätökselle on vaikea löytää.

Östersundomin alue rajautuu pohjoisessa Sipoonkorven kansallispuistoon. Sipoonkorpi on yksi harvoista suurista yhtenäisistä metsäalueista pääkaupunkiseudun lähellä. Tämän laajan metsän eteläraja määritellään tässä kaavaprosessissa. Lisäksi noin puolet Östersundomin eteläisistä rannoista on EU:n Natura-ohjelmaan kuuluvia lintualueita, joiden suojeluarvoja kaupunginhallituksen tänään hyväksymä kaavaluonnos todennäköisesti tuhoaa.

Kahden Natura-alueen välissä sijaitsevan ja tärkeitä luontoarvoja sisältävän Talosaaren rakentaminen on kaavan suurimpia ongelmakohtia. Säästämällä Talosaari rakentamiselta turvattaisiin lintulahtien rauha ja Östersundomin uudet asukkaat saisivat virkistyskohteen upean luonnon keskelle. Lisäksi vihreät ovat vaatineet Porvarinlahden ja Bruksvikenin Natura-alueiden väliin jäävän niemen säästämistä. Tämän muutoksen vaikutus alueen asukasmääriin olisi pieni, mutta sen merkitys luonnonarvojen kannalta merkittävä.

Vihreät halusivat palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi, jotta rakentaminen ei heikentäisi Natura-alueiden suojeluarvoja tai rajoittaisi mahdollisuuksia laajentaa Sipoonkorven kansallispuistoa Helsingin alueelle. Vihreät eivät missään vaiheessa ole väittäneet, etteikö Helsinki tarvitsisi kipeästi uusia asuntoja ja etteikö Östersundomiin voisi näitä asuntoja rakentaa. Verrattuna luontojärjestöjen valmistelemaan varjokaavaan vihreiden esitys oli hyvin maltillinen ja sisälsi jo valmiiksi vaikeita kompromisseja.

Vihreät ovat myös saaneet Östersundomin kaavoitusprosessissa monia tavoitteita läpi. Valtaosa uudesta asutuksesta keskittyy Porvoon moottoritien ja Uuden Porvoontien välissä oleville luontoarvoiltaa vähäisemmille alueille. Lisäksi uusi asuinalue on pääsääntöisesti suunniteltu tiiviiksi ja joukkoliikenteeseen nojaavaksi. Tämä on ekologisen kaupunkirakenteen perusta. Tämän päiväinen päätös oli kuitenkin pettymys.

Ekologiseen rakentamiseen kuuluu myös luontoarvojen huomioinen. Tämän vihreät olisivat halunneet varmistaa.

Aloite metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi

14.3.2012 / Emma Kari

Helsinkiläisille lähimetsät ovat tärkeitä. Varsinaisia suojelualueita ei Helsingissä ole paljon ja erityisesti metsäisiä suojelualueita on vähän.

Kaupunginhallitus hyväksyi vuonna 2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008-2017 (LUMO), jonka tueksi hyväksyttiin vuotta myöhemmin luonnonhoidon linjaukset. Lisäksi Helsingin ympäristökeskus on laatinut kaupungille luonnonsuojeluohjelman. Ohjelmat ja linjaukset ovat suuri parannus Helsingin luonnonhoidon periaatteisiin ja niissä korostetaan metsäluonnon monimuotoisuuden lisäämistä niin arvokkaissa vanhoissa metsissä kuin hoidettavissa kaupunkimetsissä.

Kaikkia luontoalueiden käyttöön liittyviä keskeisiä ongelmia ei silti ole pystytty ratkaisemaan. Esimerkiksi Meri-Rastilan luonnonhoitosuunnitelman toimeenpano on herättänyt suurta vastustusta. Helsingin metsäiset alueet tulisikin arvioida kokonaisuutena olemassa olevien selvitysten pohjalta. Yllämainitulla Meri-Rastilan alueella tehdyt METSO-kartoitukset eivät ole tulleet poliittiseen käsittelyyn.

LUMO-toimintaohjelmassa esitetään luonnonvaraisten metsäalueiden verkoston muodostamista jättämällä metsäalueiden ytimet, suot, metsäluonnon tärkeät elinympäristöt ja arvokkaat luontokohteet kehittymään luonnontilaisen kaltaisiksi. Arvokkaiden alueiden suojelu tukisi hyvin verkoston muodostamista. Suojellut alueet voisivat parhaimmillaan toimia virkistysalueverkoston helminä ja auttaa mm. koulujen luontokasvatuksessa. Nykyisillä rauhoitusmääräyskäytännöillä suojelu voidaan toteuttaa tavoilla, jotka eivät haittaa alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia tai heikennä turvallisuutta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin ympäristökeskus kartoittaa olemassa olevan tietoaineiston, kuten luontotietojärjestelmän ja METSO-selvityksien, perusteella metsäiseen suojeluverkostoon soveltuvat alueet Helsingissä. Selvityksen pohjalta valmistellaan kaupunginhallitukselle esitys metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi yhdessä rakennusviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa.

Emma Kari

Helsinki 14.3.2012

Koulut luontoon

16.2.2012 / Emma Kari

Koko elämän kestävä luontosuhde alkaa omaan lähiluontoon tutustumisesta. Rakkaus luontoa kohtaan syttyy helposti luontokoulussa.

Luontokouluissa päivähoidossa olevat lapset ja koululaiset pääsevät metsiin tai saariluontoon oppimaan siitä, kuinka luonto toimii ja miten me ympäristöömme vaikutamme. Muissa Pohjoismaissa luontokouluja on pidetään hyvänä ja tärkeänä osana kasvatusta. Ruotsissa luontokouluja on lähes sata ja Tanskassa 700 000 lasta vuodessa käy luontokouluissa. Mutta Suomessa toimintaa ei ole kostain syystä lähdetty laajasti tukemaan.

Kestävän elämäntavan taidot tulisi saada mukaan päiväkotien ja koulujen arkea myös täällä. Suomessa vain 70 000 lasta käy luontokouluissa, eli 92 % alakoululaisista jää ilman tätä opetusta. Helsingissä luontokoulutoiminta kattaa tällä hetkellä vain osan päiväkoti-ikäisten ja koululaisten ikäluokista.

Päiväkodeille tarjottava luontokoulutoiminta on Helsingissä hyvin vähäistä, eikä luontokoulupäiviä pystytä tarjoamaan kuin murto-osalle koululaisista. Nykyisen toiminnan turvaaminen on luontokoulutoiminnan kannalta keskeistä. Vaaditaan suurta sitoutumista luontokoulutoimintaan ennen kuin pääsemme muiden pohjoismaiden tasolle.

Kataisen hallituksen ohjelma asettaa tavoitteeksi kehittää Suomesta “maailman ympäristötietoisimman kansakunnan”. Juuri tällaiset lauseet kirjataan hallitusohjelmiin tyhjiksi korulauseiksi, mutta niiden ei pitäisi antaa jäädä sellaisiksi. Katseet kääntyvät opetushallinnon suuntaan.

Opetusministeri Gustafssonin asetti viime vuonna virkamiestyöryhmän valmistelemaan perusopetuksen tuntijaon uudistamista lupauksenaan vahvistaa ympäristökasvatuksen asemaa. Odotukset eivät ole korkealla, mutta tavoitteena on oltava kestävän elämäntavan taitojen sisällyttäminen kansalaisen perustaitoihin omana taitonaan.

Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös kuntia. Helsingissä toimii tällä hetkellä ainoastaan viisi luonto- ja ympäristökoulua, eikä kaikkien niidenkään tulevaisuus ole varmalla pohjalla. Helsingissä opetusviraston on tavoiteltava luontokouluopetuksen lisäämistä, ei vähentämistä. Nykyisten luontokoulujen toiminta on turvattava.

Tavoitteena on oltava, että yhä suurempi osa helsinkiläisistä lapsista pääsee Harakan saarelle oppimaan Itämerestä tai kuulemaan kohtuullisesta kuluttamisesta Lennu Liito-oravan ympäristökerhoon.

Lapin metsäkiista voitettu

11.12.2010 / Emma Kari

Tämä oli hyvä viikko metsien suojelulle. Inarin vanhat metsät säästyvät Inarin poronhoitajien ja Metsähallituksen tuoreen sopimuksen myötä hakkuilta. Sopimus on historiallinen. Vuosia kestänyt kamppailu Lapin vanhojen metsien säilyttämisestä on voitettu.

Tämän ja jo aiempien sopimusten perusteella hakkuiden ulkopuolelle on siirretty 80 000 hehtaaria metsiä. Alueet ovat pääosin vanhoja ja arvokkaita metsiä. Kyse on paitsi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä myös saamelaisten oikeuksien puolustamisesta tehometsätaloutta vastaan.

Kiista on jatkunut pitkään. Poronhoitajat ja luonnonsuojelijat ovat vastustaneet hakkuita Kessissä jo 1980-luvulta alkaen. Kessi on suuri mäntyvaltainen alue Inarinjärven itäpuolella. Nyt tehdyllä sopimuksella nämäkin alueet ovat vihdoin turvassa.

Greenpeace kampanjoi kahdeksan vuoden ajan Lapin vanhojen metsien puolesta ja työ tuotti tulosta. Lapin vanhojen metsien pelastuminen antaa toivoa siitä, että kamppailut ympäristönsuojelun puolesta on mahdollista voittaa.

Voitto on merkittävä, mutta työ ei lopu tähän. Jotta metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen saadaan pysäytettyä, on Etelä-Suomen metsien suojelu nostettava kymmeneen prosenttiin.

Metsien asukit vaarassa

1.12.2010 / Emma Kari

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi julkistettiin tänään ja tulokset ovat huolestuttavia. Joka kymmenes Suomen eliölaji on edelleen uhanalainen.

Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia. Joidenkin lajien kohdalla tilanne on parantunut, mutta useimpien kohdalla tilanne on huonontunut.

Täällä pesivistä lintulajeista joka neljäs on uhanalainen. Uhanalaisten lajien lisäksi 30 lajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Uhanalaisia kovakuoriaislajeja on hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mutta silmälläpidettävien ja Suomesta hävinneiksi arvioitujen kovakuoriaisten määrä kasvoi huomattavasti.

Suuri osa uhanalaisista lajeista elää metsissä. Metsissä tapahtuneet muutokset ovatkin yleisin uhanalaisuuden syy. Näitä muutoksia ovat lahopuun väheneminen ja metsien “hoitotoimenpiteet”, joilla suomalaiset metsät muutetaan puupelloiksi.

Luonnonsuojelukysymykset olivat kartalla myös budjettineuvotteluissa, joista hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pääsivät tänä aamuna sopuun. Vihreät saivat kohdennettua Metsähallituksen luontopalveluihin 3,6 miljoonaa euroa. Tämä raha ei tule estämään metsälajiston köyhtymistä, mutta sillä vältetään pahimmat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden palveluihin kohdistettavat säästöt.

Luonnonsuojelun tavoitteeksi ei riitä se, että lajiston uhanalaistumisvauhti hieman hidastuu. Jos emme saa oman metsälajistomme köyhtymistä kuriin, miten vomme vaatia kehitysmaita suojelemaan trooppisia metsiään?

Etelä-Suomen metsistä suojeltuna on vain noin prosentti, vaikka ne ovat lajistoltaan maamme rikkainta luontoa. Suomen jäljellä olevat luonnontilaiset ja niiden kaltaiset metsät on säilytettävä. Etelä-Suomen metsistä on saatava kymmenen prosenttia suojelun piiriin.

Luontoa voi myös hyödyntää tuhoamatta sitä. Tämä vain tarkoittaa, että asioita on opittava tekemään uudella tavalla.

Aloite voimassaolevien luonnonhoitosuunnitelmien päivittämisestä LUMO-ohjelman mukaisiksi

20.10.2010 / Emma Kari

Kaupunginhallitus hyväksyi 8.2.2010 Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman 2008 – 2017 (LUMO). Hyväksytyn ohjelman on tarkoitus ohjata jatkossa alue- ja luonnonhoitosuunnitelmia. Samassa yhteydessä perustettiin luonnonhoidon asiantuntijatyöryhmä.

Lukuisille tärkeille luonto- ja virkistysalueille on 2000-luvulla tehty luonnonhoitosuunnitelmat. Pisimmillään näitä voimassaolevia “vanhoja” luonnonhoitosuunnitelmia tullaan toteuttamaan vuoteen 2019 asti. Vanhojen suunnitelmien hakkuuehdotuksia ja hoitoluokkia ei ole valmisteltu LUMO-ohjelmaa noudattaen, eivätkä ne näin ollen kaikilta osin vastaa ohjelman tavoitteita. Tämä saattaa johtaa turhiin ristiriitoihin ja huonosti harkittuihin toimenpiteisiin.

Me allekirjoittaneet esitämme, että rakennusvirasto päivittää kaikki ennen 8.2.2010 hyväksytyt voimassaolevat luonnonhoitosuunnitelmat hoitoluokkien ja esitettyjen, vielä toteutumattomien metsänhakkuutoimien ostalta, LUMO-ohjelman mukaisiksi. Päivitystyössä tulee hyödyntää luonnonhoidon työryhmää.

Helsinki 20.10.2010
Emma Kari