Avainsana: rasismi (Page 1 of 2)

Puhe Tapanilan Erän Rajaton ystävyys -tilaisuudessa 14.2.2016

14.2.2016 / Emma Kari

Rakkaat ystävät!

Ihanaa olla täällä vanhassa kotikylässäni Tapanilassa.
Tapanilan Erä on on aina ollut ilon ja yhdessä liikkumisen paikka, joten parempaa paikaa viettää ystävänpäivää ei ole.

Itse ajattelen, että toisista ihmisistä huolehtiminen on meille jotain todella luontaista.
Kun me näemme, että joku kaatuu kadulla, ensimmäinen reaktio on nostaa hänet pystyyn.
Kun me näemme kumiveneet Välimerellä, me toivomme, että nämä ihmiset pelastuvat.
Kun me tiedämme, että naapurissa on hätä, me mietimme, miten me voimme auttaa.

Koska se on inhimillistä. Koska se on oikein.

Me olemme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa auttamisesta halutaan tehdä syntiä.
Kun turvapaikanhakijat tekee vapaaehtoistyötä läheisessä päiväkodissa,
se joudutaan kieltämään paikallisen vastustuksen takia.
Kun lukiolaiset järjestävät vastaanottokeskukseen lucia-kulkueen,
he joutuvat vihan kohteeksi.
Kun Tapanilan Erä, tämä hieno ja kunniakas urheiluseura,
tarjoaa karatetunteja sotaa paenneille ihmisille,
siitä seuraa vihapostia, uhkauksia ja pelkoa.

Tämä ei ole oikein.

Sain tällä viikolla kuulla eduskuntakeskustelussa kuinka eräs nimeltä mainitsematon hallituspuolueen kansanedustaja totesi, että on turha väittää, ettei maahanmuuttokeskustelussa ole ääripäitä. Että on nämä rasistiset natsit, ja sitten on tämä toinen ääripää, vihreiden Emma Kari. Tämä pysäytti.

Poliitikkojen ja kaikkien suomalaisten pitää tuomita rasismi ja kasvava viha, ei keksiä kuviteltuja vihollisia ja ääripäitä.

Ja sen takia olemme täällä.
Me emme ole ääripää, olemme ihan tavallisia suomalaisia,
jotka uskovat, että on oikein auttaa
ja jotka uskovat, että hyvä yhteiskunta rakentuu inhimillisyydelle.

Eli hyvää rajatonta ystävänpäivää!

Puheen voi katsoa täältä.

Ääripäiden keksiminen on vastuun välttelyä

12.2.2016 / Emma Kari

Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja nimesi minut eilen eduskunnan salikeskustelussa Suomen maahanmuuttokonfliktin ääripääksi.

Tuntuu surulliselta, että tässä vihan ilmapiirissä hallituspuolue haluaa tehdä näin. Ovatko he tosissaan, että rasistiset uusnatsit, jotka väkivaltaa ja pelkoa aseenaan käyttäen uhkailevat netissä naisia ja heittävät polttopulloilla sotaa paenneita ihmisiä, ovat vain yksi ääripää. Ja toinen yhtä paha ääripää olen minä, kahden lapsen äiti, joka ei ole elämässään kertaakaan käyttänyt väkivaltaa, jonka radikaali poliittinen kanta on se, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ihonväristä riippumatta ja että Suomen pitäisi kunnioittaa YK:n ihmisoikeussopimuksia.

En ole koskaan väittänyt, etteikö Suomella olisi nyt vaikea paikka. Maailmassa on meneillään täysin poikkeuksellinen humanitaarinen kriisi, joka testaa meidän käsitystämme ihmisarvosta ja kykyämme ratkaista ongelmia. Tämä ei ole helppoa, mutta uskon että me selviämme. Minusta poliitikkojen pitäisi kuitenkin tuomita selväsanaisesti rasismi ja väkivalta, eikä vältellä vastuuta keksimällä toista ääripäätä. Kuvitteelliset viholliset eivät auta meitä löytämään ratkaisuja.

Entisessä kotikylässäni Tapanilassa paikallinen urheilukeskus Erä on halunnut tarjota turvapaikanhakijoille maksuttomia karatetunteja. Samaa ovat tehneet useat urheiluseurat eri puolilla maata ja minusta tämä arvokasta vapaaehtoistyötä. Nyt Erä on joutunut vihakampanjan kohteeksi. Samaan aikaan kun eduskunnassa eilen pauhattiin kahdesta ääripäästä, Tapanilan urheilukeskusta vastaan järjestettiin rasistinen mielenosoitus. Tavoitteena oli luoda pelon ilmapiiriä paikkaan, joka on aina ollut keskus ilolle ja yhdessä liikkumiselle.

Sunnuntaina haluamme osoittaa tukeamme Tapanilan Erän työntekijöille ja vapaaehtoisille hyvänmielentapahtumalla. Ja se ei ole minkään ääripään tapahtuma, vaikka kuka mitä väittäisi. Tapahtumaan ovat tervetullut kaikki, jotka kuuluvat siihen valtavaan maltilliseen suomalaisten enemmistöön, joka on kyllästynyt vihaan.

Uutta vuotta kohti!

31.12.2015 / Emma Kari

Huhhuh ystävät, mikä vuosi! Sen 2015 on ainakin opettanut, ettei mitään saa pitää itsestäänselvyytenä, ei tasa-arvon tavoittelua, eikä edes ihmisoikeuksia. Yhtäkkiä Suomessa on joutunut puolustamaan montaa asiaa, jonka en olisi koskaan uskonut olevan vaarassa.

Alkuvuonna johdin Helsingin vihreää valtuustoryhmää läpi useiden vaikeiden neuvotteluiden ja tein elämäni intensiivisintä vaalikampanjaa. Tunnelma oli riemukas kun vihreät saivat upean vaalivoiton ja minut valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi. Sitten kaikki muuttuikin nopeasti.

Sipilä kasasi ympärilleen konservatiivisen ja oikeistolaisen hallituksen, joka muutti tämän maan politiikan nopeammin kuin moni osasi odottaa. Tasa-arvo, kansainvälisyys ja tulevaisuuden usko korvattiin nopeasti lyhytnäköisillä leikkauksilla ja eriarvoisuutta lisäävällä politiikalla. Kohtuuttomimmat leikkaukset kohdistettiin koulutukseen, päivähoitoon, kehitysyhteistyöhön ja luonnonsuojeluun. Nämä olivat selkeitä arvovalintoja. Voin avoimesti myöntää, etten osannut odottaa näin suurta suunnanmuutosta.

Kesällä ajatukset olivat Välimerellä. Toinen toistaan traagisemmat kuvat henkensä edestä pakenevista ihmisistä toivat historiallisen humanitaarisen katastrofin iholle. Kansainvälinen yhteisö epäonnistui tuomaan rauhaa ja hyökkäyssotien seurauksena syntynyt terroristijärjestö Daesh kasvoi. Kehitysyhteistyön ja humanitaarista työtä tekeviltä järjestöiltä leikkaaminen tuntui järjettömältä päätökseltä tämän kaiken keskellä.

Yhä useampi ihminen pakeni Eurooppaan. Suomessa heitä vastassa olivat polttopullot, raketit, hakaristilippu ja Ku klux klan -asu. Köyhiin kohdistuvat leikkaukset ja kasvava työttömyys loivat tilan, jossa oli liian helppoa lietsoa heikossa asemassa olevat ihmiset toisiaan vastaan. Kasvalle vihalle on luotu tilaa pitkään, koska se on ollut joillekin hyödyksi. Nyt tuon vihan kohteeksi ovat joutuneet turvapaikanhakijoiden lisäksi ihan tavalliset suomalaiset.

Ongelman vähättely on näkynyt erityisesti siinä, että jatkuvasti puhutaan keskustelun ”ääripäistä”, vaikka on vain yksi ääripää. On vain yksi äärioikeisto, joka terrorisoi ihmisiä netissä, luo pelkoa ja heittelee polttopulloja. Äärioikeiston nousu ja sen kohtaama hiljainen hyväksyntä on ollut vuoden pelottavin ilmiö.

Tämän vuosi on antanut myös paljon toivoa. Kasvava hätä ja hallituksen vastuunvälttely on saanut tavalliset suomalaiset liikkeelle. Vapaaehtoistyötä tehdään kaikkialla. Ihmiset lahjoittavat järjestöille, antavat vaatteitaan ja jakavat ruokaa tarvitseville sekä kokoavat kerrossänkyjä astaanottokeskuksissa. He ovat suomalaisten maltillinen enemmistö, joka ei pidä itsestään kovaa meteliä. He ovat toivo paremmasta maasta.

Samalla Pariisin ilmastokokouksen hieno tulos antaa koko maapallolle toivoa. Öljy-yhtiöt vetäytyvät arktisesta öljynporauksesta, Helsinki päätti sulkea Hanasaaren kivihiilivoimalan, Kiinan hiilen kulutus väheni ja USA:n ilmastopolitiikassa tapahtui murros. Suomen epäsolidaarinen ja taantumuksellinen politiikka ei ole koko maailman suunta.

Isoin asia tässä vuodessa on se, kuinka paljon tässä maassa on hyvyyttä ja kauneutta. Tätä kirjoittaessa istun katsomassa Lapin kauniitä lumikinoksia ja hiljaista huurteista metsää. Suomen luonto, niin monien ihmisten hyvyys ja omat rakkaat ovat asioita, jonka täkia tämä vuosi on ehdottomasti plussan puolella. Tämä on kuitenkin maa, jossa kahden pienen lapsen äiti voi olla kansanedustaja. Ja se on iso asia, jota on aina muistettava puolustaa.

Kiitos kaikesta ystävät ja hyvää uutta vuotta 2016

Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä

17.12.2015 / Emma Kari

Äärioikeiston maailmassaan ihmisoikeudet eivät ole jakamattomia ja kuulu kaikille. Ne on rajattu koskemaan valkoisia ja kristittyjä heteroja, jotka ovat onnistuneet syntymään oikeaan perheeseen.

Hallituspuolueen kansanedustaja on tänään todennut, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille.

Ihmisoikeudet ovat rasisteille pelkkä keppihevonen. He vastustava maahanmuuttajia vedoten siihen, että eri kulttuureista tulevat ihmiset eivät välttämättä jaa meidän ihmisoikeuskäsitystämme. Todellisuudessa heille ihmisoikeudet ovat yhtä merkityksettömiä kuin naisten oikeudet. Ne kiinnostavat vain silloin kun niiden avulla voidaan lyödä jotain ihmisryhmää.

Ne asiat, joita minä olen pitänyt koko elämäni itsestään selvyytenä, eivät sitä enää ole. Polttopulloiskut vastaanottokeskuksiin ovat muuttuneet pieniksi uutisiksi. Kukaan ei enää hetkahda, kun entinen kansanedustaja toteaa kannattavansa ”lopullista kollektiivista ratkaisua”, eli maahanmuuttajien kansanmurhaa. Kukaan ei edes vaadi hallituspuolueita tilille puheista ihmisoikeuksista luopumisesta.

Nyt olemme joutuneet perääntymään siihen pisteeseen, että joudumme taistelemaan länsimaisista perusarvoista, ihmisyydestä ja tasa-arvosta. Maahanmuuttajat eivät ole näitä arvoja vaarantaneet, vaan meidän omat supisuomalaiset poliitikkomme.

Rasismi ja islamofobia ovat Isisin tavoitteita

18.11.2015 / Emma Kari

Rauhan ja yhtenäisyyden viestit ovat pahinta myrkkyä terroristeille. Ne, jotka Pariisin hirvittävän tragedian jälkeen lietsovat vihaa turvapaikanhakijoita ja muslimeita kohtaan tekevät juuri sitä, mitä Isis toivoi iskullaan saavuttavansa.

Isis on julkisesti nimennyt tavoitteekseensa tuhota eurooppalaisten ja muslimien rauhaisan rinnakkaiselon. He haluavat, että me syytämme heidän veriteoistaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat paenneet kodeistaan Isisin julmuuden ja väkivallan takia. Isis on itse todennut haluavansa estää muslimeja pakenemasta länteen. Isis haluaa rasismia ja muslimeihin kohdistuvaa väkivaltaa. Se tekee heistä vahvempia.

Isis on syntynyt Irakin sodan raunioissa. Heille pommit, muslimeihin kohdistuva viha ja kaaos ovat kasvualusta. Isisin toimintaa hyvin tuntevat yrittävät jatkuvasti tuoda esiin sitä, että terroristeille elintärkeää on syvä juopa länsimaalaisten ja muslimien välillä. Länsi on heille saatana, joka vihaa muslimeja. Isisille pahinta myrkkyä ovat olleet kuvat ihmisistä, jotka Euroopassa toivottavat Isisin väkivaltaa pakenevat ihmiset tervetulleiksi turvaan.

Viha luo ainoastaan vihaa. Siksi surunkin keskelle meidän on pystyttävä olemaan vihaamatta.

Isis ei voita, jos puolustamme ihmisarvoa

15.11.2015 / Emma Kari

Harmaa viikonloppu on kulunut epäuskoisessa surussa. Surun keskellä kaksi asiaa alkaa hahmottua.

Ensinnäkin monien asiantuntijoiden mukaan Isis on heikentymässä ja Pariisi oli yritys siirtää huomio pois tappioista muualla. Toiseksi, ne ihmiset, jotka Eurooppaan pakenevat, eivät ole syyllisiä Isisin väkivaltaan. Isis tappaa pääsääntöisesti muslimeja. Monet turvapaikanhakijoista ovat sen uhreja.

Isis on kärsinyt tappioita, se on hävinnyt taisteluita ja menettänyt alueita. Pariisin iskujen päivänä kurdijoukot valtasivat Sinjarin kaupungin Pohjois-Irakissa. Terrorismiasiantuntijoiden mukaan on tyypillistä, että tappioita yritetään peitellä kiinnittämällä huomio toisaalle karmaisevilla, tavallisiin ihmisiin kohdistuvilla iskuilla. Tavallisesti nämä iskut tehdään Irakissa ja Syyriassa. Nyt se tehtiin Euroopassa. Isis on siis heikoilla. Me koemme nyt sitä samaa halvaantuneisuutta, surua ja epäuskoa, jota miljoonat ihmiset ovat kokeneet jo vuosia Lähi-idässä.

Jihadistiterroristien uhrit ovat tavallisesti lähes poikkeuksetta muslimeja. Isis siis kohdistaa silmittömän vakivaltansa ja raakuutensa toisiin muslimeihin. Isis toimii tällä hetkellä Irakissa ja Syyriassa, eli juuri niissä maissa, joista tavalliset ihmiset pakenevat henkensä kaupalla Välimeren yli. Isis ei taistele kristittyjä vastaan, se taistelee tavallisia ihmisiä ja ihmisarvoa vastaan.

Nyt Euroopan (ja Suomen) äärioikeisto lietsoo tavallisten ihmisten pelkoja. He tekevät kaikkensa, että syytävä sormi kohdistuisi kaikkiin tavallisiin muslimeihin ja niihin ihmisiin, jotka henkensä kaupalla pakenevat terroristien väkivaltaa. Äärioikeisto ja jihadistit elävät molemmat samasta vihasta, väkivallasta ja peloista.

Isis ei kannata eurooppalaisia arvoja, vapautta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Jos me luovumme näistä ja kiellämme Isisiä pakenevilta ihmisiltä ihmisoikeudet, me pelaamme Isisin pussiin. He haluavat pelkoa, vihaa ja väkivaltaa. He haluavat meidän hylkäävän inhimillisyyden ja vapauden. Me emme saa antaa heidän voittaa.

Ylen Pakolais-illasta

7.10.2015 / Emma Kari

Osallistuin eilen Ylen Pakolais-iltaan. Ohjelman oli tarkoitus rakentavasti keskustella ihmisten peloista ja etsiä ongelmien sijaan ratkaisuja. Keskustelusta jäi kuitenkin turhautunut olo. Kaikki aikalailla kiteytyi siihen, kun kesken ohjelmaa lavalle raahattiin Syyrian sodan keskeltä paennut perhe pienine lapsineen ja heidän eteensä tuotiin puuroa. Hämmentyneeltä perheeltä tivattiin, että suostuvatko he syömään suomalaista puuroa vai eivät.

Koska ihmisarvo palaa takaisin suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun?

Keskustelussa olleista viidestä poliitikosta neljä kuului niin sanottuihin maahanmuuttokriitikoihin. Asiantuntijat eivät pahemmin saaneet puheenvuoroja ja heitot turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta jäivät leijumaan ilmaan, vaikka yritin tuoda esille sitä, että poliisin mukaan vastaanottokeskuksien häiriöt johtuvat pääsääntöisesti suomalaisista, jotka vastustavat keskuksia, ei niiden asukkaista.

Kun ns. “maahanmuuttokriitikoiden” annetaan hallita keskustelua, ei koskaan päästä ongelmista ratkaisuihin. Ihmisten auttamisen sijaan joudutaan keskittymään väärien tietojen oikomiseen ja leimakirveiden väistelyyn. Auttajat jäävät kovaäänisten lietsojien jalkoihin. Kotoutumispolitiikkaa ei päästä kehittämään. Ihmiset, jotka tänne saapuvat, eivät pääse osaksi suomalaista yhteiskuntaa, vaikka se olisi meidän kaikkien etu.

Eilinen ohjelma loppui siihen, että vastaanottokeskuksessa vieraileva toimittaja intti turvapaikanhakijoilta, miten he luulevat hyödyttävänsä Suomea. Maailmalla on meneillään historiallinen humanitaarinen kriisi. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa silmittömän väkivallan ja nälän takia. Ihmiset pakenevat täysin riippumatta siitä, millaiset sosiaalituet missäkin on. Ja ellei Suomi aio erota YK:sta ja irtisanoutua ihmisoikeussopimuksista, pakenevilla ihmisillä on oikeus hakea täältä turvapaikkaa. Turvapaikkajärestelmä ei ole olemassa sotaa pakenevien ihmisten hyödyllisyyden takia, vaan ihmisarvon takia.

Siitä ei ole niin kauan, kun kymmenettuhannet suomalaiset pakenivat sotaa Ruotsiin. Sadattuhannet ovat lähteneet täältä köyhyyden ja työttömyyden takia ja paremman elämän toivossa. Kun täällä toistellaan sitä, kuinka maahanmuuttajien pitäisi olla kiitollisia saamastaan turvasta ja mietitään, miten tätä oikeutta voitaisiin rajoittaa, unohdamme täysin oman kiitollisuudenvelkamme.

Nyt pitäisi palata perusasioihin. Kyse on ihmisoikeuksista. Ja kun ihmiset ovat tänne saapuneet, meidän on mietittävä, miten me voimme tehdä Suomesta kodin, jossa meillä on hyvä elää yhdessä.

Puhe rasismia vastaan vihreiden valtuuskunnassa 26.9.2015

26.9.2015 / Emma Kari

Tällä viikolla aika moni on varmaan miettinyt, että mitä tässä maassa oikein tapahtuu.

Tässä maassa on systemaattisesti luotu tilaa vihalle ja massasta erottuvien ihmisten leimaamiselle. Rasismin vastustamisesta on tehty itse rasismia pahempi asia. On ollut absurdia, että perusihmisoikeuksista puhumisesta on tullut ääripuhetta.

Jos Angela Merkel olisi suomalainen, Sipilä, Soini ja Stubb olisivat jo aikoja sitten leimanneet hänet ääriajattelijaksi.

Tämän hyssyttelyn ja hyysäämisen hintaa maksetaan nyt.

Onhan se nyt häpeällistä, että aikuiset miehet uhriutuvat keskustelupaltoilla, kun sotaa pakenevia lapsia hukkuu Välimereen. Että ihan vaan ettei kenellekään jää epäselväksi, tässä keskustelussa uhrit ovat ihan muualla kun Suomi24-palstalla.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne pienet pelokkaat lapset, joiden bussia kohti ammuttiin Lahdessa raketteja.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne raskaanaolevat äidit, jotka Kouvolassa heräsivät yöllä polttopullon räjähtäessä ovea vasten.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne ovat ne Punaisen Ristin työntekijät, joita kohti heitetään kiviä heidän auttaessaan perheitä turvaan.

Ne lapset, joilta halutaan nyt kieltää apu ja turva. Ne ihmiset, jotka oikeasti tietää, mitä on pelätä. Ne, jotka pakenevat henkensä edestä vain joutuakseen rasistisen vihan kohteeksi.

Ja syyllisiä ei ole ne, jotka ovat koko ajan vastustaneet rasismia ja ihmisvihaa. Syyllisiä ovat ne, jotka ovat sen sallineet.

Siksi on ihan turha itkeä siitä, että on tämä oikeastaan jonkun muun vika, kun oma poliittinen projekti on vuosia ollut luoda tila juuri sille vihalle, joka nyt on siirtynyt tietokoneen näppäimistöltä kiviin, polttopulloihin ja raketteihin.

Tämä velan maksamiseen tarvitaan aika paljon enemmän kuin sen sanominen, että kaikki väkivalta on aina väärin ja että ei mekään hyväksytä rasismia.

Ja se rasismin vastainen työ kannattaa aloittaa omasta pesästä.

Turvapaikanhakijoiden alempi sosiaaliturva olisi perustuslain vastainen

12.9.2015 / Emma Kari

Sipilä, Soini ja Stubb esittävät, että turvapaikanhakijoille pitäisi erottaa muista Suomessa elävistä ihmisistä luomalla heille erilainen sosiaaliturva.

Perustuslaki kieltää syrjinnän ja takaa kaikille saman minimitoimeentulon. Kaikki asiaa kommentoineet oikeusoppineet ovat tästä yksimielisiä, hallituksen esitys on perustuslain vastainen.

Samaan aikaan kun hallitus esittää massiivisia leikkauksia kaikkein pienituloisimpien suomalaisten palkkoihin, he ilmoittavat selvittävänsä vielä heikommassa asemassa olevien ihmisten etujen heikentämistä. Näin, vaikka se on perustuslain vastaista. Samalla julkaistaan liioittelevia lukuja turvapaikanhakijoiden kustannuksista. Miksi Sipilän hallitus toimii näin?

Kun epäluulo ja pelot ovat vallallaan Suomessa, johtavien poliitikkojen pitäisi yrittää lievittää ihmisten välisiä jännitteitä. Mutta ehkä kyse onkin siitä, että kääntämällä heikossa asemassa olevien ihmisten huomio hallituksen tekemistä leikkauksista sotaa pakenevien ihmisten tukiin, hallitus saa itse vähemmän kritiikkiä. Syyttävä sormi siirtyy valtioneuvoston linnasta vastaanottokeskuksiin. Näin ei saa käydä.

Suomen ja Euroopan vetovoimatekijä on se, että täällä ei ole sotaa. Ihmiset jotka tulevat tänne, haluavat lastensa kasvavan maassa, jossa on rauha, jossa ei tarvitse pelätä kuolemaa tai kidutusta.

Ja tätä vetovoimatekijää minä en halua muuttaa.

Hallituksen maahanmuuttolinjaukset kylmää kuultavaa

11.9.2015 / Emma Kari

No nyt se sitten tuli. Sipilän hallitus on linjannut kantansa siihen järkyttävään humanitaariseen katastrofiin joka on meneillään EU:n rajoilla. Ja se on kylmää kuultavaa.

Suomi haluaa torpata komission ehdottaman velvoittavan yhteisvastuun turvapaikanhakijoiden auttamisesta. Suomi on myöntänyt, että järjestelmää tarvitaan ja ottaa vastaan 2 400 ihmistä, mutta vapaaehtoisesti. Kyseessä on vain ja ainoastaan perussuomalaisten kasvojen pesu, joka tehdään hädänalaisten ihmisten kustannuksella. Suomi siis vaikeuttaa ja hidastaa EU:n päätöksentekoa tämän kriisin helpottamisessa sisäpoliittisista syistä. Näin Suomi asettuu EU:ssa Puolan, Romanian, Unkarin ja Slovakian kanssa samaan ryhmään.

Hallituksen riveistä toistellaan nyt jatkuvasti, että Suomen ei pitäisi joutua ottamaan sotaa pakenevia ihmisiä vastaan, vaan heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Samaan aikaan hallitus on juuri leikannut kehitysyhteistyöstä lähes puolet ja nämä leikkaukset koskevat myös humanitaarista apua. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen rahoituksesta leikataan yli 40 prosenttia. Nämä leikkaukset vähentävät juuri sitä paikan päällä tehtävää auttamista.

Sotaa pakenevien ihmisten auttamista ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, eikä kriisin helpottamista saa hidastaa yksittäisten puolueiden huoli omasta kannatuksestaan. Suomi tarvitsee nyt sellaista vennamolaista johtajuutta, jota Merkel osoittaa Saksassa ja Juncker EU:ssa. Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina. Nyt evakkohistoria on osa Suomen menestystarinaa.

Me pystymme samaan nyt, kun maailmassa on meneillään pahin humanitaarinen hätä sitten toisen maailmansodan.