Avainsana: tasaarvo

Kari, Modig & Razmyar julkaisivat kolme teesiä feministisemmälle Suomelle

8.3.2015 / Emma Kari

Toisiaan tukevat poliitikot Emma Kari (vihr.), Silvia Modig (vas.) ja Nasima Razmyar (sdp) julkaisivat naistenpäivän tilaisuudessaan kolme teesiä feministisemmälle Suomelle:

Feminismiä kaikille: 101 naiskansanedustajaa

Tasa-arvo ei ole vain joidenkin tasa-arvoa. Todellista tasa-arvoa on, että kaikkien euro on kokonainen euro, myös maahanmuuttajien, myös vammaisten, myös pätkätyöläisten, myös yksinhuoltajien, myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien. Tasa-arvoon ei päästä, ellei feminismi puutu syrjiviin rakenteisiin joka paikassa. Naiset ovat se suomalaisten enemmistö, jotka ovat olleet aina aliedustettuina eduskunnassa.

Tasa-arvoa työelämään: 6 + 6 + 6 -malli

Työelämän tasa-arvo, vanhemmuuden tasa-arvo, eron jälkeenkin tasa-arvoinen vanhemmuus. Eläkekertymien epätasa-arvo, naisten uralla etenemisen mahdollisuudet, nuorten naisten pätkätyökierteet. Nais- ja miesvaltaisten alojen erot vanhemmuuden tukemisessa. Kaikki nämä ja paljon muuta ratkeaa, kun isät jäävät kotiin vähintään kolmasosaksi ajasta pienten lastensa kanssa.

Loppu väkivallalle. Piste.

Väkivalta on aina väärin. Tämän päivän Suomessa väkivallalla on sukupuolittuneet kasvot. Naiselle vaarallisin paikka on edelleenkin koti. Miehelle julkinen tila. Turvakotipaikkojen määrä on korjattava vastaamaan vähintään kansainvälisiä minimistandardeja. Miehiin kohdistuvia väkivallantekoja on lakattava vähättelemästä nakkikioskitappeluina. Rasistinen ja homofobinen väkivalta on saatava loppumaan.

Lisätiedot:
Emma Kari, 044 300 6801, emma.kari@vihreat.fi
Silvia Modig, silvia.modig@eduskunta.fi
Nasima Razmyar, nasima.razmyar@eduskunta.fi

Onko naistenpäivää syytä juhlia?

6.3.2015 / Emma Kari

Naistenpäivässä on kyse tasa-arvosta ja naisten oikeuksista. Mutta onko meillä syytä juhlaan naistenpäivänä? Toisiaan tukevat poliitikot Emma Kari (vihr.), Silvia Modig (vas.) ja Nasima Razmyar (sdp) kutsuvat sinut keskustelemaan siitä, vaikuttaako sukupuoli edelleen liikaa 2000-luvun Suomessa.

Sunnuntai klo 12 Kirjasto10.

https://www.facebook.com/events/362811207238814/

Tasa-arvo ei ole vain joidenkin tasa-arvoa. Todellista tasa-arvoa on, että kaikkien euro on kokonainen euro, myös maahanmuuttajien, myös vammaisten, myös pätkätyöläisten, myös yksinhuoltajien. Tasa-arvoon ei päästä, ellei feminismi puutu syrjiviin rakenteisiin joka paikassa. Naiset ovat se suomalaisten enemmistö, jotka ovat olleet aina aliedustettuina eduskunnassa.

Tilaisuudessa Kari, Modig ja Razmyar julkaisevat kolme teesiä feministisemmälle Suomelle.

Lisätiedot:
Emma Kari, 044 300 6801, emma.kari@vihreat.fi
Silvia Modig, silvia.modig@eduskunta.fi
Nasima Razmyar, nasima.razmyar@eduskunta.fi

Helsingin Vihreät: Kielet tasa-arvoisiksi päätöksenteossa

18.12.2014 / Emma Kari

“Helsingissä on suuri määrä ihmisiä jotka puhuvat useampaa kuin yhtä kieltä. Lisäksi on iso joukko ihmisiä joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Jos Helsingin kaupungin johtosääntöä tulkitaan kuten tällä hetkellä, ei opetuslautakuntaan voida nimittää ketään, jonka äidinkieli on muu kuin suomen tai ruotsin kieli. Tällaisia ihmisiä on Helsingissä kuitenkin 12 prosenttia väestöstä. Tässä ei toteudu tasa-arvo”, valtuustoryhmän johtaja Emma Kari sanoo.

Suomen kielilaki määrittelee, että ihmisellä voi olla vain yksi äidinkieli – riippumatta siitä kuinka montaa kieltä kotona on puhuttu tai kuinka monta kieltä ihminen kokee äidinkielekseen. Käytännössä tämä pakottaa monet suomalaiset tekemään keinotekoisen valinnan kahden äidinkielen välillä. Nykyinen kielilaki syrjii kaksikielisiä ihmisiä ja estää elävän kaksikielisyyden syntymisen.

Mediassa on viime aikoina puhuttu Helsingin kaupunginvaltuutettu Minerva Krohnin äidinkielestä. Krohn on kaksikielinen eikä “paljastunut ruotsinkieliseksi” kuten HS uutisoi.

Minerva Krohn valittiin vuosi sitten marraskuussa opetuslautakunnan suomenkieliseen jaostoon puheenjohtajaksi. Helsingin vihreät pahoittelevat, että paikkaa täytettäessä ei huomattu tarkistaa tehtävään liittyvää kielivaatimusta. “Nykyistä lakia ja johtosääntöjä tietysti noudatetaan. Valtuustoryhmä kokoontuu tammikuussa, jolloin katsotaan miten tämä tilanne saadaan hoidettua niin, että jaoston kokoonpano vastaa voimassaolevaa johtosääntöä”, Kari sanoo.

Kielikiintiöt on tehty turvaamaan vähemmistökielten edustus päätöksentekoelimissä. Nyt ollaan jouduttu nurinkuriseen tilanteeseen, jossa lainsäädäntö voi estää vähemmistön edustajia osallistumasta päätöksentekoon. Kuntalaisten etua palvelee ennen kaikkea se, että kaupunginvaltuutettujen osaaminen ja taidot ovat täydessä mitassa kuntalaisten käytössä. Jos johtosääntö kieltää tämän, johtosääntöä pitää muuttaa.

Helsingin vihreät vaativatkin, että kaupungin johtosääntöä järkevöitetään näiltä osin. Johtosäännön pitää taata tasa-arvon toteutuminen luottamuselimissä sekä kuntalaisille parhaat mahdolliset päättäjät. Samalla olisi järkevää muuttaa kielilakia niin että aito kaksikielisyys olisi mahdollista. Kyseessä on hyvin yksinkertainen rekisterimuutos, jossa lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan olemassaolevaa tilannetta.

Lisätiedot:

Emma Kari, valtuustoryhmän puheenjohtaja 044 300 6801

Miten puhua rakkaudesta

28.11.2014 / Emma Kari

”Mutta äiti, miksi Timo Soini ei tykkää meistä?”, oli ystäväni lapsi kysynyt äidiltään. Lapsi, tuolloin 8-vuotias, oli lukenut lehdestä Soinin ajatuksia tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sateenkaariperheistä. Hänelle kysymys ei ole politiikasta, ei rakenteista, ei periaatteista eikä uskonnosta. Hänelle kysymys on siitä, miksi tuo setä ei pidä hänestä ja hänen perheestään.

Eduskunta äänestää tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Lailla ei paranneta suoraan yhdenkään sateenkaariperheessä elävän lapsen asemaa. Myös lakiin sisältyvä mahdollisuus adoptoida yhdessä lapsia on käytännössä teoreettinen. Ruotsissa vastaava adoptiolaki tuli voimaan vuonna 2004 ja ensimmäinen miesparin adoptio tehtiin vuonna 2011.

Mutta perheille, kaikenlaisille perheille, ja etenkin niissä eläville lapsille se on selkeä viesti. Sateenkaariperheet ja niissä elävät lapset ovat olemassa laista riippumatta. Sateenkaariperheiden lapset kasvavat siinä missä muutkin, he ovat uteliaita, näkevät paljon, peilaavat itseään ympäröivään yhteiskuntaan ja etsivät omaa paikkaansa siinä.

Näille lapsille tasa-arvoinen avioliittolaki on viesti siitä, että heillä on paikka tässä maassa. Toki he sen tietävät ilmankin lakia. Eivät he mihinkään katoa, vaikka eduskunta sanoisi ei. Mutta yhtäkään lasta ei auta se, että hänen perheensä kyseenalaistetaan, että hän ei voi olla ylpeä perheestään juuri sellaisena kuin se on.

Kun eduskunta eilen keskusteli tasa-arvoisesta avioliittolaista, eniten pidettiin puheita lapsista. Lapsen etu ja lapsen näkökulma ovat helppoja argumentteja suuntaan tai toiseen. Harvemmin kuulee puhuttavan niistä nuorista tai aikuisista, joiksi ne lapset lopulta kasvavat.

Mutta on tämä aikuisillekin merkittävä laki. Sille nuorelle naisparille, joka pohti, että menee kihloihin vasta sen jälkeen kun laista on päätetty. Tai niille nuorille, jotka kipuilevat identiteettinsä kanssa eivätkä tiedä, uskaltaisivatko ulos kaapista. Mikä on se viesti, jonka kansanedustaja tai muu vaikuttaja lähettää hänelle sanoessaan, että hänen rakkautensa on syntistä ja likaista, ja ettei hän ole kelvollinen solmimaan avioliittoa.

Nämä viestit satuttavat. Ne osuvat syvälle. Ja mikä pahinta, edes oikeuden voitto tämän päivän äänestyksessä ei vie niitä pois. On äärettömän tärkeää, että nostamme tänään tasa-arvon voittoon. Mutta voitonriemuiseen juhlintaan, helpotuksen ja riemun purkaukseen, liittyy samalla surua. Kaikki ne sanat, jotka tässäkin kamppailussa on sanottu, kaikki ne piirtyvät perheiden ja ihmisen sisään.

Siksi, rakkaat ihmiset, miettikää sanojanne, tekin jotka itse asiaa aidosti ja sydämestänne vastustatte. Mitä te haluatte toiselle ihmiselle sanoa? Millaisin sanoin hänen rakkaudestaan, hänen perheestään ja hänen lapsistaan on oikein puhua?

Tasa-arvo on isiä varten

9.11.2014 / Emma Kari

Tasa-arvo ei ole vain naisten asia. Epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta joutuvat kärsimään myös isät. Töissä mies nousee helpommin johtajaksi, mutta perheessä äiti nähdään edelleen päävanhempana. Siis sinä, jota neuvolassa ensi sijaisesti puhutellaan.

Läheskään kaikki isät eivät Suomessa käytä ainoastaan isille tarkoitettua isyysvapaata. Kotihoidon tuen saajista noin 94 prosenttia oli viime vuonna naisia. Isyysvapaata on tällä hallituskaudella pidennetty, mutta yhteiskunnan asenteet lapsiaan hoitavia isiä kohtaan muuttuvat hitaasti.

Yli puolet isistä, jotka eivät aikoneet pitää hoitovapaata, kertovat syyksi ratkaisuun perheen taloudellisen tilanteen. Palkkaepätasa-arvo osuu siis myös miehiin. Jos naisten ja miesten palkkaerot saataisiin kurottua umpeen, valinta olisi perheissä helpompi.

Moni isä törmää edelleen työnantajan asenteeseen siitä, että ei ole miehen homma olla lapsen kanssa kotona. Isät kärsivät siitä, ettei heitä nähdä tasa-arvoisina vanhempina äidin kanssa. Meillä tekstiviestimuistutukset lasten neuvola-ajoista ovat tulleet minulle, vaikka isä olisi ajat varannut.

Työnantajien ja muun yhteiskunnan asenne isien kotiinjäämista kohtaan paranisi, jos vauvoja hoitavista isistä saataisiin normi. Vanhempainvapaat on saatava jakautumaan taisemmin. Isälle korvamerkittyä oikeutta vanhempainvapaaseen on laajennettava, jotta isien oikeus perheestä paranee. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmään tarvitaan laaja uudistus.

Myös isät, jotka eivät asu lapsen kanssa, ovat edelleen isiä täysimääräisesti. Esimerkiksi koulukyytiin pitäisi voida olla oikeus kahdesta osoitteesta. Samoin lapsella pitäisi voida olla kaksi virallista osoitetta.

Yksikään tuntemani isä, joka on jäänyt vauvan kanssa kotiin, ei ole tätä päätöstä katunut. Yhä useammat isät ottavat heille kuuluvan paikan kotona ja haluavat olla mukana lastensa elämässä aivan yhtä paljon kuin äiditkin. Heidän rinnallaan on kuitenkin monia isiä jotka haluaisivat niin tehdä, mutta eivät voi. Heille tarvitaan tasa-arvoa!

Abortin vastustajat eivät puolusta elämää

7.9.2014 / Emma Kari

Tällä viikolla pääministerin salkkua tavoittelevan Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi vastustavansa naisen oikeutta aborttiin. “Lähtökohta on se, että jokainen elämä on lahja ja pyhä”, Sipilä totesi.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut miespoliitikkojen suosikkiteema. Vaikka Sipilä myöhemmin totesi, ettei ole esittämässä lakimuutosta abortin kieltämiseksi, ovat tällaiset lausunnot johtavalta poliitikolta vastuuttomia. Se on halpahintaista politikointia, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.

Tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin, kuinka Sipilälle läheisen vanhoillislestadiolaisen yhteisön ehdoton ehkäisykielto ajaa vanhemmat äärirajoille. Äidit eivät ehdi toipua edellisestä raskaudesta, kun uusi alkaa. Vanhemmilla on masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Lapsille ei riitä syliä eikä huomiota ja perheet kärsivät köyhyydestä.

Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.

Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä on Romania, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Sipilän käyttämä “jokainen elämä on lahja ja pyhä” -logiikka johti siihen, että noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin.

Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista.

Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.

Oikeus päättää omasta ruumistaan on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja. Näitä oikeuksia ei vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä konservatiivisille poliitikoille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.

Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen.