Kouluruuan ajatus on, ettei yksikään lapsi olisi tässä maassa nälkäinen ja aliravittu. Nyt jopa 18 prosenttia nuorista on kertonut kyselyssä kokeneensa koronakriisin aikana nälkää tai huonoa ravitsemusta kouluruuan loputtua. Tämä ei ole oikein.
Kouluruoka on ollut monelle lapselle ja nuorelle päivän ainoa lämmin ateria. Koulujen siirryttyä etäopetukseen kouluruokailun järjestämisessä on aivan liian suurta vaihtelua kuntien välillä. Alle puolet kunnista järjestää ruokailun kaikille halukkaille. Monessa kunnassa ruokailua ei välttämättä järjestetä kuin lähiopetukseen osallistuville.
Maksuton lämmin kouluruoka on tämän maan ylpeyden aihe, joka on jo vuosikymmenten ajan turvannut sen, että jokainen lapsi ja nuori saa koulupäivänsä aikana terveellisen ja ravitsevan aterian. Se on lapselle perustuslain takaama oikeus. Tämä kertoo jotain kaunista hyvinvointivaltiosta. Syödään yhdessä. Lapsista pidetään tasa-arvoisesti huolta.
Jokaisen ruokaa tarvitsevan lapsen on sitä myös saatava, tavalla tai toisella. Nyt tarvitaan valtakunnallisesti yhtenäinen ohjeistus kouluruoan järjestämiseen. Suomi ei saa edes poikkeusoloissa olla maa, jossa lapset joutuvat kokemaan nälkää.
Avainsana: ruoka
Kysyin kyselytunnilla torstaina 5.11. maatalousministeri Tiilikaiselta tuontantoeläinten olojen parantamisesta. Jo pelkästään eläinten hyvinvoinnista puhuminen saa eduskunnassa aikaan paheksuntaa. Esittäessäni istuntosalissa kysymystä erityisesti keskustan ja kokoomuksen kansanedustajat tuhahtelivat, naureskelivat ja puhuivat päälle.
Tällaisessa asenneilmapiirissä on vaikeaa parantaa eläinten oloja. Siksi meidän on tehtävä entistä enemmän töitä niiden puolesta, jotka eivät itse puolustaa itseään.
* * *
Arvoisa puhemies!
Olemme viime viikolla nähneet pysäyttävää kuvamatelia suomalaisilta eläintiloilta ja teurastamoilta, joista ilmenee törkeää välinpitämättömyyttä ja julmuutta eläinten kohtelussa.
Te, maatalousministeri Tiilikainen, olette sanoneet olevanne järkyttynyt näkemästänne, mutta meille on olennaista kuulla, miten aiotte puuttua eläinten huonoon kohteluun. On tärkeää, että ministeri puuttuu asiaan yhdessä vastuuviranomaisen Eviran kanssa ja käy läpi esille tulleet tapaukset. Vaikuttaa selvältä, että alan omavalvonta ei ole riittävää.
Kysynkin ministeri Tiilikaiselta:
– Miten hallitus aikoo parantaa eläintilojen ja teurastamoiden valvontaa, jotta vastaavia väärinkäytöksiä ei enää pääse tapahtumaan?
– Aiotaanko teurastamoilta edellyttää jatkuvaa kameravalvontaa?
JATKOKYSYMYS:
Arvoisa puhemies!
Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa. Te, ministeri Tiilikainen, olette kuitenkin päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen viran. Tämä herättää suuren huolen siitä, mihin suuntaan uudistustyö on menossa. Eläinten olojen tulee lakiuudistuksen myötä parantua. Meidän ihmisten tehtävä on pitää huolta niistä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Laadulla ja eläinten hyvällä kohtelulla profiloituminen on myös suomalaisen ruuantuotannon etu.
Kysynkin ministeriltä:
– Aiotteko te perua päätöksenne lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen virka?
– Onko eläinsuojelulain uudistuksen tavoittee parantaa eläinten oloja ja puututaanko siinä eläinten pidon epäkohtiin, joissa eläimet kärsivät kohtuuttomasti? Esimerkkejä näistä epäkohdista ovat porsimishäkit, parsinavetat sekä eläinten nupotus ja kastrointi ilman kivunlievitystä.
Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?
Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.
Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.
Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.
Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen:
Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!
Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.
Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.
Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.
Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.
Vihreät on olemassa turvatakseen ympäristön, ihmisten ja politiikan tulevaisuuden.